Ja samoilla linjoilla ollaan, rähinää on kahdenlaista, sitä pelkoa ja sitä oikeata agressiota. Vaikka tämä onkin taistelukoiriin liittyvä keskustelu ja Suomen Pystykorva nyt tuskin kenenkään mielestä sellainen on, niin mainitsen muutamia esimerkkejä. Minulla vanhempi pystykorva on aivan äärimmäisen itsetietoinen ja itsepäinen. On täysin varaukseton vieraita ihmisiä, lapsia, narttu/pentukoiria kohtaan ja ottaa kaikki avosylin häntää heiluttaen vastaan. Uroskoiratkaan eivät saa minkäänlaista hyökkäystä aikaan, jos herra on esim.metässä vapaana, elleivät nyt aivan itse silmille tule. Mutta sitten. Autossa häkkiä vartioidaan silmittömästi, sama kotona tarhassa ja juoksunarussa. Puhumattakaan siitä, että on hihnan päässä. Joka ikisen uroksen päälle pyritään menemään, oli iso tai pieni. Kerran metässä näin etempää, kun pystäri monessa paikassa etempänä kulki porukassa kaverin Karhukoira-uroksen kanssa. Sitten, kun karhukoira tuli liian lähelle minua, pystäri painoi suoraan kurkkuun. Ja meinasi käydä yhdellä miehellä siinä rytäkässä kädet lyhkäisiksi. Toisen kerran olivat täysin sopuisasti tiellä kauempana, mutta kun minun nuorempi koira tuli paikalle, ja karhukoira sitä haistelemaan, painoi vanhempi koira taas karhukoiran kimppuun. Ja kun se tuo pystykorva on sitten kovapäinen. Siitä saattaa valua verta kymmenestä kohtaa, kun sitä on isompi koira pöllyttänyt, mutta päälle vain pitäisi painaa. Hengenlähtöön asti.Jokatapauksessa, agressioon voi olla hyvinkin monta erillaista laukaisijaa. Tässä meikäläisen tapauksessa se on selkeästi se vartioimisvietti, vai mikä vittu lie oikealta nimeltään(eivät opettaneet rajakoulussa)ja laumavietti. Ja kysymys ei ole missään nimessä pelosta. Hyvän koiran ohjaajan tulisi kyetä tällaisia asioita lukemaan ja näin pystyä näitä ristiriitatilanteita välttämään, mutta väitänpä, että itse en esim.tuota omaa koiraa voi tuosta mitenkään pois opettaa.
Ja noista raketeista. Meillä ei koirat pelkää ampumista pätkääkään, eikä luonollisesti semmosella metätyskoiralla hevonvittua tekisikään, ne innostuu siitä aivan tolkuttomasti. Eipä ne ole sitten ne raketit paljon sen kummosempiakaan. Paukkua pelkäämättömiksi ne on opetettu jo pentuna ja myöhemmin ne on sitten ehdollistuneet siihen laukaukseen siten, että ne tietää, että kun metässä pamahtaa, joku kuoli ja sitten saadaan verta litkiä. Joidenkin koirien hermorakenne sitten vaan on semmonen, että ne vauhkoontuu esim. kovista äänistä(laukaus, raketti), eikä niitä saa siedätettyä niihin ollenkaan. En kyllä kovassa paikassa paljon sellaiseen koiraan luottaisi, sehän on arkuutta ja mitä siellä takana sitten muuta piileekään.
No joo, mutta kunhan lämpimikseni löpisen. Enhän minä noita hurjia taistelukoiria omistakaan, mutta tuskin ne koiraa kummaisempia on.
, jatketaan niistä taistelukoirista puhumista.
Minunkin koira on ollut aika kovapäinen narttu, mutta itseäni kouluttamalla olen saanut sen hyvin aisoihin. Pitää vaan olla kokoajan tiukkana sääntöjen suhteen.
