tappaminen on seksuaalista?

[Rinkku]

Kattelin äsken ton "Ensimmäinen tapposi" dokkarin kakkoselta. Älyttömän mielenkiintosia nämä vietnamveteraanien heitot

- Taistelutilanteessa kaikki aistit terästyy ja tulee ns. "kuudes aisti" (selittynee adrenaliinilla)

- Tappaminen tuntuu hyvältä ja seksuaaliselta, siihen addiktoituu hyvin nopeasti.

- Sodassa on tiettyä kauneutta ja värisävyjä.

Tässä on tietenkin huomioitavaa, että haastateltiin vain jenkkejä, jotka olivat selvinneet sodasta. Vietnamilainen nainen olisi voinut käsitteellistää sodan hieman eri tavalla. Mielenkiintonen heitto siinä oli tän kirjeenvaihtajan kommentti: "Jos sota olisi pelkästään vastenmielinen kokemus, ei sotia olisi". Itse pidän melko todennäköisenä tällaista evoluutiopsykologista selitystä, että taistelu/tappotilanteessa ihminen tavallaan regressoituu/eläimellistyy, ja juuri tämä latenttien "predator" fiilisten esiintulo koukuttaa sivistyneen nuorukaisen. En silti lähden tekemään yleistyksiä, voihan tätä silti spekuloida siltä pohjalta että edes JOTKUT kokevat tappamisen nastana ja hakea sille selitystä.

Kuka näki? Mitä ajatuksia herätti?

 

[Kusimato]

Pirhana kuullostaa aika mielenkiintoiselta olisi pitänyt nähdä tuo dokumentti.

Kuinkahan oman lajitoverin tappaminen voi mitenkään olla luonnollinen toiminta ihmiselle, kai se selittyy jollain "reviirin" puolustamisella tai jollain muulla.

 

[Snoopie]

Niin vähän sama juttu mulla ollu joskus räiskintäpeleissä, että tapot on alkanu tuntumaan hyvältä.

Joskus vuosia sitten pelasin Unreal Tournamentia monta tuntia putkeen, kun se ilmesty. Kyllähän se oli ihanaa ampua ne päät irti sillä kiikariaseella.:evil:
Sillon oli aivan fiilikset.

Miksipä tuo ei olisi mahdollista oikeastikin, mutta itse en ainakaan pystyisi tappamaan ketään elävää ihmistä, ja saamaan siitä vielä jonkinnäköistä seksuaalista tyydytystä.

Kerran pienenä (n. 6v) tapoin varpusen. Olin sen jälkeen monta päivää aivan :itku: ssa ja allapäin. Järjestin sille kuolleelle linnulle jopa hautajaiset.

 

[Force]

Miksipä tuo ei olisi mahdollista oikeastikin, mutta itse en ainakaan pystyisi tappamaan ketään elävää ihmistä, ja saamaan siitä vielä jonkinnäköistä seksuaalista tyydytystä.

Mitäs jos tulee tilanne "joko sinun tai vihollisen on kuoltava"? Tilanne voi tehdä tappamisen helpoksi. Sodassa tappaisin ilman tunnontuskia.

 

[Snoopie]

Mitäs jos tulee tilanne "joko sinun tai vihollisen on kuoltava"? Tilanne voi tehdä tappamisen helpoksi. Sodassa tappaisin ilman tunnontuskia.

Niinpä. Tuskinpa siitä tappamisesta nyt kuitenkaan mitään orkkuja sais. :D ;)

 

[Joona]

Itse en kyllä ole ikinä päässyt mihinkään fiiliksiin, pelatessani Doomia, Quakea, Unrealia tai jotain samantapaista peliä. En ole missään vaiheessa myöskään haaveillut tappavani ja/tai kiduttavani ihmisiä tai eläimiä. Tuollaisesta ei itselle tule ajatustasollakaan oikeastaan muuta kuin huono olo. Koulussa kyllä kuuntelin joskus juttua, kun pari hauskaa kaverusta selittivät tappaneensa kissanpentuja mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla. Siinä vaiheessa kävi mielessä jonkinasteinen väkivaltateko tahi tappo, mutta hillitsin raivoni ja pysyin hiljaa. Eli joillakin ihmisillä nähtävästi tulee hyvä olo, jos saa vahingoittaa muita.

 

[Mariko]

Eipä tullut katsottua, kattelin kylläkin sen jälkeen tulleen dokkarin Henry Kissingeristä, mut se nyt ei tässä paljon auta

No joo, olen miettinyt tuota samaa asiaa muuten itse varmaankin siitä lähtien, kun yläasteella luin Kärpästen Herran. "Eläimellistyykö" ihminen jotenkin äärimmäisen stressaavissa/vaarallisissa olosuhteissa ja voiko sitä käyttää puolustuksena toiminnalleen?

Vietnamin veteraaneista on ollut aiemminkin dokkareita, ja yhdessä minkä näin, sivuttiin juuri sitä, että ns. normaalit kunnolliset perheenisät syyllistyivät sankoin joukoin Vietnamissa raiskauksiin ym. hirveyksiin siviilejä kohtaan ja nyt he näkevät loppuelämänsä painajaisia siitä, että mikä ihme heihin oikein meni...?

Itse olen kyllä sitä mieltä, että jokainen on vastuussa tekemisistään oli tilanne mikä hyvänsä. Kovassa paikassa ihmisen todellinen luonne parhaiten selviää. Pohjimmiltaan "pahat" ihmiset, jotka sivistyneessä yhteiskunnassa sopeutuvat vallitseviin normeihin paljastavat sadistiset ja alistushaluiset piirteensä, kun siihen on helppo tilaisuus. Sitten on heikkoja yksilöitä, jotka menevät mukaan esim. joukkoraiskauksiin kun eivät halua nappia omaan otsaan (näitä tapauksia oli käsittääkseni Vietnamissa kohtuu paljon). Todella voimakkaat, hyvät, oikeudenmukaiset ja suoraselkäiset ihmiset toimivat kunniallisesti myös sodassa, näin itse uskon (tällä en siis todellakaan tarkoita sitä, ettei ko. henkilö tappaisi). Samalla uskon, että tyyppi "heikot" on se yleisin ihmistyyppi. Yleisesti ottaen olen muutenkin sitä mieltä, että 90 % ihmisistä on kusipäitä. Laita nämä nyt sitten sotaan... :jahas:

Nämä taitaa olla sellaisia tilanteita, että vasta kokeilemalla selviää varmasti, miten kukakin toimii. Pelko on vaan sellainen juttu, että moni ihminen saattaa yllättyä, mitä se saa tekemään.

Oho, tää tais nyt mennä vähän sivu alkuperäisestä tappamisen seksuaalisuus -aiheesta...

 

[lej]

Niin vähän sama juttu mulla ollu joskus räiskintäpeleissä, että tapot on alkanu tuntumaan hyvältä.

Joskus vuosia sitten pelasin Unreal Tournamentia monta tuntia putkeen, kun se ilmesty. Kyllähän se oli ihanaa ampua ne päät irti sillä kiikariaseella.:evil:
Sillon oli aivan fiilikset.

Miksipä tuo ei olisi mahdollista oikeastikin, mutta itse en ainakaan pystyisi tappamaan ketään elävää ihmistä, ja saamaan siitä vielä jonkinnäköistä seksuaalista tyydytystä.

Kerran pienenä (n. 6v) tapoin varpusen. Olin sen jälkeen monta päivää aivan :itku: ssa ja allapäin. Järjestin sille kuolleelle linnulle jopa hautajaiset.

Eipä mullekaan koskaan noin ole käynyt. Tosta kiikariaseesta tuli mieleen, että olisko sodat yhtä raakoja ja tuhoisia nykyään, jos tappaminen pitäisi suorittaa ihan paljain käsin tai korkeintaan jollain karahkalla. Luin joskus kirjan jossa puhuttiin siitä, että on erittäin helppo tappaa kaukaa kun ei näe sitä toista kunnolla. Siinä oli verrattu tappamista esim koiriin. Ne lopettaa tappelun automaattisesti siinä vaiheessa, kun se toinen häviää ja ilmaisee alistuvansa. Ihmisilläkin on kuitenkin vieläkin samat reaktiot. Eli jos jää alakynteen niin helposti käpertyy ja näytää säälittävältä. ja kirjan mukaan normaaleilla ihmisillä se aiheuttaa aivoissa sen, että lopettaa hakkaamisen ellei ole ihan berserkkinä.

 

[demoni]

Vaikea kuvitella, että tavallinen ihminen kykenisi julmuuksiin tai varsinkaan pervoiluun, mutta valitettavasti todisteet puhuvat puolestaan.
Esimerkiksi käy melkein mikä tahansa sota/kriisi tai se koe, jossa joukko tavallisia opiskelijoita suljettiin vankilaan. Puolet vangeiksi ja puolet vartijoiksi.
Koe jouduttiin keskeyttämään julmuuksien takia.

En halua edes kuvitella, mitä voisi tapahtua ihan suomen puolustusvoimissa, jos alokaskouluttajia ei valvottaisi mitenkään, ja riski joutua vastuuseen teoistaan poistuisi kokonaan. (vrt. puna-armeijaan, jossa alokkaita pannaan perseeseen yms.)

Moraalinen kypsyminen kyllä vähentää julmuutta, meinaan Afrikassa pahimpiin julmuuksiin syyllistyvät lapsisotilaat.

Uskon tohon, että tappamiseen voi periaatteessa addiktoitua samalla tavalla kuin puntinnostoon tai muuhun urheiluun.
Meissä on vielä voimakas metsästys/eloonjäämisvietti, ja rasituksesta/vaarasta/peloista selviytyminen aiheuttaa kunnon endorfiinihumalan.
Siihen kun yhdistetään, sellainen vähemmän empaattinen kaveri(psykopaatti), viha, ja sota, niin eiköhän meillä ole kasassa pervo tappaja.

Minusta pelkässä vihollisen eliminoimisessa (ja siitä nauttimisesta) ei ole mitään julmaa, mutta jos ainoa tarkoitus on tuottaa tuskaa/kipua, niin mennään pervoilun puolelle.

 

[JSmith]

. Luin joskus kirjan jossa puhuttiin siitä, että on erittäin helppo tappaa kaukaa kun ei näe sitä toista kunnolla. Siinä oli verrattu tappamista esim koiriin. Ne lopettaa tappelun automaattisesti siinä vaiheessa, kun se toinen häviää ja ilmaisee alistuvansa. Ihmisilläkin on kuitenkin vieläkin samat reaktiot. Eli jos jää alakynteen niin helposti käpertyy ja näytää säälittävältä. ja kirjan mukaan normaaleilla ihmisillä se aiheuttaa aivoissa sen, että lopettaa hakkaamisen ellei ole ihan berserkkinä.

Samanlaista asiaa olen itsekin kuullut/lukenut. Eikä se ole sattuma että asekoulutuksessa ammutaan esiin pomppaaviin ihmisen malliseen siluetteihin eikä mihinkään kilpatauluun. Osa koulutuksestahan tähtää juuri siihen että siluetin havaitseminen aiheuttaisi refleksimäisen toiminnan joka ei jätä tilaa sille että se mitä ollaan tekemässä kulkisi tietoisen harkinnan kautta.

 

[Memento]

Pienelle osalle ihmisistä tappaminen voi varmaan olla seksuaalista, muuten mielihyvää aiheuttavaa tai jollain sairaalla tavalla itsensä toteuttamista.

Tavalliselle ihmiselle adrenaliini ja joukon mukana sodassa meneminen varmaankin aiheuttaa jonkinasteista eläimellistä käyttäytymistä ja "koukuun" jäämistä...

Kuitenkin nämä tapahtumat ja traumat jäävät muistiin ja palaavat varmaankin "normaaleiden ihmisten" mieleen ja uniin jonkin ajan kuluttua kun menneisyyden (sodan) ote kirpoaa mielestä ja ennättää ajatella tekemisiään???

 

[demoni]

Pienelle osalle ihmisistä tappaminen voi varmaan olla seksuaalista, muuten mielihyvää aiheuttavaa tai jollain sairaalla tavalla itsensä toteuttamista.

Toi käyttäytyminen on kyllä pelottavan yleistä. Mietitään vaikka natsi-saksaa, serbiaa tai ruandaa.
Tämän voi kyllä selittää niinkin, että tavallisellakin ihmisellä on uskomaton kyky sopeutua vallitseviin käyttäytymisnormeihin, oli ne sitten miten sairaita tahansa.

 

[Memento]

Toi käyttäytyminen on kyllä pelottavan yleistä. Mietitään vaikka natsi-saksaa, serbiaa tai ruandaa.
Tämän voi kyllä selittää niinkin, että tavallisellakin ihmisellä on uskomaton kyky sopeutua vallitseviin käyttäytymisnormeihin, oli ne sitten miten sairaita tahansa.

Nimenomaan! Kynnys tappamiselle varmaan madaltuu kun siitä tulee yleisesti hyväksytympää ja "normaalia", mutta uskonpa että demonit hiipii näillekin jälkeenpäin kun tekemisiä aletaan miettimään!

 

[protsku]

Itse pidän melko todennäköisenä tällaista evoluutiopsykologista selitystä, että taistelu/tappotilanteessa ihminen tavallaan regressoituu/eläimellistyy, ja juuri tämä latenttien "predator" fiilisten esiintulo koukuttaa sivistyneen nuorukaisen.

Counter Strikea ja vastaavia pelatessa aistit terästyy. Ainakin jos pelaa ilman cheattia. Ja kyllä, tämä liittyy eilen nähtyyn dokumenttiin. First person shooterit ovat äärimmäisen addiktiivisia.

 

[HooEee]

Tässä on tietenkin huomioitavaa, että haastateltiin vain jenkkejä, jotka olivat selvinneet sodasta. Vietnamilainen nainen olisi voinut käsitteellistää sodan hieman eri tavalla.

Vertaat täysin kahta eri asiaa.

"Jos sota olisi pelkästään vastenmielinen kokemus, ei sotia olisi".

Sodassa (tapossa)saatava hyvänolon tunne on voiton tunne ja se on täysin biologinen selviutymis "reaktio".
Sama tunn etulee esim. pahoinpitelyssä, pokeripelissä jne.

Miksipä tuo ei olisi mahdollista oikeastikin, mutta itse en ainakaan pystyisi tappamaan ketään elävää ihmistä, ja saamaan siitä vielä jonkinnäköistä seksuaalista tyydytystä.

Teoriassa sota(erittäin uhkaava) tilanteessa sinusta voisi tulla vaikka "joukkueesi" pahin ja brutaalisin silpoja. Kukaan ei pysty sanomaan miten ihminen käyttäytyy erittäin stressaavassa tilanteessa.

En ole missään vaiheessa myöskään haaveillut tappavani ja/tai kiduttavani ihmisiä tai eläimiä.

Taas ollaan täysin eri tilanteessa. Siviilissä tapahtuvat raakuudet ovat "yksilön vioittuneen moraalin" tekosia. Sodassa(erittäin stressaavassa tilanteessa) on kyse taas biologisesta käyttäytymisestä... puolustetaan hinnalla millä hyvänsä ja yleinsä pelon kylväminen edes auttaa omaa voittoa.

Moraalinen kypsyminen kyllä vähentää julmuutta, meinaan Afrikassa pahimpiin julmuuksiin syyllistyvät lapsisotilaat.

Ei mielestäni vähennä.
Lapset on myös raaempia mitä tulee ihan tavalliseen tappeluun tai kiusaamiseen.
Sota tilanteessa moraali menettää merkityksensä.
Tietysti on eri asia sota viidakossa jatkuvassa vastustuksessa tai jossain metsässä, missä viholliseen törmätään kerran kuukaudessa.


Ja minun mielestä tuossa dokumentissa muutenkin kertojat rinnastivat tappamisen seksuaaliseen mielihyvään eivätkä tarkoittaneet saavansa siitä seksuaalista orgasmia.

 

[Pertti 123]

Olen lähes 100 % varma, että kaikki meistä tappaa, kun tilanne "vaatii" tai kun muutkin niin tekee. Ei siinä ole mitään ihmeellistä tai edes sairasta. Ihminen tekee mitä vaan selvitäkseen ja tullakseen toimeen. Eläimiä mekin "vaan" ollaan.

 

[demoni]

Nimenomaan! Kynnys tappamiselle varmaan madaltuu kun siitä tulee yleisesti hyväksytympää ja "normaalia", mutta uskonpa että demonit hiipii näillekin jälkeenpäin kun tekemisiä aletaan miettimään!

Toivotaan ainakin, että menee näin...

Alkup.aiheeseen:
Maailmasta tuskin löytyy asiaa, joka ei olisi jonkun mielestä seksuaalisesti kiihottavaa

 

[Mixu]

Tuleekohan tästä samanlainen keskustelu kuin pettämisestäkin:
"Koskaan en ole tappanut, enkä tule tappamaan. Missään tilanteessa en antaudu sille tunteelle, että tappamaan ryhtyisin. Ne, jotka tappaa, on heikkoja ihmisiä."
Ihmisen luontainen, kymmeniätuhansia vuosia vanha itsesuojeluvaisto menee aika kepeästi lyhyen eliniän aikana opitun moraalin edelle, kun hätä iskee. Että kyllä jokainen ihminen kykenee tappamaan.

NOJOO, sitten itse asiaan:

Mulla on "taistelukokemusta" vain intistä ja "1st person"- peleistä. Intissä kyllä muistuu mieleen, että kun tehtiin rynnäkköä vihollista vastaan, hypittiin ojiin, ammuttiin räkäpäillä, savupommeja joka paikassa, huutoa, niin kyllä se oli helvetin jännittävää. Mutta silloin leikittiin, ei pelottanut. Jos tuohon lisäisi tositilanteen, jos jäät paikoillesi, sinut ammutaan, ellet itse ammu... voin ymmärtää, miten toisen ihmisen tappaminen tuollaisessa tilanteessa voi luoda mielihyvää, "yksi uhka vähemmän minua kohtaan, olen hieman enemmän turvassa".

 

[demoni]

Jos tuohon lisäisi tositilanteen, jos jäät paikoillesi, sinut ammutaan, ellet itse ammu... voin ymmärtää, miten toisen ihmisen tappaminen tuollaisessa tilanteessa voi luoda mielihyvää, "yksi uhka vähemmän minua kohtaan, olen hieman enemmän turvassa".

Kuullostaa normaalilta ihmisen toiminnalta, eli pelätään ja yritetään selvitä hengissä, mutta miten selitetään siviilien teurastus ja muu pervoilu?

Sotaan johtaneeseen kriisiin liitty yleensä kasvava koston/vihan kierre ja voisikohan ihmisenkin saalistusvietti mennä ylikierroksille, niinkuin ahmalla porojen kanssa, eli innostutaan kun päästään kerrankin tappamaan kunnolla "vihollisia" ilman vastarintaa ja pelkoa omasta vahingoittumisesta?

 

[protsku]

Jos tuohon lisäisi tositilanteen, jos jäät paikoillesi, sinut ammutaan, ellet itse ammu...

Äärimmäisissä tilanteissa ihmiset toimivat äärimmäisellä tavalla - sodassa tapetaan tai tullaan tapetuksi. Hyvä sotilas on sellainen kaveri joka jää henkiin ja suojaa tiukoissa paikoissa omia joukkuetovereita niin hyvin kuin pystyy. Jos ajatellaan vaikkapa Toista Maailmansotaa ja hyökkäyksen odottamista maahan kaivetuissa poteroissa niin varmasti sitä mielummin ampuu ne viholliset ennen kuin jää itse telaketjujen alle.

"Selvisin, me selvittiin, nyt pitää selvitä vielä yöstä että päästään seuraavaan päivään. Ehkä näen vaimon ja lapset sitten joskus....."