Testosteroni tasonne?

[Hammer]

Elintavoilla kustu testotaso on usein lievästi alhainen (kokonaistesto luokkaa 7-10). Tuota alhaisemmilla arvoilla tulee tutkia sitten myös aivolisäkehormonien pitoisuudet. Selvässä hypogonadismissa (kokonaistesto luokkaa alle 7-8) testokorvaushoito on syystä ja mekanismista riippumatta yleensä aiheellinen. Jos testot ovat viitealueella, korvaushoito on harvoin aiheellinen. Käytännösä ongelma ovat nämä joilla hypogonadismi on toistetuissa mittauksissa todennettavissa mutta lievänä. Usein ovat läskejä keski-ikäisiä tai vanhempia äijiä, tuolloin kyllä useimmiten oikea ratkaisu on elintaparemontti ja painonpudotus eikä korvaushoito. Eri asia sitten jos joku 30v urheilullinen jätkä jolla lievä hypogonadismi ja selvät siihen liitettävät oireet, tuolloin ainakin hoitokokeilu voi olla hyvin aiheellinen, toki riittävien syyselvitysten jälkeen yleensä. On myös hyvä muistaa että arvot vaihtelevat sil reilusti päivien välillä, joten yksittäinen mittaus harvoin on riittävä hoitoa mahd mietettäessä etenkään ellei se ole selvästi matala.

Jos Pulkkis on lääkäri, niin hänellä näyttää olevan aika erilainen näkemys siitä, milloin ja kenen kannattaa kokeilla tai siirtyä korvaushoitoon, kuin omalla, aiheeseen melko laajasti perehtyneellä lääkärillä.

 

[Pulkkis]

Jos Pulkkis on lääkäri, niin hänellä näyttää olevan aika erilainen näkemys siitä, milloin ja kenen kannattaa kokeilla tai siirtyä korvaushoitoon, kuin omalla, aiheeseen melko laajasti perehtyneellä lääkärillä.

Se toki riippuu mikä oman lääkärisi näkemys asiaan on? Ja tietenkin mielipiteissä ja ihan hoitokäytännöissäkin voi olla eroja, tutkimusnäyttö ei ole erityisen vahvaa suuntaan tai toiseen tässä kapittelissa. Toinen painottaa ”ennustenäyttöä” ja hoidosta mahdollisesti seuraavia haittoja, toinen painottaa enemmän oireita ja niiden mahdollista paranemista jne. Ei sitä ihan oikeasti voi sanoa kuka näissä asioissa on ”oikeassa”, vaan parasta arvausta etsitään ja sen mukaan hoidetaan. Riskien ja hyötyjen punnitseminen on avainasemassa. Näin yleiset suuntaviivat kuitenkin (julkisella) menevät. Vähän jo eroaa kun vertaa privaattipuoleen. Olettaisin että oma mielipiteesi on enemmän suuntaa se että jokaiselle vähänkään alakanttisen testotason omaavalle tulee korvaushoito aloittaa suoraan? Nuorella potilaalla korvaushoito aloitetaan toki herkästi, lisäksi siis toki vaikuttavat oireet, muut sairaudet, vapaan teston määrä, mahdollinen lihavuus jne. Ikääntyvillä vaarat lisääntyvät ja hoitoa tulee punnita tarkkaan. Myöskään normaalien testoarvojen lääkitsemiselle väsymysoireen tms perusteella ei ole kyllä yleensä perustetta. Testohoito ei myöskään käytänössä laihduta, mutta laihduttaminen nostaa testotasoja.

Voinee arvella myös että pakkiksella pyörivä porukka on pääosin enemmän tuota nuorta urheilevaa normaalipainoista, melko hyvillä elämäntavoilla elävää porukkaa. Tästä otannasta varmasti suurin osa lievästäkin hypogonadismista hyötyy korvaushoidosta. Mutta ainakin julkisella puolella tavallinen potilas on läski, tupakoiva ja dokaava potilas, ja lääkäriltä vaaditaan oman (tietenkin tarvittaessa tarkkaankin ohjatun) elämäntaparemontin ja asioihin tarttumisen sijasta tutkimuksia, lääkehoitoja jne asioihin, joiden perimmäinen syy on ylipainossa, huonossa elämänhallinnastaan ja esim päihteiden käytössä.

 

[Hammer]

Se toki riippuu mikä oman lääkärisi näkemys asiaan on?

No lyhyesti voisi sanoa, että labrakokeista ja potilaan kuuntelusta muodostuva kokonaistilanne on ratkaiseva tekijä. Labratuloksiin ei kuitenkaan pilkuntarkasti hirttäydytä kiinni, vaan ne suhteutetaan myös potilaan omaan hyvinnivoinnin kokemukseen. Mutta toisaalta, pelkästään huonoilla labra-arvoilla ja hyvällä puheella ei hoitoon pääse, vaan tilanne täytyy ensin kartoittaa laajemmin, koska testohoito ei aina ole tarpeen ja on muitakin vaihtoehtoja.

Ei sitä ihan oikeasti voi sanoa kuka näissä asioissa on ”oikeassa”, vaan parasta arvausta etsitään ja sen mukaan hoidetaan.

Itse sanoisin, että lopputulos ratkaisee, mutta jotkut lääkärit tyrmäävät koko hoitokokeilunkin.

Riskien ja hyötyjen punnitseminen on avainasemassa. Näin yleiset suuntaviivat kuitenkin (julkisella) menevät. Vähän jo eroaa kun vertaa privaattipuoleen.

Riskien ja hyötyjen suhteen lääkärien mielipiteet tuntuvat myös jakautuvan ja joillekin koko testohoito tuntuu olevan mietön ajatatus. Itse olen ollut yksityisen puolen asiakas, muutta viimeisten tietojen mukaan testohoitoni on hyväksytty jatkettavaksi myös julkisellakin puolella. Testohoitoon päästyäni en itse ole julkisella puolella törmännyt testovastaisuuten, vaan pikemminkin asiallisuuteen ja avuliasuuteen.

Olettaisin että oma mielipiteesi on enemmän suuntaa se että jokaiselle vähänkään alakanttisen testotason omaavalle tulee korvaushoito aloittaa suoraan?

Oletuksesi on väärä. Tuota mieltä en käytännössä todellakaan ole. Mutta teoriassa ajatus voi kyllä olla mielenkiintoinen. Nimittäin The Male Hormone (1945) kirjan kirjoittaja, itsekin korvaushoidossa ollut mikrobiologi Paul de Kruif pohdiskeli aikoinaan olisiko yleinen teston käyttö hyödyllistä koko populaatiolle?

Mutta ainakin julkisella puolella tavallinen potilas on läski, tupakoiva ja dokaava potilas, ja lääkäriltä vaaditaan oman (tietenkin tarvittaessa tarkkaankin ohjatun) elämäntaparemontin ja asioihin tarttumisen sijasta tutkimuksia, lääkehoitoja jne asioihin, joiden perimmäinen syy on ylipainossa, huonossa elämänhallinnastaan ja esim päihteiden käytössä.

Itse olen sitä mieltä - käsittääkseni myös hoitava lääkärini -, että elämäntapamuutokset onnistuvat yleensä helpommin silloin, jos testosot ovat ensin saatu kuntoon. Tosin eivät ne silloinkaan, jos milloinkaan ole kovin helpoja toteuttaa. Vaatii kovaa motivaatiota. Mahdollinen päihdepuoli täytyy toki hoitaa erikseen. Toisaalta, miksi testovajeesta kärsivältä pitäisi vaatia täydellistä elämäntaparemonttia jos muiltakaan potilailta ei sitä vaadita (mikä olisikin eettisesti täysin kestämätöntä)? Mitä jos sydänsairaalle sanottaisiin, että ei tule lääkkeitä, jos et ensin tee täydellistä elämäntaparemonttia ja laihduta 20kg?

 

[Rantapallo]

Paljonkohan noita keski-ikäisiä paskamahoja eläköityy tai poistuu työelämästä masennuksen ja matalien testojen kanssa? Ne vaan melko monella menee käsi kädessä.
Onneksi hoidot osataan kohdistaa oikein nuoriin kovakuntoisiin miehiin.
Minusta tervettä ei pitäisi lääkitä paremman fiiliksen toivossa eikä sitä oikeasti sairasta pitäisi jättää hoitamatta.

 

[harhalaukaus]

Siinäpä riittää lääkäreillä miettimistä, koska matala mieliala voi vaikuttaa alentavasti testosteronitasoon ja matala testosteronitaso voi myötävaikuttaa matalaan mielialaan. Toki minun mielestäni jokaisen keski-ikäisen tulisi seurata omia veriarvojaan myös testosteronin osalta ja elintaparemonttia tuskin kukaan voi olla suosittelematta sitä tarvitsevalle, oli testot mitä tahansa.

Nuoret hyväkuntoiset saavat helpommin hoitoa, koska ovat valveutuneempia niitä omia veriarvojaan mittailemaan ja sitä kautta hakeutumaan hoitoon. Treenikulttuurikin on nykyisin äärimmillään sitä tuplatreeniä triplasarjoilla pudotuksineen ja pakkotoistoineen, pitää olla pyykkilauta ja ollaan dieetillä puolet vuodesta. On se kumma, että edellä mainitulla tavalla naturaalin testotasot laskee. Nykyisin tuijotellaan aivan liikaa sitä veriarvoa, kuten on jo useaan kertaan todettu.

 

[Hammer]

Nuoret hyväkuntoiset saavat helpommin hoitoa, koska ovat valveutuneempia niitä omia veriarvojaan mittailemaan ja sitä kautta hakeutumaan hoitoon.

En tiedä saavatko nuoret testohoitoa helpommin kuin vanhemmat ukot, mutta heillä ei ainakaan ole sitä neuroottista (doping)stigmaa testoa kohtaan, mikä on osalla lääkärikuntaa ja usein myös vanhemmalla väestöllä. Vanhemmilla ukoilla on tämän johdosta osittain myös suurempi kynnys lähteä hakemaan apua, kuin nuoremmilla, joilta löytyy myös enemmän tietoa, kokeilunhalua ja vertaistukea omassa kaveriporukassaan.

Treenikulttuurikin on nykyisin äärimmillään sitä tuplatreeniä triplasarjoilla pudotuksineen ja pakkotoistoineen, pitää olla pyykkilauta ja ollaan dieetillä puolet vuodesta. On se kumma, että edellä mainitulla tavalla naturaalin testotasot laskee.

Naturaalin kannalta tuollaisessa treenitavassa ei ole mitään järkeä. Ja siinä on ainoa suunta alaspäin. Tila on itse aiheutettu, eikä vaadi korvaushoitoa, vaan harjoittelun vähentämistä ja ravintomäärän lisäämistä kohti optimaalia. Itsekin olen nuorena natikkana kokeillut tuollaisia systeemejä, mutta eihän niistä mitään hyvää seurannut. Onneksi ymmärsin melko pian palata vanhoihin ja toimiviin systeemiin. Vähemmän oli enemmän. Kehityksen kannalta siinä ei ole mitään etua, että ajaa itsensä ensin testovajeesta kärsivän asemaan ja sitten yritää paikata huonoa mielialaansa, alhaista libidoa ja katabolista tilaansa korvaustestolla. Muille sitten kerrotaan, että on pakko vetää testoa, koska kovista treeneistä ei muuten palaudu. Kaikki varmasti ymmärtävat kaverin "pakkotilanteen". Ja hetken päästä huomataankin, että se korvaustesto ei taida okein riittää niihin koviin treeneihin, joten...