Harvinaisen kiinnostava topikki;D. Pikkupoikana tuota kivien linkoamista kokeilin. Isä teki ensimmäisen linkoni, oli vissiinkin pikkupoikana tuota harrastellut. Tavallisesti tuollaiset hommelit jää lapsuuteen, minulle ei näin kuitenkaan käynyt. Jollain tavalla ollaan siis lapsen asteella edelleen;).
Kesämökillä tulee vietettyä paljon aikaa ja meren rannalla sijaitsevan mökin pihalta ei ammustarpeet lopu:D. Ihan mukava harraste tuo kivien linkoaminen kauniina kesäiltana on. Voittaa ainakin tikanheiton 10-0;p. Mökkivieraatkin tuosta usein innostuu, kunhan näkevät, mites se kivi lähtee.
Tuotekehittelyä on harrastettu sen verran, että pussin materiaalina käytän lasikuituvahvistettua paloletkua. Paloletkun palaa siis. Narut on tietenkin nailonia tai muuta lujaa mutta ohutta narua. Narun toisessa päässä oleva lenkki on niin suuri, että sinne sopii 2 sormea (etu- ja keskisormi), näin rasitus jakaantuu kahdelle eikä yhdelle sormelle. Toisen narun pää (siis se lenkitön) on tehty paksummasta narusta, joka on varustettu muutalalla solmulla, jotta naru ei pääse lipsahtamaan kädestä. Narujen pituus on lähes sylin verran. Tuo pituus on haettu omilla kokeiluilla ja sillä tuntuu kivi lentävän parhaiten. Paljain käsin ei voi kovin paljon heitellä, kun sormien iho tykkää kyttyrää. Nappulahanska on hyvä pitää heittokädessä.
Kivi lentää mukavan pitkälle. Parhain mitattu heitto on ollut noin 270 metriä. Lyijystä valettu möykky lentäisi varmaan vielä huomattavasti pitemmälle. Tuossa hommassa ratkaisee enimmäkseen tekniikka. Vanhat mummotkin heittäisivät kiven 150 metriin jos tekniikka vaan pelaa.
Mukava kesäharrastus tuo on jos sattuu olemaan tilaa ympärillä. Jos joku linkoni rakenteesta kiinnostuu, niin saatan lähettää vaikka kuvia.
