- Liittynyt
- 7.12.2010
- Viestejä
- 5 797
Vanha ja vähän kulunut paasaus siitä, kuinka lähes kaikilla salilla treenaavilla etuolat dominoivat takaolkien ollessa pienet ja heikot. Niinpä käydään tämä nopeasti lävitse, että päästään itse asiaan.
Etuolkapäät saavat suoraa- ja epäsuoraa rasitusta kaikista punnerrusliikkeistä ja lisäksi monella muullakin liikkeellä kuten hauiskäännöllä saa annettua epähuomiossa niille runtua. Takaolkapäät puolestaan ottavat vain kohtalaisesti osumaa selkätreenissä, elleivät ne sitten ole yliluonnollisen hyvin hermottuneet. Lisäksi suurin osa hc bodybuilding olkapäätreeneistä on hyvin etuolkapainotteisia, kun tehdään alkuun muutamat variaatioit pystypunnerrusta. Näiden jälkeen vipareita sivuille ja eteen. Aivan lopuksi voidaan sitten tahkoa pari sarjaa takavipareita.
Mitä hyötyä takaolkien treenaamisesta sitten on? Ensinnäkin ryhdin tasapainottaminen ja lihasepätasapainon korjaaminen. Esteettisesti isot takaolkapäät luovat olkapääosastoon 3D lookkia ja paksuutta. Takaolkapäiden pumppaaminen treenin alkuun parantaa myös tuntumaa muiden olkapäänlohkojen treenaamisessa. Hulkki on sepustanut jossain artikkelissaan/videollaan tästä enemmän... Lisäksi takaolkapäät toimivat stabiloivana lihaksena monessa liikkeessä, kuten penkkipunnerruksessa.
Takaolkasoudut FTW!
Vaikka takaviparit ovatkin loistavia eristäviä liikkeitä olkapäiden takalohkojen kärventämiseen, olkapäätreenien liikerepertuaariin pitäisi olennaisena osana kuulua myös takaolkapääsoudut/vedot, jotka ovat todellisia orankiryhdin tappajia. (Ei pahalla @Oranki )
Takaolkasoudut lukeutuvat moninivelliikkeinä olkapääliikkeiden raskaampaan kaartiin, sillä niissä pystyy junttamaan liikkeelle kohtalaisen raskastakin kuormaa lyhyillä toistomäärillä. Yleensä takaviparien kohdalla tällainen kombinaatio muuttaa liikkeen takaviparien ja –soudun rakkauden hedelmäksi tai muunlaiseksi rumaksi cheattivipariksi. Tekniikasta riippuen takaolkasoutuihin osallistuvat itse takaolkien lisäksi epäkkään eri osat, kyyner- ja olkavarren lihakset ja selän muut pikkulihakset. Tämän lisäksi eri takaolkavedoilla on saatu mitattua korkea aktiivisuus myös sivuolkapäissä.
Liikkeistä löytyy varmaan variaatioita yhtä paljon kuin tekijöitäkin on, mutta tässä on nyt videon muodossa pätkää muutamasta eri versiosta. Kaikissa oleellista on vetää tankoa kohti ylärinta/kasvo akselia kyynerpäät levitettyinä. Takaolkapää on vahvempi olkanivelen ollessa sisäkierrossa, joten raskailla painoilla on turha alkaa ryskäämään facepullia (jossa siis tehdään myös ulkokierto). Epäkkäiden osuutta vedoissa voi säädellä pitämällä lavat liikkeen ajan auki, kuten Pakulski neuvoo tekemään myös takaviparien kohdalla, ja näin liikkeestä pystyy tekemään jopa kunnon tuntumahiissailua.
Etuolkapäät saavat suoraa- ja epäsuoraa rasitusta kaikista punnerrusliikkeistä ja lisäksi monella muullakin liikkeellä kuten hauiskäännöllä saa annettua epähuomiossa niille runtua. Takaolkapäät puolestaan ottavat vain kohtalaisesti osumaa selkätreenissä, elleivät ne sitten ole yliluonnollisen hyvin hermottuneet. Lisäksi suurin osa hc bodybuilding olkapäätreeneistä on hyvin etuolkapainotteisia, kun tehdään alkuun muutamat variaatioit pystypunnerrusta. Näiden jälkeen vipareita sivuille ja eteen. Aivan lopuksi voidaan sitten tahkoa pari sarjaa takavipareita.
Mitä hyötyä takaolkien treenaamisesta sitten on? Ensinnäkin ryhdin tasapainottaminen ja lihasepätasapainon korjaaminen. Esteettisesti isot takaolkapäät luovat olkapääosastoon 3D lookkia ja paksuutta. Takaolkapäiden pumppaaminen treenin alkuun parantaa myös tuntumaa muiden olkapäänlohkojen treenaamisessa. Hulkki on sepustanut jossain artikkelissaan/videollaan tästä enemmän... Lisäksi takaolkapäät toimivat stabiloivana lihaksena monessa liikkeessä, kuten penkkipunnerruksessa.
Takaolkasoudut FTW!
Vaikka takaviparit ovatkin loistavia eristäviä liikkeitä olkapäiden takalohkojen kärventämiseen, olkapäätreenien liikerepertuaariin pitäisi olennaisena osana kuulua myös takaolkapääsoudut/vedot, jotka ovat todellisia orankiryhdin tappajia. (Ei pahalla @Oranki )
Takaolkasoudut lukeutuvat moninivelliikkeinä olkapääliikkeiden raskaampaan kaartiin, sillä niissä pystyy junttamaan liikkeelle kohtalaisen raskastakin kuormaa lyhyillä toistomäärillä. Yleensä takaviparien kohdalla tällainen kombinaatio muuttaa liikkeen takaviparien ja –soudun rakkauden hedelmäksi tai muunlaiseksi rumaksi cheattivipariksi. Tekniikasta riippuen takaolkasoutuihin osallistuvat itse takaolkien lisäksi epäkkään eri osat, kyyner- ja olkavarren lihakset ja selän muut pikkulihakset. Tämän lisäksi eri takaolkavedoilla on saatu mitattua korkea aktiivisuus myös sivuolkapäissä.
Liikkeistä löytyy varmaan variaatioita yhtä paljon kuin tekijöitäkin on, mutta tässä on nyt videon muodossa pätkää muutamasta eri versiosta. Kaikissa oleellista on vetää tankoa kohti ylärinta/kasvo akselia kyynerpäät levitettyinä. Takaolkapää on vahvempi olkanivelen ollessa sisäkierrossa, joten raskailla painoilla on turha alkaa ryskäämään facepullia (jossa siis tehdään myös ulkokierto). Epäkkäiden osuutta vedoissa voi säädellä pitämällä lavat liikkeen ajan auki, kuten Pakulski neuvoo tekemään myös takaviparien kohdalla, ja näin liikkeestä pystyy tekemään jopa kunnon tuntumahiissailua.
