- Liittynyt
- 14.5.2008
- Viestejä
- 6
Hello!
Kysymykseni on ehkä tietyltä näkökannalta varsin erikoinen ja huvittavakin - suurin osa ravintopuolen viesteistähän koskee sitä, miten syömisiä ja juomisia olisi muutettava, jotta lihaskasvu tai kiristyminen tai molemmat olisi mahdollisimman tehokasta. No, minä taas kysyn, vuosien massakausi-dieetti-linjan läpi käyneenä, miten pystyisin palaamaan takaisin normaalielämään, jolla tarkoitan sitä, ettei suuhunpantavia mietittäisi oikeastaan lainkaan, ruokailu olisi normaalia lautasmalli-ruokailua, herkkuja silloin tällöin. Lihasta on tullut, hauikset on mukavan näköiset pallot, suonet ja vatsalihakset näkyy, mutta mitä niistä? - Kyllästyttää!
Lyhyesti sanottuna: haluaisin siis päästä eroon iankaikkisesta proteiinien, hiilarien, rasvojen ja niiden laatujen tarkkailusta ja myös siis bodaamisesta, mutta se onkin yllättävän vaikeaa. Kenties minulla, niin kuin monella muullakin täällä, on orastava tai lievä ortoreksia tai jokin vielä nimeämätön syömishäiriö (Tukiasema.net: Ortoreksia ei siis tarkoita sitä että valikoi elintarvikkeensa tarkasti. Häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä voidaan puhua, jos ruoka ja syömisen suunnittelu alkavat hallita jokapäiväistä elämää. Anorektikosta ja bulimikosta poiketen ortorektikko siis keskittää huomionsa ruuan määrän sijasta sen laatuun.)
Toisaalta: olen kuullut jonkun sanovan, ettei nykyään juuri kenelläkään lapsia lukuun ottamatta ole enää tervettä suhtautumista ruokaan. Nykyihmisen vitsaus... Olen varma, että joudun ja saan miettiä ruokaa loppuelämäni, mutta haluaisin palata elämään, jossa voisin syödä perunamuusia ja nakkikastiketta miettimättä ravintoainesisältöjä ja kellonaikoja ja jossa en tarkkailisi Narkissoksen irvikuvan lailla peilistä rasvasta vapahdettua ja tiukaksi pumpattua kehoani. Amen!
Kysymykseni on ehkä tietyltä näkökannalta varsin erikoinen ja huvittavakin - suurin osa ravintopuolen viesteistähän koskee sitä, miten syömisiä ja juomisia olisi muutettava, jotta lihaskasvu tai kiristyminen tai molemmat olisi mahdollisimman tehokasta. No, minä taas kysyn, vuosien massakausi-dieetti-linjan läpi käyneenä, miten pystyisin palaamaan takaisin normaalielämään, jolla tarkoitan sitä, ettei suuhunpantavia mietittäisi oikeastaan lainkaan, ruokailu olisi normaalia lautasmalli-ruokailua, herkkuja silloin tällöin. Lihasta on tullut, hauikset on mukavan näköiset pallot, suonet ja vatsalihakset näkyy, mutta mitä niistä? - Kyllästyttää!
Lyhyesti sanottuna: haluaisin siis päästä eroon iankaikkisesta proteiinien, hiilarien, rasvojen ja niiden laatujen tarkkailusta ja myös siis bodaamisesta, mutta se onkin yllättävän vaikeaa. Kenties minulla, niin kuin monella muullakin täällä, on orastava tai lievä ortoreksia tai jokin vielä nimeämätön syömishäiriö (Tukiasema.net: Ortoreksia ei siis tarkoita sitä että valikoi elintarvikkeensa tarkasti. Häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä voidaan puhua, jos ruoka ja syömisen suunnittelu alkavat hallita jokapäiväistä elämää. Anorektikosta ja bulimikosta poiketen ortorektikko siis keskittää huomionsa ruuan määrän sijasta sen laatuun.)
Toisaalta: olen kuullut jonkun sanovan, ettei nykyään juuri kenelläkään lapsia lukuun ottamatta ole enää tervettä suhtautumista ruokaan. Nykyihmisen vitsaus... Olen varma, että joudun ja saan miettiä ruokaa loppuelämäni, mutta haluaisin palata elämään, jossa voisin syödä perunamuusia ja nakkikastiketta miettimättä ravintoainesisältöjä ja kellonaikoja ja jossa en tarkkailisi Narkissoksen irvikuvan lailla peilistä rasvasta vapahdettua ja tiukaksi pumpattua kehoani. Amen!