Tietoisuus - Jokaisen ihmisen rikkaus (itsensäkehittäminen ja hengellisyys)

[Nameless-]

Tämä postaus tulee koostumaan täysin omista vähäisistä kokemuksistani ja mielipiteistäni.

Pohjustan hieman aihetta toteamalla, että ei ole oikeaa tai väärää. Ei ole väärin elää riippuvaisena materiasta eikä ole oikein auttaa toisia. Voi olla vaikeaa aluksi sisäistää tämä, mutta satumme vain elämään suhteellisessa maailmassa. Jokaisessa asiassa vallitsee dualismi, jonka ansiosta meillä on vain ja ainoastaan mahdollisuus kokea kaikki asiat. Ihminen on luonut symboleja sanojen muodossa kuvaamaan ympäröivää maailmaa. Ihminen on yrittänyt hallita maailman asioita luomalla omia asioitaan niiden ympärille. Ja hukumme erittäin helposti näihin pinnallisuuksiin. Hämmästyn edelleen kuinka paljon sanoja suurempia asiat ovatkaan. Ehkäpä alla oleva lainaus ilmaisee paremmin, mitä yritän sanoa.

"Ennakkoluuloiset silmät ovat sokeat, ja johtopäätöksiä täynnä oleva sydän on eloton. Jos teet liikaa oletuksia etukäteen, älykkyytesi menettää terävyytensä, kauneutensa, voimansa. Se tylsistyy.

Tylsistynyttä älykkyyttä kutsutaan intellektuaalisuudeksi. Teidän niin kutsuttu älymystönne ei todellisuudessa koostu älykkäistä ihmisistä, vaan älyköistä. Asiaa voi kaunistella - sitä voi kaunistella helmin, timantein, smaragdein - mutta se mikä on kuollutta on kuollutta.

Elossa oleminen onkin sitten aivan eri juttu."

- Antony De Mello (Havahtuminen)

Huomaa, että olet täydellinen juuri tällä hetkellä. Olet täydellinen sellaisenaan kuin olet. Olet kokoelämäsi ajan ollut täydellinen ja tulet aina olemaan. Millään ulkopuolisella ei ole valtaa vaikuttaa siihen. Millään meditoinneilla tai ihmissuhteilla ei ole mitään valtaa vaikuttaa siihen. Kun laskee kilvet pois, niin hetken kuluttua ne katoavat. Enää ei tarvitse todistella. Täysin sama homma kuin hengen riisto jo kehostaan irtautuneelta. Miten voi riistää mitään mitä ei ole jäljellä puolustettavaksi?

Tietoisuus


"The unexamined life is not worth living" -Socrates​

Oletko tietoinen, että useimmat ihmiset elävät koko elämänsä melkein kuin... nukkuen? Tai oikeastaan he ovat unessa koko elämänsä. He käyvät juhlissa unissaan. He ovat lomalla unissaan. He menevät naimisiin unissaan. Heidän päänsä sisällä on pieni ukkeli, joka istuu tuolilla kuulokkeet päässä ja painelee nappeja, jotta heidän päänsä voisi rullata eri paikkoihin heidän kehon avulla. Unissaan he rullailevat pitkin elämäänsä. He elävät täysin mekaanista elämää hymyssä suin.

Olemme tottuneet uskomaan, että jonkinlaiset voimat heittelevät meitä suunnasta toiseen emmekä voi niille mitään. Elämme koko elämämme sätkynukkeina, jotka inahtavat nappia painamalla. Ja useimmiten sen napin takana ovat toiset ihmiset. Annamme toisille vallan tehdä meidät iloisiksi tai surullisiksi. Itse ainakin tulisin katumaa tälläistä elämää. Useimmat tajuavat tämän ja yrittävät taistella sitä vastaan. "En välitä muiden mielipiteistä" -tyylinen asiaa pakeneminen ja sen peittely eivät toimi, sillä silloin vasta annatkin valtaa toisille. Mutta lopulta huomaat ettei asiaa pakeneminen tai sen kieltäminen auta. Ja jos asiaa ei voi pakenea, se täytyy kohdata.

Tietoisuus on asioiden kohtaamista.



Mitä tietoisuus on?

Useimmiten tietoisuutta kuvataan meren syvyydeksi. Tiedostamaton ihminen elää aaltojen tavoin tuulen rieputtamana välillä tyynenä ja välillä myrskyten. Myös aaltojen tavoin tälläinen ihminen luulee ja uskoo olevansa erillinen muista. Tietoinen ihminen on kuin merenpohjalla sijaitseva vesi. Vakaa, sulava ja hallittu. Ja vasta meren syvyydessä voi huomata, että aallot ovat kaikki yhtä ja samaa kokonaisuutta.


Tietoisuus (mindfulness) on huomiointia. Huomion kohteena voivat olla esimerkiksi ympäristö tai sinä itse. Tietoisena voit huomata astuneesi aivan uuteen maailmaan. Luovut tutusta ja turvallisesta. Kaikista tutuista ja tylsistä asioista tulee niin uusia ja niin tuntemattomia. Asioiden nimeämiselle ja järkeilemiselle ei ole enää tarvetta.

Omien tunteidensa olemassaolon myöntäminen ja niiden kohtaaminen voivat olla hyvinkin pelottava kokemus. Hyväksyä, että ne ovat olemassa ja kuuluvat olla sen sijaan, että jatkuvasti tuomitsisimme niitä ja yrittäisimme vaimentaa niitä. Voi olla seksikästä sanoa ja vakuutella itselleen "En raivostu koskaan, sillä en anna alkukantaisten vaistojeni hallita itseäni". No se raivo ei silti ole mennyt mihinkään. Se on vain peitetty sievällä viltillä. Se on edelleen silti sisälläsi ja valmiina räjähtämään.

Tietoisuus on sitä, että huomataan omat tunteet ja miten ne vaikuttavat sinuun tai käyttäytymiseesi. Tietoisuus on sitä, että ruokaa maistetaan oikeasti. Tietoisuus on sitä, että huomataan keho muuna kuin pelkkänä pään kulkuneuvona. Tietoisuus on sitä, että kuunnellaan omaa itseä eikä ulkopuolisten istuttamia ajatuksia.

21.04.2011
Pienenä halusin tehdä asioita itsenäisesti ja omassa rauhassa, kunnes minulle kerrottiin ettei se ole normaalia. Ei saanut olla yksin, vaan piti olla ihmisiä ympärillä. Yksinolo on negatiivista -televisio kertoi. Yksin oleva on surullinen. Yksin oleva angstaa. Muistan kuinka tunsin aluksi suurta syylisyyttä siitä etten sovi tähän muottiin ja kuinka olen pettymys yhteiskunnalle. Olin tällä hetkellä noin kuusivuotias. Sitten lopulta jossain välissä päätin alkaa tekemään itsestäni oikeanlaisen ihmisen. Aloin liikkumaan ryhmässä ja aloin hiljalleen itsekin paheksumaan niitä, jotka leikkivät itsekseen välitunneilla. "Heillä näyttää olevan hauskaa, mutta sisimmässään he ovat varmasti onnettomia. Mitä luusereita".

Mutta miten tietoisuutta harjoitetaan?

Huomioidaan omat tuntemukset ja ajatukset kuitenkaan tarraamatta niihin. Usein me ihmiset yritämme tarrata hyvänolontunteeseen ja roikkua siinä mahdollisimman kauan. Tämä johtaa loputtomaan vuoristorataan. Ihmisen luonnollinen onni on tavallaan rinnastettavissa huumausaineeseen. Yritämme leijua näissä "positiivisissa" tunteissa ja välttää negatiivisiksi miellettyjä. Joo, koet varmasti hyvää oloa muutaman tunnin tai ehkä jopa koko loppupäivän. Lopulta kuitenkin hyvänolon tunne katoaa ja nk. laskutilat alkavat.

Ulkopuolisten aiheuttamista hyvänolontunteista huumaantuneena rakennat ainoastaan tulevaa masennusta. Näin tulemme erittäin helposti riippuvaisiksi materiasta ja ihmissuhteista. Nykyään ei ole kovinkaan harvinaista ehdollistaa omaa onneaan esimerkiksi rakkauteen tai uuteen kännykkään.

Tietoisuudelle on olemassa myös oma harjoituksensa, jota nimitetään meditoinniksi. Se on kätevä tapa varata joka päivälle edes pikkuisen aikaa tietoisuuteen. Kuitenkin myös meditoinnin jälkeen kannattaa yrittää säilyttää tietoisuus arkeen syöksyttäessä. Näin tietoisena olemisesta tulee hiljalleen vaivattomanpaa aivojesi muodostaessa uusia hermoyhteyksiä.



Mitä se meditointi sitten on?

Useimmat yhdistävät meditoinnin itämaiseen huuhaaseen, jossa harmaaparrat istuvat lotusasennossa ilman hajuakaan ulkomaailmasta. Johonkin, jonka ainoastaan mestarit hallitsevat. Meditaatio ja tietoisena oleminen ovat kuitenkin jokaisen ihmisen rikkaus.

Mielestäni meditaatiota ei voi oikeastaan nimittää "itseensä menemiseksi" tai "sisäänpäin kääntymiseksi". Vaikka edellämainitut kuuluvatkin keskeisesti meditaatioon, niin meditoinnin aikana käännyt myös ulospäin. Tulet yhdeksi maailman kanssa, katsot aivan erillä tavalla esineitä ja ihmisiä. Et ole enää erillinen olento täällä, vaan olet kaikkialla, jokaisessa, kaikessa.

Toinen yleinen harhaluulo on se, että meditointi on ainoastaan henkistä. Meditointi voi olla hyvinkin fyysistä. Tunti samassa asennossa istuminen on fyysisesti yksi rankimpia kokemuksia mitä olen kokenut. Itse meditoinnissa ei kuitenkaan varsinaisesti ole henkistä tai fyysistä, päätä tai kehoa. On vain yksi suuri kokonaisuus ja sen kokema todellisuus. Asiat vain ovat, joten mikä järki on alkaa erottelemaan ja nimeämään niitä toisistaan. Se on vain vallan tavoittelua.

Meditointi on mielen harjoittamista. Sen avulla mielestä voidaan kouluttaa tietoisempi, keskittyneempi ja tasapainoisempi. Tämä on tärkeää, sillä rakennammehan koko meitä ympäröivän todellisuutemme mielessämme. Kuriton mieli on valtavan suuri taakka. Se saa meidät samaistumaan omiin ajatuksiimme ja itsepuheluumme. Luulemme olevamme ajatuksemme.

Monet sanovat, että meditoidessa heille alkaa puskemaan enemmän ajatuksia mieleensä. Näin ei kuitenkaan ole. Eksyt aivan samaan määrän ajatuksia keskellä arkea. Ainoa ero on, että nyt olet tietoinen niiden olemassaolosta eivätkä ne enää pääse riepottelemaan sinua.



Okei siistii, mutta miten meditoidaan?

Aluksi on tärkeää muistaa ettei ole oikeaa tai väärää. Naurettavaa että sellaisessa hyväksymisen ja antautumisen harjoituksessa, kuin meditaatiossa, annetaan sääntöjä. "Pitää istua", "Älä liiku", "Älä ajattele", "Ei saa reagoida". Tottakai on olemassa lukuisia eri tekniikoita, joita voidaan soveltaa, mutta siitä huolimatta meditointiin tai tietoisuuteen yleensäkään pohjimmiltaan ei päde mitkään säännöt.

Kuten juuri sanoin, meditaation tarkoitus on antautua ja hyväksyä. Pakeneminen ja taisteleminen ei ole antautumista. Tässä tuleekin olla erittäin tarkkana, sillä joskus omat tuomitsemisensa voi olla hankala huomioida.

Loppujen lopuksi SINÄ luot meditaatiosi. Kaikki mieleinen on helpompaa sisällyttää rutiiniin, eikä elämää kannata tuhlata asioihin, joista ei pidä. Tässäkään ei tosin kannata aivan naurettavuuksiin mennä. Monipuolisuus on kultaa.

Jos et yksinkertaisesti kykene istumaan paikalla, niin kehosi haluaa selvästi liikkua. Tämä johtuu useimmiten varastoituneesta energiasta. Tällöin voit kokeilla erilaisia aktiivisia meditointeja (osho.com). Lisäksi suosittelen katsomaan alla olevan videon, joka käsittelee tätä varastoitunutta energiaa.




Ja kuten salilla käynnissä, myös meditoin aloittamisessa progressio on suuressa osassa. Liian suuret tavoitteet ja vaatimukset vievät nopeasti maun hommasta kuin hommasta. Valitse aluksi joku tietty aika päivästä meditaatiolle. Itse tykkään meditoida aamusta, sillä silloin ei voi tulla kummempia menoja tai selityksiä meditoinnin päälle. Lisäksi se miten aloitat päiväsi on se miten lopetat päiväsi. Mikset siis aloittaisi sitä tietoisena ja kiitollisena?

Muistutan vielä, että meditointi on antautumista eikä siihen tule hyökätä. Meditoin muutaman vuoden joka ikinen aamu ja vasta viime kesänä kysyin itseltäni: ”Teenkö tätä itseni takia vai siksi, että voin sanoa meditoineeni kaksi vuotta putkeen joka aamu?” Vastaus oli valitettavasti jälkimmäinen.

Progressioksi suosittelen todella hidasta nousua meditointiin käytetyssä ajassa. Ja vaikka me periaatteessa synnytään tänne istumaan, niin istumameditaatiossa voi aloittelijoille tulla lähes sietämättömät kivut pienessäkin ajassa. Riippuen tietenkin tavoitteistasi. Minulle pitkään paikallaan istuminen kivuissa kehitti valtavasti kurinalaisuutta, mutta samalla se vei melkein koko innostuksen hommaan.

Suosittelen kuitenkin aloittamaan ensimmäinen viikon hankkimalla hieman tuntumaa tietoisuuteen ja lukemalla meditaatiosta. Muistan kun aloittelin meditointia, niin ajattelin koko hommaa pelkkänä hengitykseen keskittymisenä. Tajusin tietoisuuden olemassaolon sekä meditaation varsinaisen tarkoituksen vasta useiden kuukausien jälkeen.

Suosittelen myös ritualisoimaan meditointia. Tämä tarkoittaa meditoimista aina tiettyyn aikaan, tietyssä paikassa ja tietyissä vaatteissa. Voit vaikka aina ennen meditointia avata ikkunan ja keskittyä aluksi hieman ulkoa tulevaan ilmaan. Minulla oli tapana istua olohuoneen pöydällä lapsuuteni peittoon kääriytyneenä. Täten yhdistin meditatiivisen tilani tuohon peittoon (tunteiden ankkurointi) ja tämän ansiosta meditoinnistani tuli sulavampaa, säännöllisempää sekä helpompaa.


Kokeile kaikkea ja etsi se oma tekniikka. Kokeile mettaa, kuolemameditaatiota, visualisointia, ohjattuja meditaatioita, hengitykseen tai sisäiseen tyhjyyteesi keskittymistä, katsele millaisia ajatuksia päässäsi lentelee tarttumatta niihin, tiskaa tietoisena, tanssi, laula, ravistele kehoa, huuda vaikka autossasi matkalla töihin.

Ennen kaikkea nautinto kasvaa kun lopettaa kaiken välttämättömän multitaskingin. Lopettaa koneen ääressä syömisen tai musiikin kuuntelemisen salilla tai lenkillä.



Miten olen itse hyötynyt tietoisuudesta?

- Kurinalaisuus kasvanut järkyttävästi
- Rauhallisuus ja reagoimattomuus tilanteissa
- Tuomitseminen on vähentynyt
- Olen oppinut kuuntelemaan kehoani
- En samaistu tunteisiini enkä roiku niissä vaan annan niiden tulla ja haihtua
- Olen kiitollisempi ja löydän onnen hetkestä. Opin huomaamaan, että olen aina ollut onnellinen
- Hyväksyn ärsyyntymiseni ja ilmaisen sen hallitussa ympäristössä
- Olen oppinut syleilemään pelkojani, antautumaan niille ja nauttimaan niistä. Olen oppinut myös ottamaan vastaan kipua paljon paremmin.

Lisäksi omaan narsistisia piirteitä ja tietoisuuden ansiosta osaan purkaa ne hallitusti. Käännän entisen heikkouteni uudeksi voiman, energian ja etenkin motivaation lähteeksi. Kirouksesta on tullut siunaus.

8.6.2010
Tajuan ettei kukaan voi loukata minua henkisesti tai fyysisesti. Joku vittuilee tai naljailee, niin näen tavallaan sen läpi. Ja vaikea sitä on ihmistä syyttää, joka ei ole tietoinen elämästään, vaan elää sen unessa.

Jos kouluissa opetettaisiin pienestä pitäen kehollisuutta ja tietoisuutta, millainen vaikutus sillä olisi maailmaan?



Affirmaatio

“As you think, so shall you become.”

- Bruce Lee


Muuttamalla ajatteluamme voimme muuttaa itsemme. Sinusta tulee se, mitä ajattelet. En voi painottaa tätä tarpeeksi. Luomme koko todellisuutemme päässämme. Ja jos näet itsesi luuserina, sinä olet luuseri. Tämä kaikki ilman mitään ulkopuolista vaikuttajaa. Tämä on syy miksi affirmaatiot toimivat niin hyvin.

Affirmaatio on vahvistuslause, jota toistetaan itselle. Tätä ei siis hoeta ajankuluksi töihin ajettaessa, vaan sen tulisi oikeasti tehdä ajatuksella. Tällöin ymmärrät oikeasti mitä jokainen sana symboloi ja samalla visualisoit sen. Olet nyt ne asiat. Itse tunnen jokaisen lausumani vahvistuslauseen vatsani pohjassa asti.

Etenkin meditatiivisessa tilassasi vakuutellessasi itselle affirmaatiosi sisältämiä asioita luot ja vahvistat uusia hermoyhteyksiä. Lopulta alat tietoisesti tai tiedostamatta menemään kohti näitä ihailemiasi asioita.

Ensimmäinen affirmaationi. Usko tai älä, mutten enää koe tarvetta affirmaation tekemiselle, sillä olen saanut kaiken haluamani ja koen hyvin suurta kiitollisuudentarvetta siitä.

Olen tietoinen
Olen kiitollinen
Olen kurinalainen
Olen seikkailunhaluinen
Olen valmistautunut
Olen motivoitunut

Olen kaikki mitä olen haaveillut olevani

Minulla on vahvuutta tehdä mitä täytyy
Luotan järkkymättömästi itseeni enkä pelkää ilmaista itseäni
Egoni ei hallitse minua
Kukaan ei hallitse minua

En elä menneessä
En murehdi tulevasta
Olen tilanteen tasalla ja se on hallussani
Tämä hetki on ainoa joka merkitsee
Toimin heti

Joka päivä kehityn paremmaksi
Joka päivä kehityn paremmaksi
Joka päivä kehityn paremmaksi
Joka päivä kehityn paremmaksi
Joka päivä kehityn paremmaksi

Minä menen muiden ihmisten pelkojen ja rajojen läpi

Olen nyt
Olen tässä
Ja olen täyttynyt

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------




Aiheeseen voi tietenkin laittaa kaikenkarvaisia kysymyksiä tai ajatuksia. Myös yksityisviestillä voi lähestyä jos haluaa porissa jostain.

Että tällästä. Jokaisella on omat jutut, eikä tämä välttämättä sovi kaikille. Nämä kirjoittamani asiat kuitenkin muuttivat oman elämäni ja jaan ne siinä toivossa, että niistä olisi apua muillekkin.


Kirjasuositukset

Meditointi, tietoisuus, ego:
Anthony De Mello - Havahtuminen
Eckhart Tolle - Läsnäolon Voima - Tie Henkiseen Heräämiseen

Maailmankatsomus (filosofia):
Oshon teokset (etenkin Rohkeus ja sen meditaatiotekniikat)
Neale Donald Walsch - Keskusteluja Jumalan Kanssa
Alan Wattsin äänikirjat
Ralph Waldo Emerson




Kyllä, elän omassa pienessä mielikuvitusmaailmassani, mutta täällä on hyvä olla ja olen kiitollinen siitä. Voin ylpeänä sanoa luoneeni sen. Valitettavan usein ihmisillä se heidän luomansa todellisuus on vain yksinkertaisesti totaalisen perseestä. Ja nämä ihmiset ovat yleensä niitä, jotka yrittävät repiä muut samaan paikkaan. Kuin ravut ämpärissä.

Mielestäni tärkeintä elämässä on kuitenkin oppia huomaamaan miten mikäkin asia vaikuttaa sinuun. Ei tarvitse kysellä tai kuunnella viisaita neuvoja turvallisuuden toivossa, vaan toimii heti ja tarkkailee mihin suuntaan elämä etenee. Ensiksi kehittää vaistonsa ja sitten elää sen kautta. Toimii heti sillä hetkellä tietoisesti ilman kummempia suunnitteluja ja arpomisia. Kokeilee ja tekee sitä mitä haluaa ja ihailee. Onnistuu ja epäonnistuu. Sulla ei ole mitään velvollisuuksia täällä.

Lisäksi uskon, että kun ihminen kallistuu liikaa toiseen ääripäähän, hän tavallaan sairastuu. Olen henkilökohtaisesti huomannut tämän saliharjoittelussa, ruokavaliossa, nukkumisessa, vapaa-ajassa, pc:n käytössä, sosiaalisuudessa, hengellisyydessä, mediassa ja lukuisissa muissa asioissa. Pyrin tasapainoittamaan kaikki asiat sen sijaan, että pyrkisin neuroottisesti suorittamaan jokaisessa asiassa. Uskon että näin kykenen hyödyntämään nämä nykyajan siunaukset ja kiroukset parhaiten.

 

[tornad0]

Norsunkesyttäjän päivä - Jani Kaaron kolumnit - Kotimaa - Helsingin Sanomat

 

[EmillimE]

Hyvä aihe, mutta äärimmäisen vaikeaa ottaa mitenkään kantaa asiaan. Lyhyesti sanottuna voisin vain sanoa, että yhdyn suurimpaan osaan ajatuksistasi.

21.04.2011
Pienenä halusin tehdä asioita itsenäisesti ja omassa rauhassa, kunnes minulle kerrottiin ettei se ole normaalia.

Tämä on jännä asia, sillä sitä tosiaankin pidetään pahana, jos joku tykkää viettää aikaa yksinään. Ymmärrän asian jollain tapaa, sillä useimmat näistä kakaroina yksinleikkijöistä ovat epäsosiaalisia ja sisäänpäin suuntautuneita, jopa kiusattuja, mutta heissäkin on se poikkeus jotka vain nauttivat omasta olostaan. Mielestäni, tässä pitäisi aina puuttua henkilökohtaisesti ko. henkilöihin, eikä suoraan yleistää, että asia on epänormaalia.

Sinusta tulee se, mitä ajattelet. En voi painottaa tätä tarpeeksi. Luomme koko todellisuutemme päässämme. Ja jos näet itsesi luuserina, sinä olet luuseri. Tämä kaikki ilman mitään ulkopuolista vaikuttajaa.

Tässä asiassa, en pysty ymmärtämään, miten joillakin puuttuu kyky ajatella itsestään positiivisia asioita. Tuntuu, että suurin osa aina ajattelee vain negatiivisia puolia ja luo siitä kokonaisuuden. Ei osata arvostaa niitä positiivisia asioita vaan tyydytään siihen, että "ollaan muita huonompia". Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa siihen, että x sanoo y:n olevan pohjasakkaa ja y sisäistää tämän asian ja lisää sen listaan jolloin hänen olonsa vaan huononee entisestään.

Ihmiset ovat tyhmiä.

Avaisitko tuota meditointia hieman enemmän? Eli tarkoituksena on vaan olla ja käytännössä tyhjentää mieli?

Tietoisuus (mindfulness) on huomiointia. Huomion kohteena voivat olla esimerkiksi ympäristö tai sinä itse.

Näin joskus jonkun elokuvan, jossa puhuttiin tästä ja sen jälkeen aloin itsekkin huomioida asioita eri tavalla. Se on jännää, miten paljon ympärillä oikeen tapahtuukin kaikkea jos siihen kiinnittää huomiota. Mielestäni tämän myötä oppii myös arvostamaan pieniä asioita paremmin ja olemaan iloinen muiden saavutuksista eikä vain katkera suomalaiseen tapaan.

Huomioidaan omat tuntemukset ja ajatukset kuitenkaan tarraamatta niihin. Usein me ihmiset yritämme tarrata hyvänolontunteeseen ja roikkua siinä mahdollisimman kauan.

Myönnän syyllistyväni tähän ja tiedostan sen olevan huono tapa. Uskoisin sen johtuvan tottumuksesta ja siitä, että se on äärimmäisen helppoa verrattuna siihen, että antaisi tuntemuksien vain tulla ja mennä.

Ulkopuolisten aiheuttamista hyvänolontunteista huumaantuneena rakennat ainoastaan tulevaa masennusta. Näin tulemme erittäin helposti riippuvaisiksi materiasta ja ihmissuhteista.

Allekirjoitan aivan täysin. Esimerkiksi juuri parisuhteen aikana suurin osa ihmisistä rakentaa sitä hyvänolontunnetta ja eron seurauksena se kaikki haihtuu ja vajotaan jonkin asteiseen masennukseen. Henkilökohtaisesti nykyään olen oppinut, että muut eivät saa vaikuttaa tunteisiini. Jotkut kutsuisivat tätä pelkuruudeksi, että pelkään tulla loukatuksi, itse sanoisin, että tiedostan mahdollisen eron ja seuraamukset ja teen asiasta itselleni helppoa.

En sano, että en pystyisi/haluaisi rakastaa ketään, mutta annan kaikkien tunteiden tulla itsestäni, en anna muiden ihmisten tekojen vaikuttaa itseeni.

Omien tunteidensa olemassaolon myöntäminen ja niiden kohtaaminen voivat olla hyvinkin pelottava kokemus.

Tämä on mielestäni pelottavin asia maailmassa. Itse joskus jopa pelkään sekoavani aivan täysin ja tekevän jotain todella tyhmää tunteiden takia, mutta toisaalta uskon osaavani hallita tunteitani ja toimia järkevästi jokaisessa tilanteessa. Siellä takaraivossa on kuitenkin aina se "mitä jos" -tunne.

Kyllä, elän omassa pienessä mielikuvitusmaailmassani, mutta täällä on hyvä olla ja olen kiitollinen siitä. Voin ylpeänä sanoa luoneeni sen.

Tämä voi mielestäni olla myös negatiivinen asia. En väitä, että sinun kohdallasi vaan yleisesti. Jollain ihmisellä se maailmankuva vääristyy aivan täysin, kun he uskovat, että vain heidän omat ajatuksensa ovat oikeita. Seurauksia on sitten kaikenlaisia tämän jälkeen.

Valitettavan usein ihmisillä se heidän luomansa todellisuus on vain yksinkertaisesti totaalisen perseestä. Ja nämä ihmiset ovat yleensä niitä, jotka yrittävät repiä muut samaan paikkaan. Kuin ravut ämpärissä.

Tätä huomaa nykypäivänä äärimmäisen paljon. Purataan sitä omaa huonoa oloa muihin ja uskotellaan, että oma tapa on se ainoa oikea sekä paras vaihtoehto. Näin eilen facebook kuvan, jossa oli todella tikissä olevat mies ja nainen. 90% kommentoijista olivat ylipainoisia ja haukkuivat näitä kahta sairaiksi, rumiksi, syömishäiriöisiksi ja ties miksi. Yrittivät uskotella itselleen ja muille, että on parempi olla ylipainoinen kuin hyvässä kunnossa. Se on normaalia, koska se on enemmistöä.

Toisessa kuvassa oli ylipainoinen naisen alku (rasvaprosentti noin 50%) joka oli tullut sinuiksi kroppansa kanssa ja jakoi mielipiteensä. Näistäkin kommentoijista 90% olivat ylipainoisia, mutta kannustivat tyttöä kutsumalla häntä aivan normaaliksi, kauniiksi, hyvännäköiseksi ja roolimalliksi.

Mielestäni näistä kuvista huomasi mihin maailma on menossa, enemmistö on parasta, eikä se mikä on oikeasti parasta.

Pyrin tasapainoittamaan kaikki asiat sen sijaan, että pyrkisin neuroottisesti suorittamaan jokaisessa asiassa.

"Jack of all trades, but Master of none". En puutu tähän sen enempää, koska en ole itse kokeillut lähestyä asiaa tältä kannalta. Itse yritän olla paras mahdollinen jossain asiassa ja hyvä muissa.

Oletko tietoinen, että useimmat ihmiset elävät koko elämänsä melkein kuin... nukkuen? Tai oikeastaan he ovat unessa koko elämänsä. He käyvät juhlissa unissaan. He ovat lomalla unissaan. He menevät naimisiin unissaan. He elävät täysin mekaanista elämää hymyssä suin.

Olemme tottuneet uskomaan, että jonkinlaiset voimat heittelevät meitä suunnasta toiseen emmekä voi niille mitään. Elämme koko elämämme sätkynukkeina, jotka inahtavat nappia painamalla. Ja useimmiten sen napin takana ovat toiset ihmiset. Annamme toisille vallan tehdä meidät iloisiksi tai surullisiksi.

Tuntuu, että suurimalla osalla väestöstä ei ole mitään käsitystä mitä ympärillä tapahtuu. He uskovat kaiken mitä jokin arvostettu lähde (Uutiset, poliitikot, opettajat jne) kertoo ja elävät tämän mukaan eikä koskaan kyseenalaista asiaa tai mieti muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi huumekeskusteluissa tämän huomaa selvästi. Suurimman osan mielipide on, että ensimmäiseen kannabispiikkiin kuolee ja tästä sitten väitellään viimeiseen päivään asti, vaikka ei tiedä, miten sitä käytetään, miten se vaikuttaa, miten se auttaa ja mitä haittoja siitä on niin yksilöllisesti kuin yhteiskunnallisesti. Näiden henkilöiden mielestä yleensä myös alkoholi on ihan ok ja siitä ei ole mitään haittaa jos ei joka päivä juo.

Mielestäni on sääli, miten kouluissa opetetaan, että kaikki huumeet ovat pahasta ja tekevät sinusta narkkarin ja vievät ennenaikaiseen hautaan ja alkoholi on ihan ok. Tästä pitäisi puhua enemmän ja käydä asioita läpi monelta näkökulmalta.

Esimerkkinä oli nyt huumeet, mutta pätee aivan kaikkeen. Ihmisille kerrotaan vain pieni osa asiasta ja suurin osa uskoo siinä olevan kaikki asia aiheesta sekä ainut oikea näkemys.

E: Tuntuu nykyään siltä, että ihmiset uskovat kaiken missä ei ole mitään järkeä ja ovat vastaan kaikkea, missä on järkeä. Tämän takia mielestäni demokratia ei toimi, mutta ei nyt oteta siihen kantaa.
Esimerkkinä, poliitikot puhuivat, että lakupiippu on kiellettävä, koska se rohkaisee nuoria polttamaan. Kuinka moni nyt ihan oikeasti on siirtynyt lakupiipun syömisen takia tupakkaan? Sitten puolestaan kun sanotaan, että Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa niin Rankkuri herää ja huutaa "No ei vitussakaan tarvita, meillä on täällä puol miljoonaa työtöntä nii jos nyt vaikka niille hommattaisi töitä ensin". Näillä ei ole mitään yhteistä, sillä suurin osa työttömistä on korkeakoulutettuja kun taas työvoimaa tarvittaisiin juuri sille vastakohdalle: julkisen liikenteen kuskeja, hitsareita, lähihoitajia, siivoojia jne. Harva näistä korkeakoulutetuista suostuu tekemään näitä töitä, koska he ovat "liian hyviä" tähän.


Ottaisin mielelläni enemmän kantaa aiheeseen, mutta nyt pitää jatkaa töitä. Pahoittelen myös epäselvyyksiä, sillä olen tässä ajan saatossa huomannut, että en osaa ilmaista itseäni kirjallisesti. Olisi helpompaa käydä suullista keskustelua aiheesta.

 

[EmillimE]

En voi muokata enää niin menee uuteen viestiin.

Miten suhtaudut uskontoon? Tuosta kirjoituksestasi saan mielikuvan, että olisit ateisti, mutta miten ylipäätänsä suhtaudut uskontoon?

 

[Japi]

Kirjasuosituksissa oli joku jumalakirja ainakin

 

[EmillimE]

Kirjasuosituksissa oli joku jumalakirja ainakin

Näköjään, skippasin tuon kohdan, koska aikani ei kuitenkaan riitä noihin perehtymiseen ja kirjajononi on jo liian pitkä.

 

[Nameless-]

"Jack of all trades, but Master of none". En puutu tähän sen enempää, koska en ole itse kokeillut lähestyä asiaa tältä kannalta. Itse yritän olla paras mahdollinen jossain asiassa ja hyvä muissa.

Haluan nakata tähän pikku provon:

"There's those thinking, more-or-less, less is more
But if less is more, how you keeping score?
Means for every point you make, your level drops
Kinda like you're starting from the top
You can't do that..."

Olen paras mahdollinen mitä tulee intohimoihini. Kaikki asiat niiden ulkopuolella ovat ajanhukkaa minulle. Ei sillä että ajanhukka olisi aina pahasta. Tasapainolla tarkoitin hieman sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tasapainottamista vastaavaa lähestymistapaa. En kallistu yhteen napaan vaan molempiin, negatiiviseen ja positiiviseen.

Kirjasuosituksissa oli joku jumalakirja ainakin

Olen ateisti, joka uskoo jumalaan. En siihen perinteiseen rajoittuneeseen sananparteen. Lievästi sanottuna en oo kovin uskontojen fani. Sanotaan vaikka, että uskon universumiin.

Kaikkien tulisi lukea tuo kirja.


Vastaan myöhemmin lisää.


Aloituspostihan on yksi suuri mielipide, joten paha tänne on alkaa faktoista vääntämään. Toivoinkin vaan, että tänne saisi kaikenlaisia näkökulmia. Jokaisella ihmisellä on jotain annettavaa. Oli se sitten pahin vihamies tai pikkulapsi.

 

[Japi]

Olen ateisti, joka uskoo jumalaan. En siihen perinteiseen rajoittuneeseen sananparteen. Lievästi sanottuna en oo kovin uskontojen fani. Sanotaan vaikka, että uskon universumiin.

Kaikkien tulisi lukea tuo kirja.


Vastaan myöhemmin lisää.


Aloituspostihan on yksi suuri mielipide, joten paha tänne on alkaa faktoista vääntämään. Toivoinkin vaan, että tänne saisi kaikenlaisia näkökulmia. Jokaisella ihmisellä on jotain annettavaa. Oli se sitten pahin vihamies tai pikkulapsi.

Et todellakaan ole ateisti jos uskot vaan teisti. Se on ihan sama mihin uskot mutta ateisti et silloin ole. Ateismi on uskon puute.

 

[Weak]

Kylläpäs asioista osataan tehdä jänniä ja monimutkasia... :jahas:

 

[EmillimE]

Haluan nakata tähän pikku provon:

"There's those thinking, more-or-less, less is more
But if less is more, how you keeping score?
Means for every point you make, your level drops
Kinda like you're starting from the top
You can't do that..."

Olen paras mahdollinen mitä tulee intohimoihini. Kaikki asiat niiden ulkopuolella ovat ajanhukkaa minulle. Ei sillä että ajanhukka olisi aina pahasta.

Tuo provosi meni nyt minulta vähän ohi. Ymmärrän sen siihen asti kunnes pääsen tuohon vikaan lauseeseen. En pysty sisäistämään sitä. Eli vähemmän on enemmän eli aina kun saan enemmän niin se on vähemmän joten aloitat huipulta, mutta sitten putosin kärryiltä?

Tuo on hyvä lisäys tuo, että haluat olla paras intohimoihisi liittyen. Veikkaan, että näin on kaikilla, sillä se on mukavaa puuhaa ja siinä on mukavaa tulla paremmaksi.

 

[EmillimE]

Kylläpäs asioista osataan tehdä jänniä ja monimutkasia... :jahas:

Eihän tämä nyt niin monimutkaista ole :D Mielestäni tämä on paljon yksinkertaisempaa kuin moni muu asia, mistä keskustellaan. Esimerkiksi varsinkin täällä pakkiksella tykätään tehdä treenaamisesta ja siihen liittyvistä asioista helvetin monimutkaista. Pitäisi muistaa Pareton periaate vähän kaikessa mitä tekee niin olisi vähän helpompaa.

Muistin virkistykseksi niin tuohan periaate meinaa, että 80% kaikesta johtuu 20% tekemisestä. Esimerkiksi 80% tuloksista salilla johtuu 20% asioista, kuten perusliikkeistä, syömisestä ja levosta. Loput asiat ovat vain pieniä sivuseikkoja kuten mikrojakaumat sekä erikoistekniikat. Sama vaikka lasten tekemisessä, 80% tuloksesta syntyy 20% teoista. Eli panemisesta. Se, että mikä kuukauden päivä on menossa niin se on vain pieni sivuseikka, sitä lasta tule ilman panemista. Jos vielä yksi esimerkki otetaan niin vaikka, että 80% maasta kuuluu 20% kuten valtioille, kunnille ja muutamille suuromistajille.

E: Mainittakoon vielä, että eihän tämäkään ihan aina päde, mutta suurimmaksi osaksi tämä toimii.

 

[Nameless-]

Kylläpäs asioista osataan tehdä jänniä ja monimutkasia... :jahas:

Tää nyt on tällaista runoilua .

Ja mitenkään ylempään liittymättä:
Nuo aloituspostin asiat muuttivat elämäni. Nuorena olin hyvin rationaalinen ja epäileväinen kaiken suhteen. Olisin heti kättelyssä tyrmännyt aloitusviestini kaltaiset mielipiteet. En olisi mitenkään voinut ymmärtää, kuinka joku voi nauttia vaikka vanhan suihkuverhon tuijottamisesta. Moinen asia oli hyvin vieras ja täten jopa hieman uhkaava. "Sehän on hullujen hommaa. He eivät ole meidän todellisuudessa ja se on heidän tappionsa". Tuollaiset mietteet eivät olleet harvinaisia noihin aikoihin. Ja missä sitä nyt ollaan. Ravistin kaikki ylleni lasketun neuroottisuuden pois. Kaikki myrkyt mitä mulle oli syötetty lapsena aikuisten toimesta. Nyt tuollaiset typerät ja tekopyhät nautinnot osoittavat minulle, että elän. Suurin haaveeni on auttaa joku tuntemaan samanlaista elämäniloa. Eläminen on poisoppimista. Vaikka eihän mitään todella opi ennen kuin sen vasta oivaltaa.

Jos joku elää aidosti täysin täyttynyttä, ehdollistumatonta elämää ilman tämmösiä hippien hörinöitä, niin propsit niille. Jatkakaa samaan malliin. Te olette jo voittaneet elämässä.

Jokainen voi miettiä onko elämää ennen kuolemaa.

Et todellakaan ole ateisti jos uskot vaan teisti. Se on ihan sama mihin uskot mutta ateisti et silloin ole. Ateismi on uskon puute.

Ok. Tässä huomaa kuinka yritän hallita jotain mitä en ymmärrä. Panteimisti, ateisti. Hankalaa tälleen ittee leimailla kun ideat muuttuu.



Ja tuo ensimmäinen lainaus olikin Oshon eikä De Mellon. Onko sitä mahdollista saada korjatuksi?

 

[tornad0]

Jokainen voi miettiä onko elämää ennen kuolemaa.

Onhan sitä. Alusta loppuun.

Nämä Nameless-'n sepustuksen ovat kuin jonkun puolihörhön gurun kynästä.

Meditaatiot, mindfulness ym. mielen tasapainoon tähtäävät opit auttavat tutkitusti mielen vakauteen, rentoutumiseen ynnä muuhun, mutta niitäkin kannattaa tehdä kohtuudella. Reaalimaailmasta vieroutuminen voipi tehdä hallaa mielenterveydelle. Onni ei tule kokonaan sisältäpäin, vaan ulkoisilla tekijöillä on siihen huomattava vaikutus.

Tuo affirmaatio on roskaa. Ihminen ei tule miksi ajattelee. Ihminen tulee siksi mitä tekee, siihen asti mihin geenit antavat mahdollisuuden. Mutta toki tietoisella ajattelulla voi vaikuttaa omiin tekemisiin, pelkoihin, motivaation yms.

Kannattaa myös muistaa, että ihmisiä on erilaisia ja ihmisten aivot toimivat ja prosessoivat ympäristöä erillä tavalla. Esimerkiksi vahvasti ekstrovertit ihmisille meditointi ja yksinolo saattavat tehdä enemmän huonoa kuin hyvää. Koska ekstroverttien aivot elävät ympäristön ärsykkeistä ja toiminnasta ja vastaavasti yksinolo ja tekemättömyys syövät voimia. Ja se ei ole millään tavoin opittu tapa, vaan puhtaasti geneettistä. Enkä kehtaisi väittää, että ekstrovertit ovat sen onnettomampia kuin introvertit.

Oletko tietoinen, että useimmat ihmiset elävät koko elämänsä melkein kuin... nukkuen? Tai oikeastaan he ovat unessa koko elämänsä. He käyvät juhlissa unissaan. He ovat lomalla unissaan. He menevät naimisiin unissaan. Heidän päänsä sisällä on pieni ukkeli, joka istuu tuolilla kuulokkeet päässä ja painelee nappeja, jotta heidän päänsä voisi rullata eri paikkoihin heidän kehon avulla. Unissaan he rullailevat pitkin elämäänsä. He elävät täysin mekaanista elämää hymyssä suin.

Oikeesti...? Niinhän se aina on. Minä elän oikein, muut väärin.

Tylsistynyttä älykkyyttä kutsutaan intellektuaalisuudeksi. Teidän niin kutsuttu älymystönne ei todellisuudessa koostu älykkäistä ihmisistä, vaan älyköistä. Asiaa voi kaunistella - sitä voi kaunistella helmin, timantein, smaragdein - mutta se mikä on kuollutta on kuollutta.

Onha se ihminen vekkuli olento. Tyhmimmät keksii ydinpommin, lentää kuuhun ja rakentaa kerrostaloja. Viisaat istuvat lootusasennossa jossain rotankolossa.

"En välitä muiden mielipiteistä" -tyylinen asiaa pakeneminen ja sen peittely eivät toimi, sillä silloin vasta annatkin valtaa toisille.

Hä? Entä jos ei aidosti välitä kriitikoiden soimauksista, vaan osaa elää pientä elämäänsä hyvin ja onnellisesti. Onko sillon ihminen niinku jotenki jollain lailla surkea ja onneton ihminen?

Huomaa, että olet täydellinen juuri tällä hetkellä. Olet täydellinen sellaisenaan kuin olet. Olet kokoelämäsi ajan ollut täydellinen ja tulet aina olemaan. Millään ulkopuolisella ei ole valtaa vaikuttaa siihen. Millään meditoinneilla tai ihmissuhteilla ei ole mitään valtaa vaikuttaa siihen. Kun laskee kilvet pois, niin hetken kuluttua ne katoavat. Enää ei tarvitse todistella. Täysin sama homma kuin hengen riisto jo kehostaan irtautuneelta. Miten voi riistää mitään mitä ei ole jäljellä puolustettavaksi

Ulkopuolinen maailma vaikuttaa vitusti ihmisen mieleen. Hyvällä ja huonolla tavalla. Usein gurutyyppisiltä ajattelijoilta unohtuu se fakta, että ihminen on satojen tuhansien vuosien aikana kehittynyt eläin, jolle jostain syystä elinkaaren tuoreimpina hetkinä on kehittynyt todella voimakkaat aivot. Mutta vaikka ihmisen aivot ovatkin voimakkaat, niillä voi vaikuttaa vain vähäisesti ihmisen luontaisiin vaistoihin ja perustarpeisiin. Jos ihminen yrittää tukahduttaa geenien tuomat luontaiset ominaisuudet, elämä alkaa mennä päin vittua.

 

[jp-84]

Onhan näitä asioita tullut futsittua ja on kyllä ihmeellisen viihdyttävää kierrellä oman pään sopukoissa. On hyvä välillä pysähtyä ja antaa ajatusten kulkea. Olen vain painanut menemään viimeiset kymmenen vuotta enkä edes muista mitä tuona aikana on tapahtunut, ollut kuin sumua... Oli aika pysähtyä ja muuttaa oma maailma.
Itämainen filosofia tulee varmasti auttamaan minua paljon elämässä eteen päin, koko asia oli ihan vieras vielä noin kuukausi sitten. Kyllähän tähän mahtuu paljon asioita joita en vältämättä koskaan ymmärrä tai allekirjoita, eikä mielestäni tarvitsekaan ja osan voi ottaa ihan huumorilla :D

Alan Watts oli kyllä äärettömän taitava puhumaan

 

[Lights Out]

Hyvä ketju.
Watssin, Tollen, Mellon ja Ram Dassin videoita ja kirjoja on tullut lueskeltua ja meditointi kovasti kiinnostaa.
Nyt tullut useampana päivänä viikossa yritettyä meditointia 20-30min päivässä. Tuon ajan kyllä istuu helposti paikallaan, mutta en tiedä voiko sitä meditoinniksi kutsua.
Maaliskuun alussa menen alan ammattilaisen oppiin.

 

[EmillimE]

Nyt tullut useampana päivänä viikossa yritettyä meditointia 20-30min päivässä. Tuon ajan kyllä istuu helposti paikallaan.

Itsekkin mieluusti tekisin näin, mutta päivässä on vain liian vähän tunteja. Pitäisi olla vähintään 30 tuntia päivässä. Menee päivästä 10 tuntia töihin (herääminen + matkat + työ), 9 tuntia nukkumiseen (en pärjää vähemmällä) ja sitten onkin enää 5 tuntia jäljellä. Urheiluun menee vähintään pari tuntia ja ruokaan/ruokailuihin tunti. En tiedä, mistä sitä aikaa enää repisisi... :/

Luen myöhemmin nuo muut postaukset ja mahdollisesti otan kantaa :D

 

[Max131]

David Chalmersin The Conscious Mind on kai jonkin sortin moderni klassikko tästä aiheesta, jos jotakuta kiinnostaa. Itse ole silmäillyt kuin pikkaisen alkua, mutta tarkoitus olisi kyllä sopivassa kohtaa lukaista kokonaan.

---

Ei siis mitään meditaatiokirjallisuutta tai aatteellista filosofiaa, vaan ottaa kantaa siihen mitä on tietoisuus, ja käsittelee sitä koskevia kysymyksiä.

 

[carcayu]

^ Antonio Damasion tarinoita neurotieteellisestä näkökulmasta voin myös suositella.

 

[Soppaluu]

Ei meditaatiossa/tietoisuustaidoissa muodollista harjoittelua ole pakko tehdä tai keskittyä pelkästään siihen vaan pääajatuksena tietoisuustaidoissa on kuitenkin tietoisuus nykyhetkestä ja sitä voi harjoittaa käytännössä ihan arkielämän pyörteissäkin. Kuten tuossa aloituspostissa mainittiinkiin niin ei tietoisuus oo niinkään sisäänpäin kääntymistä tai minkään asian hallintaa vaan hyväksyntää, keskittymistä meneillään olevaan asiaan, fokusointia, laajentamista, inhibitiointia, tunteiden huomioimista mutta ei takertumista jne. Itse tarkastelen tätä asiaa hyvinkin käytännön näkökulmasta mahdollisimman yksinkertaisesti.

Hyvä, että tämmöinenkin ketju tuli. Itselle rakas aihe ja oon hyötynyt niin omassa elämässäni kuin sitä myöten hyödyntänyt myös työssä.

 

[EmillimE]

Onni ei tule kokonaan sisältäpäin, vaan ulkoisilla tekijöillä on siihen huomattava vaikutus

Totta kai ulkoiset tekijät siihen vaikuttavat, mutta sinä itse sen päätät miten siihen suhtaudut. Monet tulevat onnelliseksi esimerkiksi lotossa voittamisesta (ulkoinen tekijä), mutta jotkut voivat tulla tästä pettyneeksi ja surulliseksi, "miksi se osui juuri minulle, muut tarvitsevat rahaa enemmän, raha on syntiä" yms. Joten mielestäni ulkoinen tekijä on hyvin pienessä roolissa.

Tuo affirmaatio on roskaa. Ihminen ei tule miksi ajattelee.

Jos nyt vähän pilkkua nussitaan niin tuleehan. Menet esimerkiksi salille, koska ajattelet, että haluat mennä sinne. Sinusta kasvaa mukamas iso ja silloin sinusta tuli sitä mitä ajattelit. Jos nyt vähän järkevämmin ajateltaisiin niin uskon tämän toimivan, ainakin henkilökohtaisesti minulla se toimii. Kun jätät kaiken muun ulkopuolelle ja ajattelet sitä mitä teet, ja uskottelet itsellesi, että sinä teet sen, niin se myös tapahtuu. Esimerkiksi voisin antaa salikokemuksen: monesti ykkösiä kokeillessa saan ko. painon vasta kolmannella kerralla ylös. Ensimmäiset pari kertaa menee epäröiden "Jaksankohan nostaa tota? Mitä jos en jaksakkaan? jne". Kolmannella keskityn pelkästään nostoon ja jätän kaiken muun ulkopuolelle ja tällä kertaa se nousee. Samalla myös psyykkaan itseäni nostoon erilaisilla kannustinlauseilla. Kokeile joskus kunnolla ja vain ja ainoastaan keskittyä siihen nostoon niin huomaat, että affirmaatio toimii

Kannattaa myös muistaa, että ihmisiä on erilaisia ja ihmisten aivot toimivat ja prosessoivat ympäristöä erillä tavalla.

Toiset kuolee kananmuniin, toiset ei. Ymmärsit varmaan pointin.

Oikeesti...? Niinhän se aina on. Minä elän oikein, muut väärin.

En usko, että oli tarkotuksena väittää ja kehua omaa elämäänsä paremmaksi vaan huomauttaa, että joillain ihmisillä ei ole mitään ymmärrystä maailmasta ja kaikki propaganda niellään pureskelematta.

Tyhmimmät keksii ydinpommin, lentää kuuhun ja rakentaa kerrostaloja. Viisaat istuvat lootusasennossa jossain rotankolossa.

Jälleen, ketjun aiheena on henkinen viisaus. Ei kisailla siitä, että kuka on keksinyt monimutkaisimman asian.

Entä jos ei aidosti välitä kriitikoiden soimauksista, vaan osaa elää pientä elämäänsä hyvin ja onnellisesti.

Näin asian siten, että jos vaikka olet koulukiusattu ja et nouse sitä vastaan, niin annat kiusaajalle vallan. Hän tulee aivan varmasti jatkamaan sitä myöhemmin ja sinä alistut kerta kerralta enemmän, kun sinua ei mukamas kiinnosta.

Jos ihminen yrittää tukahduttaa geenien tuomat luontaiset ominaisuudet, elämä alkaa mennä päin vittua.

Mielenkiintoinen väite, perustelisitko?