tappaminen on seksuaalista?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rinkku
  • Aloitettu Aloitettu
demoni sanoi:
Sotaan johtaneeseen kriisiin liitty yleensä kasvava koston/vihan kierre ja voisikohan ihmisenkin saalistusvietti mennä ylikierroksille, niinkuin ahmalla porojen kanssa, eli innostutaan kun päästään kerrankin tappamaan kunnolla "vihollisia" ilman vastarintaa ja pelkoa omasta vahingoittumisesta?

Luulen, että tässä on paljon perää. Kaikki omat pelot/turhautuminen/viha purkautuu viholliseen, joka siis ei välttämättä ole edes se varsinainen vihollinen, joka sotilaalle pitäisi olla sotilas, vaan siviili. Rangaistaan kunnolla sitä, ketä pystytään. Ja mielellään vielä mahdollisimman pahasti nöyryyttäen.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kyllähän tappaminen tuntuu hyvältä, mutta kohteen pitää silloin olla epäinhimillinen olio. Olen kerran tappanut hiiren ja se tuntui epämukavalta, joskin välttämättömältä. Tappaminen ja ajattelu eivät oikein sovi yhteen.

Sodan kauneus ja värisävyt voivat osittain selittyä sodissa käytettävillä huumeilla.
 
Force sanoi:
Mitäs jos tulee tilanne "joko sinun tai vihollisen on kuoltava"? Tilanne voi tehdä tappamisen helpoksi. Sodassa tappaisin ilman tunnontuskia.

Oletko varma? Mitä jos niitä tunnontuskia tulisikin,sen jälkeen kun olet tappanut? Tuollaisia asioita on hyvin vaikea arvioida etukäteen, ennenkuin niihin joutuu. Sama tietysti koskee mitä tahansa uutta tilannetta, esim. onnettomuuksissa ym. toimimista.
Se on kyllä totta, että sotatilanteessa tappamisesta on turha tuntea syyllisyyttä, varsinkin jos vaihtoehtona on oma kuolema. Meistä pakkislaisista vaan aika harva taitaa olla oikeassa elämässä tappanut, joten spekulaatioitahan nämä kaikki on.
 
Mariko sanoi:
...Yleisesti ottaen olen muutenkin sitä mieltä, että 90 % ihmisistä on kusipäitä.

:offtopic:

Mun mielestä taas päinvastoin: suurin osa ihmisistä on helkkarin mukavia ja fiksuja tyyppejä kun viitsii vähän tutustua. Voihan olla että olen hyväuskoinen ja tyhmä...
 
demoni sanoi:
Kuullostaa normaalilta ihmisen toiminnalta, eli pelätään ja yritetään selvitä hengissä, mutta miten selitetään siviilien teurastus ja muu pervoilu?

Sotaan johtaneeseen kriisiin liitty yleensä kasvava koston/vihan kierre ja voisikohan ihmisenkin saalistusvietti mennä ylikierroksille, niinkuin ahmalla porojen kanssa, eli innostutaan kun päästään kerrankin tappamaan kunnolla "vihollisia" ilman vastarintaa ja pelkoa omasta vahingoittumisesta?

No juuri niin. Yritä kuvitella itseäsi tilanteeseen jossa joudut joka päivä kärsimään, kavereita kuolee ja kituu ympärilläsi. Kyllä siinä helposti syntyy aikamoinen koston tunne, eikä silloin välttämättä ajattele onko joku pervoilua vai ei. Ihmisen järki nimittäin sumenee aika helposti eikä silloin ajattele mitään, tekee vain.
 
Ei nyt suoranaisesti asiaan liity, mutta toisessa maailmansodassahan Jenkkien sotilaista vain 20% (muistaakseni 20%) laukaisi aseensa vihollista kohti tarkoituksena tappaa.

Vietnamin sodassa luku olikin sitten jo (muistaakseni) tyyliin 80%.

Tuohon vaikutti monikin asia. Esim. jo aikaisemmin mainittu harjoitus maalitaulujen muuttaminen ihmisen muotoisiksi ynm.
 
Pitää vielä lisätä, että naistoimittajan esitti vetskuille pari kysymystä, johon he vastasivat täysin samalla tavalla:

Toimittaja: "Voinko ymmärtää, millaista on olla sodassa"
Vetsku: "Et. Sitä varten pitää olla sodassa"

Toimittaja: "Voisinko minä tietyissä olosuhteissa tappaa ihmisen?"
Vetsku: "Aivan varmasti".

Eli kun siviilillä ei voi olla kokemuksia siitä, miltä tuntuu, kun on valtava univelka, koko ajan kuoleman pelko ja koko ajan kuolee kavereita viereltä, niin ei voi tietää, mitä omalle moraalille tapahtuu siinä tilanteessa. Kysymys olisi samaa luokkaa kuin "miltä tuntuu olla lepakko?" Yhtä vähän sitä voi tietää, että miltä sitä itsestä tuntuisi ensimmäisen tapon jälkeen. Tässä on mielestäni hirveän tärkeää tajuta se, että mitään tappeluja tai rotan tappamisia ei voi analogisoida sotatilanteen sisäiseen väkivaltaan. Itse pitäisin hyvin naivistisena sitä ajatusta, että juuri minä olisin jotenkin "geneettisesti-eettisesti-korkeammalla-tasolla", ja en siksi "muuttuisi" äärimmäisissä olosuhteissa. Aivan varmasti serbeissä tai natsisaksassa oli kaltaisiani "rauhallisia akateemisia jätkiä". He muuttuivat, miksen minäkin. Näkisin, että tässä on kolme irrallista kysymystä

a) mihin on sotatilanteessa kykenevä
b) miltä tappamisen jälkeen sotatilanteessa tuntuu
c) mitä se moraali sanoo sodan jälkeen.

Nähdäkseni siitä, että tuntisin näin siviilissä pahaa oloa/huonoa omaatuntoa, jos sattuisin tappamaan humalaspäissäni jonkun, ei voi loogisesti johtaa, että kokisin näin myöskin sodassa.

Tuo tappamisen etäisyys/läheisyys on vaikea kysymys. On totta, että esim. pommin pudottaminen etäännyttää kohteen. Toisaalta esim. Ruandassa valtaosa tapoista tehtiin viidakkoveitsillä. Mikäli ajatellaa, että ihminen on sivistyksen kuoren alla ihan tavallinen puhuva apina, niin on loogista ajatella, että tappaminen "amoraalisessa" tilassa tuntuu hyvältä. Tuskin kissa tai paviaani kokee "pahaa oloa" tappaessaan. Ihmisillä ne syyt on tietenkin monisyisempiä kuin ravinnon hankkiminen tai reviirin puolustaminen.

Ongelmana on myöskin ympäristön tuottamien identiteetin muutosten tutkiminen. Otetaan esimerkiksi armeija. Jos minä väittäisin, että armeijan muuttaa tiettyjen yksilöiden identiteettiä, olisi tämä täysin mahdotonta todistaa, koska eihän kukaan koskaan "koe olevansa aivopesty". (Edellinen ei ole tarkoitettu kritiikiksi armeijaa kohtaan instituutiona).

Että tämmöstä...
 
- Taistelutilanteessa kaikki aistit terästyy ja tulee ns. "kuudes aisti" (selittynee adrenaliinilla)

Tähän olen joskus päässyt tietokonepeleissä...

Taistelulentosimulaattoreissa tulee joskus jotenkin omituinen olo, kaikki ympärillä katoaa ja keskittyy vain siihen käsillä olevaan tehtävään. Jotenkin vain alitajuisesti tietää mitä seuraavaksi pitää tehdä ja vastustajan liikkeet pystyy jotenkin ennakoimaan. Ampuminen onnistuu suorastaan yliluonnollisen hyvin, ennakot ja etäisyydet pystyy arvioimaan silmänräpäyksessä ja kaikki mitä teet onnistuu. Yleensä tuohon tilaan pääsee kun lentää paineen alaisena ylivoimaista vihollista vastaan (lukumäärä tai koneet parempia). Ilmeisesti "selvitäkseen" keskittyy paremmin.

Myös autosimulaattoreissa käy joskus näin. Tuntuu että muutut (virtuaali) auton orgaaniseksi osaksi ja pystyt arvioimaan tarkasti miten kovaa kurveissa voi ajaa, missä kohti pitää jarruttaa jne. Jotenkin vain tietää mitä pitää tehdä että saa auton kulkemaan aivan rajoilla ja jos raja ylittyy miten sen auton saa pysymään vielä jotenkin lapasessa. Kierrosennätykset paranee monta kymmenystä. Ja tuokin tapahtuu ilman mitään tietoisia ajatuksia tyyliin "nyt jarrutan vähän myöhemmin". Olen vaihtanut ajatuksia myös oikeiden kilpa-ajajien kanssa ja kuulemma usein huomaa olevansa samankaltaisessa tilassa. Teorian mukaan parhaat kuljettajat on tuossa tilassa koko ajan ja he pystyvät tavallaan kääntämään tuon tilan päälle aina astuessaan ohjaamoon.

Uskoisin että tuo liittyy just adrenaliiniin. Pitäis vaan keksiä miten tuota adrenaliinin eritystä saisi parannettua. Yleensä vahvat ja erilaiset aistimukset auttaa minulla esim pelaa pimeässä missä ei näe muuta kuin tietokoneen ruudun, myös äänten kääntäminen kovemmalle auttaa.

Oon ajatellut rakentaa autosimulaattoreita varten pienen ohjaamon vanerista, pyörät alle niin saan hilattua sen kotiteatterin keskelle. Äänikortista vaan kunnon 5.1 äänet pihalle kunnon subbarin kanssa joten audiopuoli on kunnossa. Sitten vain iso kangas ja videotykki eteen niin että näkökentässä ei näy muuta...
 
boyracer sanoi:
Tähän olen joskus päässyt tietokonepeleissä...

Taistelulentosimulaattoreissa tulee joskus jotenkin omituinen olo, kaikki ympärillä katoaa ja keskittyy vain siihen käsillä olevaan tehtävään. Jotenkin vain alitajuisesti tietää mitä seuraavaksi pitää tehdä ja vastustajan liikkeet pystyy jotenkin ennakoimaan. Ampuminen onnistuu suorastaan yliluonnollisen hyvin, ennakot ja etäisyydet pystyy arvioimaan silmänräpäyksessä ja kaikki mitä teet onnistuu. Yleensä tuohon tilaan pääsee kun lentää paineen alaisena ylivoimaista vihollista vastaan (lukumäärä tai koneet parempia). Ilmeisesti "selvitäkseen" keskittyy paremmin.

Myös autosimulaattoreissa käy joskus näin. Tuntuu että muutut (virtuaali) auton orgaaniseksi osaksi ja pystyt arvioimaan tarkasti miten kovaa kurveissa voi ajaa, missä kohti pitää jarruttaa jne. Jotenkin vain tietää mitä pitää tehdä että saa auton kulkemaan aivan rajoilla ja jos raja ylittyy miten sen auton saa pysymään vielä jotenkin lapasessa. Kierrosennätykset paranee monta kymmenystä. Ja tuokin tapahtuu ilman mitään tietoisia ajatuksia tyyliin "nyt jarrutan vähän myöhemmin". Olen vaihtanut ajatuksia myös oikeiden kilpa-ajajien kanssa ja kuulemma usein huomaa olevansa samankaltaisessa tilassa. Teorian mukaan parhaat kuljettajat on tuossa tilassa koko ajan ja he pystyvät tavallaan kääntämään tuon tilan päälle aina astuessaan ohjaamoon.

Uskoisin että tuo liittyy just adrenaliiniin. Pitäis vaan keksiä miten tuota adrenaliinin eritystä saisi parannettua. Yleensä vahvat ja erilaiset aistimukset auttaa minulla esim pelaa pimeässä missä ei näe muuta kuin tietokoneen ruudun, myös äänten kääntäminen kovemmalle auttaa.

Oon ajatellut rakentaa autosimulaattoreita varten pienen ohjaamon vanerista, pyörät alle niin saan hilattua sen kotiteatterin keskelle. Äänikortista vaan kunnon 5.1 äänet pihalle kunnon subbarin kanssa joten audiopuoli on kunnossa. Sitten vain iso kangas ja videotykki eteen niin että näkökentässä ei näy muuta...

Sympaattinen hermosto aktivoi myös pääkopan toimimaan kiperissä tilanteissa paremmin.
 
ringside sanoi:
- Taistelutilanteessa kaikki aistit terästyy ja tulee ns. "kuudes aisti" (selittynee adrenaliinilla)

Muistan erään tilanteen eräästä "larpista" (live-roolipeli) jossa olin kolmen vastustajan ympäröimä. Oli semmonen fiilis kuin olisi matkustaja omassa kehossa, aika hidastuu ja näkee tilanteen erittäin selkeästi. Liike on erittäin tehokasta ja määrätietoista. "Selvisin" naarmutta, ja "tapoin" kaikki kolme. Jälkeenpäin oli semmonen olo että "ööö mitä tossa niinku tapahtu oikeesti? Voitinko mä?"
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom