Tietoisuus - Jokaisen ihmisen rikkaus (itsensäkehittäminen ja hengellisyys)
- Keskustelun aloittaja Nameless-
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 20.10.2013
- Viestejä
- 58
Todettakoon vielä, että tietoisuus ei ole mikään kaiken parantava taika. Se on työkalu, ei elämäntapa.
Esim. ajatteleminenkin on työkalu. Enkä tiedä teistä, mutta ainakin minulle ajatteleminen oli ollut kauan aikaa elämäntapa. Keskustelin päässäni itseni kanssa ja lentelin ajatuksien mukana asiasta toiseen. Kokoajan tuli uutta ajateltavaa. Kokoajan oli puolusteltava itseään ja taisteltava jotain vastaan. Kuinka moni edes huomaa moista? Ajatuksinaan elämistä.
Minulle toimii parhaiten kun keskeyttää kaiken ja miettii asian rauhassa loppuun. Sen jälkeen palaa porskuttamaan tietoiseen olotilaan. Elämästä tulee todella helppoa. Minulle jatkuva ajatteleminen ja pääni itsepuhelu olivat valtava taakka. Kaiken lisäksi se johti usein tiedostamattomaan itsensä vertailuun.
"Oho, onpa tuolla tyypillä kallis auto - Ei minulla ole hienoa autoa. Sillä on varmaan raha-asiat kunnossa, tuskin ikinä joutuu stressaamaan mistään - Minä stressaan. Asuntokin sillä on varmaan hieno. Sillä on kaikki varmaan täydellistä. Televisiossa täydellisillä ihmisillä on hienot asunnot ja autot.."
Joo, ehkäpä esimerkkini on turhan liioiteltu, mutta tuollaista settiä pääni heitti siihen aikaan. Ja minä vieläpä uskoin kaiken. Onneksi tuota voi ehkäistä katsomalla vain objektiivisesti sitä havaintoa ja jättämällä sen siihen. Se sulle heijastuva kuva siitä tyypistä ei ikinä vastaa todellisuutta. Ja kaikista pahinta mitä voit tehdä itsellesi on verrata sun piirtämää kuvaa toisesta ihmisestä sinun omaan subjektiiviseen kokemukseesi itsestäsi.
Ja vielä viimeisen kerran.
En voi painottaa tarpeeksi tuota itsetietoisuutta.
Ainakin minulle on erittäin tärkeää huomata milloin elämä on lähtemässä mihinki suuntaan. Se on jatkuvaa tasapainoilua eikä se lopu ikinä. Puhumattakaan omista taipumuksista. Vaikka niitä kuinka aikansa peittelee, niin lopulta ne pulpahtavat jotain kautta takaisin. Ehkäpä niitä ei voi täysin ehkäistä, mutta niiden vaikutuksia voi vähentää. Eli omien kokemuksieni mukaan mistään henkilökohtaisesta ominaisuudesta ei pääse ikinä eroon (hah, sanoo 18-vuotias). Siksi niistä onkin tärkeää tulla tietoiseksi ja huomata, miten ne vaikuttavat sinuun henkilökohtaisesti. Ei niin, että menee lukemaan netistä mitä mieltä kansa on asiasta ja leima kylkeen.
Sitten kun niistä todella on tietoinen, niin niitä voi sitten tarvittaessa alkaa korjailemaan haluamaansa suuntaan.
Tässä on esimerkki omista tavoistani, joita en.... "arvosta".
Minulla on tapana jännittää hartioitani -> Päänsäryt (tämäkin voi juurtua joistain lapsuuden pelkotiloista. Tabula rasa)
Otan helposti vaikutteita mediasta -> Subjektiivisen itseni vertaaminen objektiiviseen henkilöön.
Vatsan jännitys -> Rajoittunut hengitys -> Tiedostamattomuus. Puhelen aivan liikaa, ylispontaanius ja epävakaus
Perfektionismi -> Stressaus ja otan vaikutteita muiden ihmisten arvoista, tarve hallita
Liiallinen rationaalisuus -> Ylianalysointi ja turvallisuuden tavoittelu
Vitut nuo mihinkään tulee katoamaan, vaikka kuinka sitä valaistuisi. Siksi onkin tärkeää tulla herkäksi kailenlaisille vaikutteille, tapahtumille ja muutoksille.
----------
Tekee sitä mitä tykkää. Saat iloa roolipelien pelaamisesta --> pelaa. Ei pelaaminen ole pahaksi. Tunnet olosi siistiksi kun poltat --> polta. Saat helpotusta materiasta --> hanki sitä. Mieti millaisia ihmisiä ihailet. Cooleja, dominoivia, kurinalaisia vai outoja? Ihailetko elokuvahahmoa tai menestyvää julkkista? Tule sellaiseksi.
Ei ole mitään paheita tässä maailmassa. Me ollaan vaan väkisin laitettu asioita ja tunteita tiettyihin laatikoihin ja tuomitaan ne niiden mukaan. Aivan turhaa elää väkisin jonakin pyhimyksenä tai normaalina kunnon kansalaisena, jos niiden edellytyksenä on intohimojen vaimentaminen.
Sen todellisen elämänilon tulisi kuitenkin tulla sisältä ja olla aidosti riippumaton ulkopuolisista vaikuttimista. Vasta sen jälkeen voi humaltua vielä enemmän kaikkien ulkopuolisten asioiden avulla. Tosin, itseä ei kannata ehdollistaa mihinkään ulkoa tulevaan asiaan, sillä ne on usein suhteellisen helppo menettää. Tämä on siis minun oma kokemukseni. Tietenkin ihmiset ovat erilailla riippuvaisia esimerkiksi sosiaalisesta kanssakäymisestä ja omaavat erilaisen arvomaailman, mutta sekin on heidän sisältä tuleva tarve eikä se todennäköisesti ikinä katoa.
Toisten elämän rajoittamista millään tapaa en hyväksy, mutta ei meidän tai meidän tekemisten tarvi olla millään tavalla seksikkäitä toisille ihmisille.
--------
Tähän vielä henkilökohtainen avautuminen. Taas tämmösiä spontaaneja kirjoituksia, joten ei liian vakavasti. Tai no, tuskin mitään kirjoittamaani voi ottaa liian vakavasti. Laitan kuitenkin siinä toivossa, että jotakuta kiinnostaa:
Esim. ajatteleminenkin on työkalu. Enkä tiedä teistä, mutta ainakin minulle ajatteleminen oli ollut kauan aikaa elämäntapa. Keskustelin päässäni itseni kanssa ja lentelin ajatuksien mukana asiasta toiseen. Kokoajan tuli uutta ajateltavaa. Kokoajan oli puolusteltava itseään ja taisteltava jotain vastaan. Kuinka moni edes huomaa moista? Ajatuksinaan elämistä.
Minulle toimii parhaiten kun keskeyttää kaiken ja miettii asian rauhassa loppuun. Sen jälkeen palaa porskuttamaan tietoiseen olotilaan. Elämästä tulee todella helppoa. Minulle jatkuva ajatteleminen ja pääni itsepuhelu olivat valtava taakka. Kaiken lisäksi se johti usein tiedostamattomaan itsensä vertailuun.
"Oho, onpa tuolla tyypillä kallis auto - Ei minulla ole hienoa autoa. Sillä on varmaan raha-asiat kunnossa, tuskin ikinä joutuu stressaamaan mistään - Minä stressaan. Asuntokin sillä on varmaan hieno. Sillä on kaikki varmaan täydellistä. Televisiossa täydellisillä ihmisillä on hienot asunnot ja autot.."
Joo, ehkäpä esimerkkini on turhan liioiteltu, mutta tuollaista settiä pääni heitti siihen aikaan. Ja minä vieläpä uskoin kaiken. Onneksi tuota voi ehkäistä katsomalla vain objektiivisesti sitä havaintoa ja jättämällä sen siihen. Se sulle heijastuva kuva siitä tyypistä ei ikinä vastaa todellisuutta. Ja kaikista pahinta mitä voit tehdä itsellesi on verrata sun piirtämää kuvaa toisesta ihmisestä sinun omaan subjektiiviseen kokemukseesi itsestäsi.
Ja vielä viimeisen kerran.
En voi painottaa tarpeeksi tuota itsetietoisuutta.
Ainakin minulle on erittäin tärkeää huomata milloin elämä on lähtemässä mihinki suuntaan. Se on jatkuvaa tasapainoilua eikä se lopu ikinä. Puhumattakaan omista taipumuksista. Vaikka niitä kuinka aikansa peittelee, niin lopulta ne pulpahtavat jotain kautta takaisin. Ehkäpä niitä ei voi täysin ehkäistä, mutta niiden vaikutuksia voi vähentää. Eli omien kokemuksieni mukaan mistään henkilökohtaisesta ominaisuudesta ei pääse ikinä eroon (hah, sanoo 18-vuotias). Siksi niistä onkin tärkeää tulla tietoiseksi ja huomata, miten ne vaikuttavat sinuun henkilökohtaisesti. Ei niin, että menee lukemaan netistä mitä mieltä kansa on asiasta ja leima kylkeen.
Sitten kun niistä todella on tietoinen, niin niitä voi sitten tarvittaessa alkaa korjailemaan haluamaansa suuntaan.
Tässä on esimerkki omista tavoistani, joita en.... "arvosta".
Minulla on tapana jännittää hartioitani -> Päänsäryt (tämäkin voi juurtua joistain lapsuuden pelkotiloista. Tabula rasa)
Otan helposti vaikutteita mediasta -> Subjektiivisen itseni vertaaminen objektiiviseen henkilöön.
Vatsan jännitys -> Rajoittunut hengitys -> Tiedostamattomuus. Puhelen aivan liikaa, ylispontaanius ja epävakaus
Perfektionismi -> Stressaus ja otan vaikutteita muiden ihmisten arvoista, tarve hallita
Liiallinen rationaalisuus -> Ylianalysointi ja turvallisuuden tavoittelu
Vitut nuo mihinkään tulee katoamaan, vaikka kuinka sitä valaistuisi. Siksi onkin tärkeää tulla herkäksi kailenlaisille vaikutteille, tapahtumille ja muutoksille.
----------
Tekee sitä mitä tykkää. Saat iloa roolipelien pelaamisesta --> pelaa. Ei pelaaminen ole pahaksi. Tunnet olosi siistiksi kun poltat --> polta. Saat helpotusta materiasta --> hanki sitä. Mieti millaisia ihmisiä ihailet. Cooleja, dominoivia, kurinalaisia vai outoja? Ihailetko elokuvahahmoa tai menestyvää julkkista? Tule sellaiseksi.
Ei ole mitään paheita tässä maailmassa. Me ollaan vaan väkisin laitettu asioita ja tunteita tiettyihin laatikoihin ja tuomitaan ne niiden mukaan. Aivan turhaa elää väkisin jonakin pyhimyksenä tai normaalina kunnon kansalaisena, jos niiden edellytyksenä on intohimojen vaimentaminen.
Sen todellisen elämänilon tulisi kuitenkin tulla sisältä ja olla aidosti riippumaton ulkopuolisista vaikuttimista. Vasta sen jälkeen voi humaltua vielä enemmän kaikkien ulkopuolisten asioiden avulla. Tosin, itseä ei kannata ehdollistaa mihinkään ulkoa tulevaan asiaan, sillä ne on usein suhteellisen helppo menettää. Tämä on siis minun oma kokemukseni. Tietenkin ihmiset ovat erilailla riippuvaisia esimerkiksi sosiaalisesta kanssakäymisestä ja omaavat erilaisen arvomaailman, mutta sekin on heidän sisältä tuleva tarve eikä se todennäköisesti ikinä katoa.
Toisten elämän rajoittamista millään tapaa en hyväksy, mutta ei meidän tai meidän tekemisten tarvi olla millään tavalla seksikkäitä toisille ihmisille.
--------
Tähän vielä henkilökohtainen avautuminen. Taas tämmösiä spontaaneja kirjoituksia, joten ei liian vakavasti. Tai no, tuskin mitään kirjoittamaani voi ottaa liian vakavasti. Laitan kuitenkin siinä toivossa, että jotakuta kiinnostaa:
