Tekeekö komeat kulissit onnelliseksi?

Liittynyt
21.10.2005
Viestejä
10 950
Lähinnä kyse on varmaan siitä, että onko luksus siihen sijoitetun pääoman arvoista?

Hyvänä esimerkkinä on se, että lapseton pariskunta mahtuu helposti kerrostalo kaksioon/kolmioon ja vaikka se OKT oliskin vähintään kiva, niin onhan siitä lisää hommaa ja ei se ihan ilmainen ole. Sama tietenkin pätee autoissa 10v vanha Corolla vs. uusi bemari.

Keskituloisesta on helppo tehdä käytännössä köyhä jos vedetään kiinteät kulut tappiin.

Olisiko kuitenkin parempi investoida lähimmäisiinsä kuin johonkin ulkoisiin puitteisiin. Aika paljon samalla rahalla tekee parisuhteessa kuin jos esimerkiksi tuplaisi asuinneliöt.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vastaan antamalla oman hippimäisen? onnellisuus kaavan: love&peace=happyness

Muuta ei tarvii :)
 
Ei ne puitteet onnelliseksi tee, mutta ennemmin sitä itkee uudessa bemarissa kuin 10v vanhassa Corollassa :)
 
Pääasia että naapuria vituttaa..:) Suomessa kun tunnetusti osataan olla kateellisia. Ja onhan se hienoa että on puitteet kunnossa. Toisaalta jos sen takia joutuu jatkuvasti tinkimään muusta elämästä niin se ei pitkään lämmitä.
 
Olisiko kuitenkin parempi investoida lähimmäisiinsä kuin johonkin ulkoisiin puitteisiin. Aika paljon samalla rahalla tekee parisuhteessa kuin jos esimerkiksi tuplaisi asuinneliöt.

Voisitko selventää? Mä en ymmärrä miten mä voisin investoida rahaa parisuhteeseen ja mitä hyvää siitä voisi seurata.
 
Hyvä kysymys! Veikkaan, että varakkaat vastaavat tähän, että tekee, ja köyhät että ei tee ja sitten illalla sängyssä molemmat ajattelevat kuitenkin päin vastoin.

Itse valitsin tuon OKT+BMW-linjan ja köh köh hyvistä tuloista huolimatta lähes täydellisen käyttörahaköyhyyden. Kyllä luksuksesta todellakin voi nauttia, tilat tekevät myös tietynlaista helppoutta ja sujuvuutta elämiseen. Kuohuviiniä poreammeessa "tähtitaivaan" alla talvi-iltana.. aah, se on ehkä mukavimpia nautintoja mitä tuolla valinnalla olen mahdollistanut. "Saliksi" pyhitetystä autotallista on tullut myös korvaamaton.

Rakastan myös kaahaamista ja "lähettelyä", enkä saa mistään, siis MISTÄÄN niin suuria kiksejä ja adrenaliinimyrskyä kuin selkeässä katukisatilanteessa valojen vaihtumisen odottamisesta, kun kämmenet hikoavat, pulssi nousee kaksinkertaiseksi, hengitys tihentyy lähes hyperventilaatioon ja sitten VROOM.. veivataan laatikkoa niin taidokkaasti ja tarkasti kuin ikinä mahdollista. Tulee sitten kultaa tai multaa, jälkitila saa aina hihkumaan ääneen. Kallistahan se on huonon tuurin sattuessa, maksoin juuri vajaa 700 euron ylinopeussakon pari päivää sitten.

Ajoista jolloin ei ollut näin käyttörahaköyhä jäin kaipaamaan eniten matkustamista, joka on nyt jäänyt toistaiseksi (parempia aikoja odotellessa :)

Tärkeintä ton kysymyksen pohdinnassa mun mielestä on, oletko sellainen ihminen, joka yleensä on tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin vai onko aina "se toinen vaihtoehto" parempi. Kaikkeen tottuu näet ja kiinteästä omaisuudesta on vaikeampi vaihtaa tohon kerrostaloon + käyttövarojen levittelyyn kuin päin vastoin.

Edit: ja jottei jää väärää kuvaa niin sanottakoon vielä, että maallisesta hyvästä voi mun mielestä nauttia niin kauan kun oma ja läheisten terveys on reilassa. Oma pieni koiramme on lähiaikoina sairastellut ja voin sanoa, että mistään ei ole mitään iloa eikä millään ole niin paljoa merkitystä kuin sillä, että toinen ei voi hyvin. Kaikki on yhtä suurta mustaa puuroa. Toisaalta, kun kaikki ovat terveitä niin komeat kulissit tekevät hyvinkin onnelliseksi sitten siihen päälle.
 
Rakastan myös kaahaamista ja "lähettelyä", enkä saa mistään, siis MISTÄÄN niin suuria kiksejä ja adrenaliinimyrskyä kuin selkeässä katukisatilanteessa valojen vaihtumisen odottamisesta, kun kämmenet hikoavat, pulssi nousee kaksinkertaiseksi, hengitys tihentyy lähes hyperventilaatioon ja sitten VROOM.. veivataan laatikkoa niin taidokkaasti ja tarkasti kuin ikinä mahdollista. Tulee sitten kultaa tai multaa, jälkitila saa aina hihkumaan ääneen. Kallistahan se on huonon tuurin sattuessa, maksoin juuri vajaa 700 euron ylinopeussakon pari päivää sitten.

:lol2: Jotenki tää on musta niin urpoa. No kukin tavallaan, ja kivahan se on tehdä asioita jotka tekevät onnelliseksi.

Tredin kysymykseen: Mistäpä tuon tietäs, ku ei oo rahaa mitä levitellä. Itse olen kyllä tyytyväinen tilanteeseen, jossa rahaa ei tule paljoa käytettyä. Sillä mennään mitä on.
 
Pääasia että naapuria vituttaa..:) Suomessa kun tunnetusti osataan olla kateellisia..
Kumpikahan sitten on nolompaa, olla kateellinen vai hankkia vaikka mitä sillä periaatteella että saa naapurin kateelliseksi. :david: Se se vasta sitten kamalaa onkin, jos se naapuri ei ookaan kade eikä ala kilpavarusteluun mukaan.

En osaa vastata siihen, tekeekö luxusonnelliseksi, ei o kokemusta. Mieluummin kyllä tosin ajelen Carinan rutkullani ja ostelen loppurahoilla hyvää ruokaa ja milloin mitäkin, kuin että ostaisin jonkun BMW:n ja söisin makaroonia. Jos taas voisin ostaa hyvät ruuat ja BMW:n niin oletettavasti jättäisin auton kuitenkin ostamatta ja panostaisin sen rahan vaikka puutarhanhoitoon (se syö yllättävän paljon rahaa...)
 
Raha ei ehkä tee onnelliseksi, mutta ainakin sen puute tekee helposti onnettomaksi. Olen nuorempana elänyt vuosia opintotuella/toimeentulotuella, joten omakohtaista kokemusta on. Kyllä se stressaa ja sitä myöten vähentää onnellisuutta, jos joutuu miettimään koko ajan mihin on varaa - ja puhutaan siis ihan perustarpeista kuten ruoasta, asumisesta ja lääkkeistä.

Rahalla saa valinnanvaraa ja mahdollisuuden vaikuttaa elämäänsä. Ei tarvitse pelätä sairastumista kun tietää että on rahaa ostaa lääkkeitä, ei tarvitse pelätä välttämättömän tavaran X hajoamista kun tietää että on varaa ostaa uusi. Ja on mahdollisuus muuttaa, jos sattuu paskat naapurit, voi harrastaa... Aika paljon sillä rahalla kuitenkin tekee.

Ehkä kysymys on kuitenkin siitä, että voi elää niinkuin haluaa, ei niinkään siitä, että voi hankkia kallista tavaraa. Jos ei ole rahaa, on vaihtoehdot itsensä näköisen elämän toteuttamiseen paljon suppeammat kuin rahan kanssa.
 
Kaikkeen tottuu näet ja kiinteästä omaisuudesta on vaikeampi vaihtaa tohon kerrostaloon + käyttövarojen levittelyyn kuin päin vastoin.
Tuota lähinnä kai tässä hainkin. Kaikkeen tottuu ja jossain vaiheessa se olo on sama siinä OKT:ssa kuin 5v aikaisemmin kerrostalokaksiossa. Tuoko se sitten niin paljon lisäarvoa, että se oikeasti kannattaisi jos ei ole kolmea koiraa ja viittä lasta. Fakta on, että kuluttamisessa harvoin mikään riittää. OKT:n jälkeen voisi alkaa halumaan vastaavaa järven rannalta. Ehkä sitä tarvitsee enemmänkin niitä unelmia ja tavoitteita kuin niiden toteuttamista.

Tuossa parisuhteeseen panostamisessa tarkoitin lähinnä sitä, että pitäisi keskittyä enemmän elämiseen kuin roinaan ja kulisseihin.

Ihan hyvä tuokin, että on mahdollisuus tehdä asioita, mutta ei se tarkoita, että niitä olisi pakko tehdä. Onhan se jo iso asia, ettei kaupassa tarvitse juurikaan miettiä mitä sieltä ostaa.
 
Henkilökohtaisesti vastaan, että se tuo sitä lisäarvoa sen verran mitä maksaakin. Ja tietyistä asioista ei se hohto häviä, yhtenä esimerkkinä siitä ettei tarvitse kuunnella ja haistella naapureita.. heh.

Kertokaa mitä toi elämiseen keskittyminen teidän mielestä on, matkustelun lisäksi? Omalla kohdalla se on helposti sitten ulkona mässäilyä ja kalliiden viinojen lipittämistä. No ehkä myös hierontaa (ei, en tarkota "thaihierontaa") ja muita mukavuuspalveluja. Nopeesti käy siinäkin niin, että rahat ovat menneet ja käteen on jäänyt ehkä pelkkää haittaa (=raskas ruoka ja ryyppääminen)..

P.S. Editoin tonne aikasempaan postaukseeni pienen terveysaiheisen lisäyksen.
 
En ole vielä tavannut sellaista rikasta ihmistä, joka haluaisi joutua miettimään, miten maksaa asuntolainansa takaisin kuukausittain tai joka haluaisi niin pienen asunnon, että lapsille ei kaikille olisi oma huone. On ihan turha väittää, että raha ei tee onnelliseksi. Kyllä se tekee ihmisen onnellisemmaksi - jos ei muuten, niin helpottamalla päivittäistä elämää niin paljon, että niistä pienistä murheista ei tarvitse päätään hetkauttaa.

Tosin rikkaat eivät aina ole onnellisia, heillä on ihan samat ongelmat kuin meillä vähemmän rikkaillakin. Erään aika hyvin tuntemani hieman yli nelikymppisen miljardiomaisuus ei kompensoi isän kanssa käytävää kädenvääntöä perheen tulevaisuudesta, bisneksistä ja uusperheen osuudesta rikkauksiin. Asiat eivät ole yksinkertaisia, mutta kyllä lähtökohtaisesti onnellinen elämä on helpompi saavuttaa nyky-yhteiskunnassa silloin, kun varallisuus on riittävällä tasolla.
 
En ole vielä tavannut sellaista rikasta ihmistä, joka haluaisi joutua miettimään, miten maksaa asuntolainansa takaisin kuukausittain tai joka haluaisi niin pienen asunnon, että lapsille ei kaikille olisi oma huone. On ihan turha väittää, että raha ei tee onnelliseksi. Kyllä se tekee ihmisen onnellisemmaksi - jos ei muuten, niin helpottamalla päivittäistä elämää niin paljon, että niistä pienistä murheista ei tarvitse päätään hetkauttaa.

Ei sitä tarvitse olla rikas ettei ole noita ongelmia. Pointti on se, että vaikka olisi varaa enempään niin kannattaako.
 
No joo, mutta onko ihminen jolla on luxusomakotitalo ja 3 bemaria onnellisempi kuin tavallisessa okt:ssa asuva, carinalla ajeleva jolla ei ole sen enempää kituuttamista elämä lainojen ja muitten kanssa?

Näissä keskusteluissa aina takerrutaan näihin ääripäihin. Toki on perseestä jos ei oo rahaa ees perusjuttuihin, mutta jos on perusjuttujen lisäksi extraa, niin tekeekö se onnelliseksi/onnellisemmaksi kuin perusjutut omistavan?

e. Modified oli nopeempi ja kirjoitti paremmin
 
No joo, mutta onko ihminen jolla on luxusomakotitalo ja 3 bemaria onnellisempi kuin tavallisessa okt:ssa asuva, carinalla ajeleva jolla ei ole sen enempää kituuttamista elämä lainojen ja muitten kanssa?
Jos kakkostapaus alkaa toteuttamaan ykkösen elämäntapaa niin lopulta on onnettomampi kuin aikaisemmin, koska on käytännössä köyhempi kuin ennen.

Luksus ei varmaan sinänsä ole pahasta, mutta jos sitä varten joutuu ottamaan 100 000€ lainaa, niin varmasti tulee ongelmia.

Ainakin itse olen miettinyt, että tarvitsenko todella sitä 42" töllöä vs vanha 32" kuvaputkitelkkari näin esimerkkinä. Toinen on se, että voisi tehdä mielummin jotain konkreettista kuin "leikkiä kaikilla leluilla." Ainakin jos on lapsia niin voi viedä lapset leikkipuistoon tai sitten katsoa DVD:tä esim. Kumpikohan mahtaisi tehdä onnellisemmaksi.

Ei kaikki tekeminen tarvitse liittyä rahaan. Pitäisi osata nauttia niistä perusasioista. Kumpi on parempi ei autoa vai se -90 vuosimallinen. Toki keskustelu voi johtaa siihen, että kuka tarvitsee 100€:n farkkuja, mutta ei kai niitäkään voi järkisyillä perustella.

Mieluusti luksus saisi olla elämyksiä mielummin kuin krääsää ja materiaa. Se voi olla yhtälailla joku mökkiviikonloppu.
 
Ainakin itse olen miettinyt, että tarvitsenko todella sitä 42" töllöä vs vanha 32" kuvaputkitelkkari näin esimerkkinä. Toinen on se, että voisi tehdä mielummin jotain konkreettista kuin "leikkiä kaikilla leluilla." Ainakin jos on lapsia niin voi viedä lapset leikkipuistoon tai sitten katsoa DVD:tä esim. Kumpikohan mahtaisi tehdä onnellisemmaksi.

Miksi se, että leikkii kaikilla leluilla olisi jotenkin pois vanhempien ja lasten välisestä suhteesta? Eihän rikkaudella ja rakkaudella ole mitään tekemistä. Vanhemmat voivat olla huonoja tai hyviä riippumatta tuloista.
 
Miksi se, että leikkii kaikilla leluilla olisi jotenkin pois vanhempien ja lasten välisestä suhteesta? Eihän rikkaudella ja rakkaudella ole mitään tekemistä. Vanhemmat voivat olla huonoja tai hyviä riippumatta tuloista.

Voidaan sen olettaa olevan ainakin yhteisestä ajasta pois, sama asia kuin parisuhteessa.
 
Ihmeellinen keskustelu kaiken kaikkiaan.

Oletetaan että henkilöllä X on halua ja varaa hankkia 50" telkku sen vanhan matolaatikon tilalle? No kannattaako hankkia jos todella tykkää telkkaa katsella? Totta vitussa kannattaa kun se ei aja varatikkoon ja kyseistä kapistusta itse haluaa.

Oletetaan että henkilöllä X on halua ja varaa hankkia uusi citymaasturimersu sen carinan tilalle? No kannattaako hankkia jos todella sellaista autoa haluaa ja on massia? Ihan vitun varmasti kannattaa.

Oletetaan että henkilö X haluaisi asua isossa omakotitalossa järven rannalla ja hänellä on varaa tämä haave toteuttaa? No kannattaako? hmm.. niin, kannattaako?


Yleisesti ottaen: Se että on rahaa enemmän kuin vähemmän, on tosi kiva asia elämisen kannalta. Raha on siitä jännä juttu että se helpottaa helvetisti elämää kun ei tarvitse tuhlata aikaansa aivan jonninjoutavien asioiden miettimiseen ja vaihtoehtoisten toimintamallien rakentamiseen jos vastoinkäymisiä sattuu. Raha on siitä pirun jännä juttu että sillä voi nykyisessä yhteiskunnassa tehdä about mitä haluaa ja täytyy olla jollain tavalla vajaa-älyinen mikäli ei huomaa rahan elämää helpottavaa vaikutusta. Raha itsessään ei varmasti tee onnelliseksi, mutta rahalla voidaan hoitaa asiat niin että elämä helpottuu joiltain osin erittäin paljon.

Itse tienaan tällä hetkellä 2 x sen mitä tienasin joskus vuonna 2003. Arvatkaa vaihtaisinko takaisin ja arvatkaa tuntuuko elämä helpommalta kun on edes vähän massia jolla harrastaa jne?



Okei, sanan "kulissi" ymmärrän niin että kysymys on ikään kuin näyttämöstä ja lavastuksesta. Jos tämä lavastus pitää hommata vain sitä varten että joku muu voisi olla kateellinen, ollaan ihan vitusti hakoteillä. Mielestäni elämässä ei ole tarkoitus rakentaa mitään näytelmää kulisseineen, vaan nimenomaan oikeita asioita riippumatta siitä, ovatko asiat prameita vai vaatimattomia. Tärkeintä on hoitaa asiansa niin että itsellä on hyvä olla.
 
Back
Ylös Bottom