Todennäköisesti stressin vuoksi uupunut kroppa, mitä tehdä?

[Hovik Abrahamjan]

Selasin palstaa ja koin, että viestini sopii tänne parhaiten. Jos näin ei ole, niin ehdottakaa parempaa osiota.

Olen noin 30-vuotias mies. Urheilulliselta taustalta sanoisin olevani harrastaja tai aktiivinen harrastaja. Urheilua tullut harrastettua lähes koko ikä, mutta välillä on ollut vuosia, kun urheileminen on jäänyt erittäin vähälle.

3-4 vuotta sitten työn, opiskelun ja elämäntapahtumien vuoksi stressi ja kenties ahdistus/masennus tuli suureksi osaksi elämää. Jatkoin urheilua ja liikkumista suht samaan tapaan kuin aiemminkin eli suhteellisen säännöllisen epäsäännöllisesti eli joskus ei kertaakaan viikossa, mutta useimmiten 2-4krt viikossa kuntosalia, lenkkeilyä ja ystävien kanssa joitain harrasteita. Aina maksimissaan tunti kerrallaan enkä liiku hampaat irvessä kaikkeni antaen vaan aavistuksen kevyemmin. Huomannut, että stressin ja ahdistuksen/masennuksen vuoksi mieli/aivot ovat käyneet nämä viime vuodet todella kovilla kierroksilla, ehkä jopa burn out -tasolla.

Urheilun ja liikunnan suhteen ongelmana on ollut, että kehitystä ei tapahdu ollenkaan vaan pikemminkin kuntotaso laskee koko ajan, ja liikkuminen tuntuu pahalta ja väsyttävältä. Toki ikää on tullut hieman aivan nuoruusvuosista, mutta silti tuo kunnon lasku tuntuu kohtuuttoman suurelta.

Viime kuukausina tilanne stressin ja ahdistuksen/masennuksen suhteen on käynyt helpottamaan, mutta ei ole kuitenkaan kokonaan poistunut. Parempaan päin kuitenkin ja tunnelin päässä näkyy valoa. Olen jo pidempään käynyt juttelemassa auttajien kanssa, lääkkeitä en ota.

Viime aikoina olen pyrkinyt rentoutumaan tehokkaammin. Juoksemisen olen vaihtanut satunnaisiin kävelyihin pääosin luonnossa. Kuntosalilla tai muualla kuntoillessa otan vielä kevyemmin ja olen pyrkinyt tekemään vain jotain sen kummemmin ohjelmia noudattaen, ja treenit pidän alle tunnissa sekä enemmän harjoittelen fiiliksen mukaan, mutta säännöllisesti joka toinen päivä.

Nykyään jo tuntuu siltä, että mieli ja aivot käy (lähes) täydellä teholla, mutta kroppa ei. Jatkuvasti on jonkinlaista särkyä ja kolotusta kropassa, ja muutenkin on koko ajan uupunut ja nuutunut olo. Itselläni tällä hetkellä sellainen ajatus, että tuo vuosia jatkunut stressi ja ylikierroksilla käyminen on vienyt myös kropankin jotenkin lukkoon. Tällä hetkellä tavoitteenani on jatkaa säännöllisesti kevyttä liikkumista ja urheilua sekä pyrkiä rentoutumaan, jotta pääsisi stressitunteesta kokonaan eroon. Stressaavista tekijöistä olen jo kutakuinkin päässyt eroon, mutta kun tuo kesti niin kauan, niin jotenkin vieläkin on se stressi hieman päällä ilman syytä.

Mitä ajatuksia herätti? Kannattaisiko minun kokeilla teidän mielestänne jotain uutta vai jatkaa samaa malliin? Yksi vaihtoehto mistä olen keskustellut on, että testosteronitasoissa voisi olla häikkää. Se voi olla niin, tai sitten ei ole. Jossain vaiheessa ehkä sekin on hyvä käydä tutkituttamassa.

 

[Idunn]

Itse sanoisin, että jatka samaan malliin ja varmista että syöt tarpeeksi. Kroppa ei erottele treenin ja muiden kuormitustekijöiden aiheuttamaa stressiä, vaan niputtaa ne yhteen, joten tuo pitkään jatkunut stressaava elämäntilanne yhdistettynä raskaaseen treenaamiseen on varmaankin ajanut kropan "ylikuntoon" (varmaan olet jo tsekkaillut oirekuvaukset? esim. täältä löytyy: http://www.terveurheilija.fi/materiaalit/iltaseminaarienmateriaalit/getfile.php?file=328 ). Ja jos kyse on kroonisesta ylirasitustilasta, niin lepo on tehokkain hoito, mutta riittävällä ja laadukkaalla syömisellä (esim. proteiinista, laadukkaista hiilareista, d-vitamiinista ja antioksidanteista kannattaa huolehtia). Kun tila on syntynyt noin pitkän ajan kuluessa, niin ei se myöskään ihan helpolla purkaudu, mutta suunta kuulostaisi olevan oikea

Muok. Ja testosteronitasojen aleneminen liittyy kyllä myös tuohon ylikuntoon, ei varmaan olis huono ajatus käydä perusteellisissa verikokeissa.

Muok nro 2. Ylikunnosta on topicci Treeni-osiossa, ei varmaan haittaa jos sitäkin käy lukemassa.

 

[Mike]

Hyvin hyvin suurella todennäköisyydellä testot ovat alhaalla, oireet matsaa niin hyvin.

 

[Hovik Abrahamjan 1]

Kiitos vastauksista! Luulin jo, ettei vastauksia tule, joten hieman unohdin tämän. Tunnuksen salasanan toki kerkesin unohtamaan, joten tein uuden. Poistoon vaan jos rikkoo sääntöjä. Voin tällä tunnuksella myöhemmin kertoa lisää asiasta, kun toivottavasti selviää tarkemmin mikä voisi olla vikana. Ehkä se auttaisi jotain samanlaisissa ongelmissa painivaa.

Itse sanoisin, että jatka samaan malliin ja varmista että syöt tarpeeksi. Kroppa ei erottele treenin ja muiden kuormitustekijöiden aiheuttamaa stressiä, vaan niputtaa ne yhteen, joten tuo pitkään jatkunut stressaava elämäntilanne yhdistettynä raskaaseen treenaamiseen on varmaankin ajanut kropan "ylikuntoon" (varmaan olet jo tsekkaillut oirekuvaukset? esim. täältä löytyy: http://www.terveurheilija.fi/materiaalit/iltaseminaarienmateriaalit/getfile.php?file=328 ). Ja jos kyse on kroonisesta ylirasitustilasta, niin lepo on tehokkain hoito, mutta riittävällä ja laadukkaalla syömisellä (esim. proteiinista, laadukkaista hiilareista, d-vitamiinista ja antioksidanteista kannattaa huolehtia). Kun tila on syntynyt noin pitkän ajan kuluessa, niin ei se myöskään ihan helpolla purkaudu, mutta suunta kuulostaisi olevan oikea

Muok. Ja testosteronitasojen aleneminen liittyy kyllä myös tuohon ylikuntoon, ei varmaan olis huono ajatus käydä perusteellisissa verikokeissa.

Muok nro 2. Ylikunnosta on topicci Treeni-osiossa, ei varmaan haittaa jos sitäkin käy lukemassa.

Nykyinen toimintamalli tuntuu kyllä hyvältä. Hitaasti vaan eteenpäin. Tutustuin tuohon materiaaliin ja kyllähän sieltä löytyi juttuja, jotka täsmäävät minuun hyvin.

Pitkään jatkuessa stressi kyllä vie kaikki mehut täysin pois. Ruokavalio, uni, liikkuminen ja kaikki muukin kärsii todella paljon, koska yksinkertaisesti ei vaan kykene pitämään niitä haluamallaan tasolla vaikka tietää, että niiden laiminlyönti vaan pahentaa asiaa. Nyt kun on saanut nuo asiat paremmalle tasolle, niin huomaa olon paranevan. Vaikkakaan olo ei siltikään ole kovin hyvä, mutta normaalimpi kuitenkin. Eniten pelottaa ajatus, että palautuminen tai hoito kestää vuosia. Toisaalta vaikeimmista ajoista on päästy eroon jo aika kauan sitten, joten paraneminen voikin olla jo odotettua pidemmällä. Toivon optimisesti, että jo lähikuukausina tapahtuisi ihmeitä.

Hyvin hyvin suurella todennäköisyydellä testot ovat alhaalla, oireet matsaa niin hyvin.

Soitin terveysasemalle sairaanhoitajalle ja selitettyä asiani hän varasi minulle soittoajan lääkärille. Selitän viikon päästä lääkärille asian ja katsotaan mitä hän sanoo. Jos en jostain syystä pääse testaamaan testotasoja sitä kautta, niin sitten käyn yksityisellä kokeissa. Jos testotasot on kunnossa, niin tavallaan se on hyvä tieto ja pois sulkee sen ongelman. Jos niissä taasen on häikkää, niin sitten tietää, että ongelmat voi johtua siitä.

 

[lumbago]

Soitin terveysasemalle sairaanhoitajalle ja selitettyä asiani hän varasi minulle soittoajan lääkärille. Selitän viikon päästä lääkärille asian ja katsotaan mitä hän sanoo. Jos en jostain syystä pääse testaamaan testotasoja sitä kautta, niin sitten käyn yksityisellä kokeissa. Jos testotasot on kunnossa, niin tavallaan se on hyvä tieto ja pois sulkee sen ongelman. Jos niissä taasen on häikkää, niin sitten tietää, että ongelmat voi johtua siitä.

Pyydä samal kilpirauhasarvojen tsekkaus. Sekin jos porsii niin oirelista on pään ja varpaiden välilt kaikki mahollinen. Hormonaalisesta ongelmasta kun siinäki kyse.