Tarvitsenko apua?

[kekexx]

Mies auttaa silloin miestä, kun hätä on suurin.

No kyllä naisiakin kannattaa kokeilla ja paremman puutteessa kättä.

Eli mielekästä tekemistä ja enemmän siemensyöksyjä, niin eiköhän se homma siitä lähde liikkeelle.

Tai mikset rupeis munkiksi?
http://www.valamo.fi/viinitila/index.php

 

[nevahood]

ajattele. tuo on suurimman osan arkea koko loppuelämän. miltä kuullostaisi:

aamulla 0700 töihin hitsaamaan kevyessä rapulassa, 1600 loppuu työt. ainoa ruoka koko päivänä 1200 työpaikan ravintolassa, jos ei tupakkaa lasketa ravinnoksi. alkon kautta puolikas kossu mukaan ja äkkiä kotiin "rentoutumaan". kuunnellaan tunti akan nalkutusta, katotaan kauniit ja rohkeat juodaan viinaa, maataan sohvassa 2100 asti, mennään sänkyyn nukkumaan jos akkaa kiinnostaa tai sitten nukahetaan siihen.. seuraavana aamuna sama paska alkaa alusta.

haluatko loppuelämältäsi tuota vai haluatko kehittyä ja toteuttaa unelmiasi? vai miltä kuullostaisi se että pääset toteuttamaan haaveitasi? luet vaikka inssin paperit amk:sta ja tuon "rentoutumisen" sijaan keskittyisit treeniin ja oikeaan ruokavalioon ja itsesi kehittämiseen. tienaat 3x enemmän kuin edellisessä esimerkissä ja voit toteuttaa unelmiasi. tietenkin opiskelu kuullostaa vaativalta mutta onko loppujenlopuksi älyvapaa työ sen helpompaa?

pallo on sinulla vielä tässä vaiheessa.

 

[ironchef]

Mietit, mitä haluat elämältäsi ja elät sen mukaan. Jos haluut hyvään paikkaan opiskelemaan, niin jätät reunalla elämisen, jos taas haluut trukkikuskiks ni jatka samaan malliin.

Hohhoijaa. Mitenköhän viinan juominen/ tupakointi ja hyvä opiskelupaikka liittyy yhteen. (Yliopistolla juodaan viina enemmän kuin ammattiopistoissa)
Ja mitä vikaa on trukkikuskissa?
kommentti IMO!
Tollasta kuulee jonkun väsyneen mamman suusta.

Itse avautumiseen liittyen, sanoisin että jos meinaa lähtee mopo käsistä ja yleinen huono itsetunto ja masennus iskee päälle, niin siitä on vaan revittävä ittensä irti. Joskus aikanaan tuli käytyy melko pohjalla vaikka koulu ja työt meni ihan ongelmitta. Kun asian vakavuus selvis itselle (ja sepä se tärkeintä onkin), oli pakko alkaa miettiin että miten itsensä nostais taas alkutasolle. Mulla auttoi ihan yksinkertaiset asiat kuten se, etten enää mennyt baariin istumaan joka ilta ja jos viinaa halutti, niin tein jotain muuta niin kauan että himo meni ohi. Kavereilla oli kanssa aika suuri osuus siinä ettei ne juottaneet mua enää kun olivat varmaan jo itsekkin ongelman huomanneet. Liikunta on aika kova sana ja jotenkin elämän rauhoittaminen. Se on kyllä totta, että vasta kun on ollut aika ravassa, niin oppii tuntemaan itsensä kaikkine paskapuolineen. Kyllä se siitä ajan kassa kunhan päätät.