Taido?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Jartsa
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Liittynyt
27.3.2003
Viestejä
15
Ikä
53
No nii...onko kellään kokemusta taido-lajista?
Siitä niin vähän puhutaan.
Vaikuttaa kyllä aika kikkailulajilta, mutta....tiistaina pitäisi aloittaa alkeiskurssin. :rock:
Olisi mukava tietää lajista enemmän.
No nii mielipiteitä kehiin.... :whip:
 
Lajin perustaja treenaili karatea. Perusti oman karatetyylin nimeltä Gensei-ryu. Hänen ideansa karatetyylissäkin perustuivat "kolmiulotteisempaan" liikkumiseen kuin mihin karatessa oli totuttu, eli esim. hämäys ylös, vartalonpudotus maantasalle, potku sieltä sokeasta kulmasta takaraivoon, jne. Eli melkoisen viuhuvaa ja akrobaattista menoa. Perustaja oli sitä mieltä että tällainen taktiikka mahdollistaa voiman voittamisen taidolla (pun intended). Jossain vaiheessa perustaja kyllästyi Japanin karateliiton touhuun ja rajoituksiin, ja halusi kehittää tästä irrallaan oman systeemin jossa saa rajoituksetta säätää kilpailut ja harjoittelut sellaisiksi kuin halusi. Näin syntyi Taido-laji, jonka kilpailuissa yms. keskitytään tuon erikoisen taido-taktiikan avulla pisteiden keruuseen jne. Perustaja kuoli muutama vuosi sitten. Gensei-ryu karatea on yhä olemassa perustajan ykkösoppilaan johtamana. Gensei-ryu on hajaantunut useaan riitelevään järjestöön, joista esim. Suomeen on rantautunut sellainen kauas etääntynyt versio jossa ei juurikaan tuota akrobaattista touhua näy vaan peruskaratelta vaikuttaa. Suomi oli yksi ensimmäisiä (ellei ensimmäinen) maa johon Taidoa Japanista tuotiin ja siksi Suomen taso on kansainvälisesti korkeaa tasoa.
 
Pirun vaativa laji. Ei ehkä taistelulajina tehokkaimpia paitsi aivan huipuilla. Muutaman vuoden aikanaan kävin treenaamassa, kaksi ja puoli kai. Kolmanteen vyöhön saakka kuitenkin. Kilpailuihin olisi pitänyt lähteä ja silloin en kokenut olevani tarpeeksi hyvä vaikka valmentajat patistelivat. Treeneissä alkoi olla sitten kaksi erillistä porukkaa, jossa kilpailevat saivat parempaa ohjausta ja "rupusakki" veti sivussa omaa vaatimattomampaa treeniään. Samaan aikaan myös liikkeet tulivat kokoajan vaativimmiksi ja monien asioiden summasta (mm. selkävaivat) innostus alkoi hiipumaan ja lopetin sitten heti vyökokeen jälkeen koko touhun. Vyöt olivat pisteiden perusteella eriarvoisia ja sain kokeessa omaksikin yllätyksekseni huippupisteet vyökoetta valvoneelta ulkopuoliselta taidokalta ja oman ryhmän valmentajien ilmeet oli näkemisen arvoisia. Hyvä laji, joka vaatii ja antaa paljon. Peruskunto kehittyy huikeaksi ja etenkin jalat joutuu koville treeneissä. Jos omaa notkeutta ja taitoa, sekä kiinnostusta akrobaattiseen toimintalajiin, on taido oiva valinta.
P.s. Ennen taidoa kuljin muutaman vuoden myös karatessa, joten jotakin vertailupohjaa on. Tehokasta taistelulajia nopeammin tuloksiin haluava valitsee karaten.
 
Kolme vuotta treenasin nuorena. Olen ollut aina melko lahjakas budolajeissa.
Mielipiteeni Taidosta:

- Itsepuolustusarvo nolla
- Uskomattoman vaikea
- Idiootin kehittämä

Edit: Taidossa saa aivan järkyttävät reisilihakset!!!
 
Minun on aina ollut hyvin vaikea käsittää Taidon ideologiaa. Tietysti, jos nyt lähdetään vain siitä, että taidossa on tarkoitus kilpailla taidosäännöillä niin sitten, mutta olen ymmärtänyt, että nämä kieputukset olisi otettu ohjelmaan juuri siksi, että niiden avulla osuminen olisi helpompaa.

Mutta voisinpa väittää, että näiden piruettien tekeminen ennen hyökkäystä ei suinkaan helpota osumista, vaan varoittaa vastustajaa, tarjoaa tälle hyviä vastaiskupaikkoja ja lisäksi vaikeuttaa omaa suoritusta ihan tolkuttomasti. Ainakin minun havaintojeni mukaan tuloksena on yleensä, että tehdään kaunis piruetti, jota seuraa mm. tasapaino-ongelmien takia niin heikko potku, ettei sillä olisi vaikutusta, vaikka se osuisikin. Kysykääpä ihan minkä tahansa muun lajin opettajalta, että kannattaako ennen potkua tehdä piruetti tai voltti, niin tämä pitää teitä hulluna. Kun lisäksi huomattava osa tekniikoista tehdään niin, että perse on taivasta kohti, niin jossain on kyllä oltava vikaa.

Taidon perusasennollekin on minusta kovin vaikea löytää järjellisiä perusteita. Siitä on hidas liikkua ja lähteä hyökkäykseen. Vastustaja näkee hyökkäykset helposti, kun painopistettä pitää siirtää rajusti. Etujalka on avoimena potkuille. Päätä ei suojata ja suoraa päättäväistä hyökkäystä on vaikea pysäyttää noin takapainoisessa asennossa. Mitä hyvää siinä on, en ole vielä keksinyt.
 
Allekirjoitan aikaisemmat mielipiteet, hyödytön itsepuolustukseen. Hupiarvoa kyllä löytyy, esim. kuperkeikka-lyönti, joka valmentajan mielestä oli ilmeisen tärkeä koska sitä niin usein treenattiin, mutta mielestäni ihan hillittömän typerä.
 
AndyS sanoi:
Minun on aina ollut hyvin vaikea käsittää Taidon ideologiaa. Tietysti, jos nyt lähdetään vain siitä, että taidossa on tarkoitus kilpailla taidosäännöillä niin sitten, mutta olen ymmärtänyt, että nämä kieputukset olisi otettu ohjelmaan juuri siksi, että niiden avulla osuminen olisi helpompaa.
.
.
Taidon perusasennollekin on minusta kovin vaikea löytää järjellisiä perusteita. Siitä on hidas liikkua ja lähteä hyökkäykseen. Vastustaja näkee hyökkäykset helposti, kun painopistettä pitää siirtää rajusti. Etujalka on avoimena potkuille. Päätä ei suojata ja suoraa päättäväistä hyökkäystä on vaikea pysäyttää noin takapainoisessa asennossa.

Taidossa taisi olla ideana että liikutaan koko ajan joten se painopiste on kokoajan liikkeessä. Sellaista en ole kuullut että liikkuminen helpottaisi osumista vastustajaan vaan tarkoitus on vaikeuttaa vastustajan osumista itseen. Hyökkäyksissä on aina puolustus mukana eli kun lähdetään hyökkäämään niin päätä ja vartaloa suojataan kyllä, vaikkakin esim. "pyörähdyslyönnissä" se suojaava nykäistään lantiolle samaan aikaan kun lyönti valmistuu.. Taidon kaikki tekniikat taitavat myöskin perustua vastustajan yllättämiseen. Taidon perustaja oli vissiin _aika_ ketterä miekkonen, eli ehkä laji toimii hieman lahjakkaammilla ihmisillä jotenkinkaan. Itselleni haasteellisuus oli vähän liikaa ja tauon jälkeen oli aina yksien treenien jälkeen reidet viikon kipeänä niin loppui mielenkiinto lajiin..

AndyS sanoi:
(asennosta)
Mitä hyvää siinä on, en ole vielä keksinyt.

Et ole tainnut nähdä Jodan Gamaeta.. Perusasennossa (chudan gamae) on ainakin se hyvä puoli että siinä on helvetin paljon helpompi tehdä asioita kuin tuossa toisessa asennossa. Ota korkea polviasento siten että oikea jalka on takana ja polvi pari senttiä irti maasta; kyseinen polvi, vartalo ja pää muodostavat pystysuoran linjan. Seuraavaksi laita oikea käsi siten että kyynärpää osoittaa vaakatasossa taaksepäin ja sormet suoraan ylöspäin. Vasen käsi osoittaa eteenpäin (ylhäältäpäin tarkasteltuna) ja on 45
asteen kulmassa eli osoittaa viistosti maata kohden ja on nyrkissä. Seuraavaksi käännä etummaisen jalan varpaa osoittamaan suoraan vasemmalle, and that's it. :jahas:

Noh, tätä ei nyt varmaan kauheasti käytetä lajissa... Alkeiskurssilla tuli kerran vastaan ja en oikein arvostanut kyseisestä asentoa; toivottavasti ei tule liian negatiivista kuvaa lajista kenellekkään tämän perusteella..
 
On muuten varsin näyttävä laji. Taido-näytökset ja kilpailut on näkemisen arvoista kamaa ainakin omasta mielestäni. Varmasti vaikea laji, ja uskon että Taidon lajikseen valitseva ei niinkään ole menossa kehittämään kapakkakamppailutaitojaan, vaan tietää kyseessä olevan jotain tavallisesta mättämisestä paljonkin poikkeavaa. Otteleminen on silti vauhdikasta ja tapahtumia riittää. Turha kuitenkaan puhua niinkään itsepuolustuksesta Taidon kohdalla. Silti en lähtisi dissaamaan lajia, joka kuitenkin poikkeaa piristävästi "kaavasta". Sopii aloittelijoille helvetin hyvin, päähän ei taidossa isketä ja se varmasti rohkaisee monia sellaisia jotka muuten eivät tatamille astuisi. Hieno laji!
 
AndyS sanoi:
Minun on aina ollut hyvin vaikea käsittää Taidon ideologiaa. Tietysti, jos nyt lähdetään vain siitä, että taidossa on tarkoitus kilpailla taidosäännöillä niin sitten, mutta olen ymmärtänyt, että nämä kieputukset olisi otettu ohjelmaan juuri siksi, että niiden avulla osuminen olisi helpompaa.

Taidon on tarkoitus olla "uuden vuosituhannen budolaji". Se ei ole itsepuolustuslaji vaan omilla säännöillään toimiva liikuntamuoto.

Taidon perusasennollekin on minusta kovin vaikea löytää järjellisiä perusteita. Siitä on hidas liikkua ja lähteä hyökkäykseen.

Taidossa ei liikuta samalla tavalla kuin tavallisissa kamppailulajeissa, vaan siinä on ihan oma askellustapansa (olikohan kahdeksan erilaista askelta), eikä esim. kilpailuissa ole edes luvallista poiketa näistä Taidon taktiikalle räätälöidystä tavasta.
 
Jissen sanoi:
Taidon on tarkoitus olla "uuden vuosituhannen budolaji". Se ei ole itsepuolustuslaji vaan omilla säännöillään toimiva liikuntamuoto.

.

Toi on hyvä luonnehdinta. Taidosta ei kyllä ikinä tule vuosituhannen budolajia. Sellaisen lajin pitäisi olla helpommin omaksuttavissa, kuin mitä taido esim. telinevoikkavoltteineen on. Sanoisin, että taido on "uuden vuosituhannen marginaalisin buodolaji". Miksi itse jaksoin sitä kolmekin vuotta treenata, oli juuri lajin edellyttämän motoriikan vaikeus, ja sitä kautta hyvin kokonaisvaltainen fyysinen kehittyminen. En kuitenkaan koskaan päässyt siitä ärsytyksestä, että miksi piti lyödä niinkuin lyötiin. Kyllä mun valkut yritti mulle toitottaa, että 360 asteen pyörähdys ennen lyöntiä olisi jotenkin "kamppailullisesti järkevää". Hyvä, jos ne on nykyisin tajunnut, että se on liikuntaa. Itse olen kyllä sitä mieltä, että "budolaji, joka ei ole itsepuolustuslaji" on jotenkin käsitteellinen ristiriita.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Budo-sana tulee zeniläisestä filosofiamuodosta joka perustaa kaiken juuri "elämänkestävälle" hiomiselle ja hinkkaamiselle pyrkimyksellä täydellisyyteen joka kuitenkin oletetaan mahdottomaksi. Eli Taido sopii juurikin "budolajiksi" sanan varsinaisessa merkityksessä. :)
 
ringside sanoi:
Itse olen kyllä sitä mieltä, että "budolaji, joka ei ole itsepuolustuslaji" on jotenkin käsitteellinen ristiriita.

Tasan toisin päin. Budôlaji joka on itsepuolustuslaji, on käsitteellinen ristiriita.
Budô-lajeja on karkeasti kahta eri tyyppiä:
Ko-budô eli vanha budô, jossa käytetään ihan samoja tekniikoita ja menetelmiä kuin -jutsu -lajeissa eli tekniikat itsessään käyvät hyvin vastapuolen silpomiseen paloiksi. Niitä vaan käytetään enemmänkin ulkoisen muodon antamiseen harjoittelulle joka pyrkii täydelliseen suoritukseen, moraaliseen kehittymiseen ja itsensä kehittämiseen kohti korkeampia sisäiosiä sfäärejä - aina valaistumiseen (satorî) saakka. Esimerkkejä lähinnä iaidô ja jôdô, osa naginata-dô'sta ja aikidôsta.

Shin-bûdô eli Gendai-budô eli uusi budô, jossa pointtina on että sinänsä vaarallisten tekniikoiden ja asioiden harjoitteleminen parin kanssa kontrolloidusti ja usein kilpailuluontoisissa tilanteissa auttaa kehittämään ihmisestä sosiaalisemman, eettisiä arvoja kunnioittavan ja itsetunnoltaankin vahvemman. Esimerkkeinä lähinnä jûdô, kendô, osa aikidôsta.

Taidô voisi periaatteessa mennä tuohon jälkimmäiseen kategoriaan, mutta siltä puuttuu yksi olennainen komponentti joka periaatteessa vaaditaan ennen kuin jokin voi olla "budô". Taidôn taustalla ei ole vastaavaa -jutsua. On toki olemassa tai-jutsu, mutta se ei ole tekemisissä taidôn kanssa, vaan kuten edellä selitettiin, taidôn taustat ovat karatessa. Karate taas ei ole puhdasoppisesti ajateltuna japanilaista eikä jutsua, joten sen jälkeläiset eivät voi olla budôa. Sehän ei estä taidôa olemasta hyvin shin-budô-henkistä, mutta ei silti varsinaisesti budôlaji.
 
Olen treenannut jokusen vuoden taidoa ja toiminut ohjaajana ja jaan pari ajatusta lajista:

1) Taidotekniikoiden pääasiallinen peruste ei ole itsepuolustus. Esim, kuperkeikkaa ei voi perustella itsepuolustuksellisesti. Tämä tuodaan harjoittelussa esille. Vaikeampien tekniikoiden idea on toimia salilla toimivien sääntöjen puitteissa. Sen lisäksi _osa_ tekniikoista soveltuu suoraan itsepuolustukseen, esim. treenattu suora zuki tai geri tekee vahinkoa tekee sen krava magaa tai taidoa harrastava. Kehittyvä koordinaatio tuo lisäksi lisää pelimerkkejä niihin tilanteisiin jos IP-tilanteessa liukastuu ja se "perse on taivasta kohti" (Andyn mailia lainaten).

2) Taidon yleisimmän (ulkoisen) perusasennnon, eli chudan kamaen peruste sellaisenaan tehtynä ei ole itsepuolustus. Se soveltuu hyvin taidotekniikoiden tekemiseen sillä se on osittain puolustuksellinen, josta suuri osa taidotekniikoista on helppo suorittaa. Lisäksi asento kehittää fysiikkaa ja päätä. IP-tilanteessa ja nimenomaa lähitilanteessa asento kapenee ja painopiste muuttuu. Itsepuolustuksessa kaiken maailman taisteluasennot yleensäkin ovat toisarvoista, sillä kaikki jotain lajia pidempää treenanneet tietävät, että ajan myötä "tekniset osat" ja ulkoinen asento häviää ja jäljelle jää muoto ja ajatus.

Pahinta mitä tähän IP juttuun liittyy on lajit ja tapaukset, jotka mainostavat muiden juttujen ohella itsepuolustustekniikoilla. Sitten näytöksessä ja treeneissä teinitytöt tekevät hihitellen toisilleen "kuristuksia" ja niistä 1-2-3 tyyliin hipukontaktilla vapautumisia. Taido on tässä mielessä rehellinen.

3) Budosta: taido on kyllä kehitetty gensei ryu karatesta, jonka taidon kehittäjä Shukumine itse ensin kehitti ja koki jälkeenpäin olevan välivaihe. Sen juuret on taas koryu karatessa ja Soko Kishimoton treenaamassa lajissa, jota menee Naha-te - sateenvarjon alle. En tiedä mistä kaupungista lajin pitää olla, jotta se on Budoa, mutta ainakin minusta budossa on tärkeämpää että laji on sisäisesti (miksi treenataan) kuin ulkoisesti (mistä lajista perustettu) sitä.

Aika moni itkijöistä jotka valittelevat lajin vaikeudesta, tms muusta epäreiluudesta eivät tosiaan ole jaksaneet lajia treenata muutamaa kuukautta tai vuotta pidempään. Tosin erittäin harvoin heitä "helpompien" lajienkaan treeneissä on sen jälkeen näkynyt. Ne jotka ovat näkyneet, eikun :thumbs: . Joku tykkää siskosta ja joku äidistä, molempien maku on yhtä oikea.
 
Taido ei ole itsepuolustuslaji, mutta 10 vuotta taidoa on paras itsepuolustus

Näin kiteytti taidon ja itsepuolustuksen suhteen eräs 4.dan taidoka. Jokainen voi sitten itse pohtia mitä hän tällä tarkoitti. Omina havaintoinani kyseisestä lajista (1,5 v aktiivista treeniä, nyt jo yli vuoden evp): Homma on paljolti vetäjästä kiinni. Kahdessa seurassa olen treenaillut ja ensimmäisessä kaikki treenit veti 3.dan elämäntapa taidoka. Treenit olivat yhtä helvettiä reisille, harjoittelu kovalla alustalla ja tekniikoita joita harjoiteltiin laajennettiin monesti myös käytännön sovellutuksiin (kyllä taidotekniikoita voi ihan oikeasti soveltaa ns. kovaan tilanteeseen). Kaiken kaikkiaan homma oli erittäin antoisaa ja treenimotivaatio huipussaan. Jouduin kuitenkin vuoden harjoittelun jälkeen muuttamaan paikkakunnalta ja uuden seuran taso ei yltänyt lähellekkään ensin mainittua. Treenimotivaatio laski ja lopetin. Tämä ei kuitenkaan ollut lajin vika. Olin tottunut liian hyvälle.

Taidotekniikat ovat toki ensi alkuun aivan naurettavan näköisiä ja tuntuisia. Ne ovat kuitenkin aivan mielettömän kehittäviä. Suosittelen kyllä kokeilemaan lajia, jos tuntee kiinnostusta vartalonhallintansa kehittämiseen.
 
Ihan noin mielenkiinnosta tahtoisi kysyä, että mihin taidon ottelu perustuu?

Kerran olen ( taidon, judon, karaten ja tkd sm-kisat pidettiin samaan aikaan vierekkäisillä tatameilla 2000 Kuopiossa) pääsyt vertailemaan eri lajeja ja taidon ottelu kyllä oli aika monimutkaisen oloista.

Realistisuudesta nyt puhumattakaan. Jos ottelusta puhutaan niin tavallaan ymmärrän semikontaktit yms. Mutta ottelu, jossa ottelijoiden välimatkakin on jatkuvasti 1-3 metriä on perusteltava aika hyvin..
 
Liikuminen taitaa olla taidomatsissa ottelemista olennaisempaa., Kun on metrejä etäisyyttä niin ei törmää "vastustajaan" niin helposti tatamia ympäri valssatessaan.
 
Zimpanssi sanoi:
Ihan noin mielenkiinnosta tahtoisi kysyä, että mihin taidon ottelu perustuu? ...
... Mutta ottelu, jossa ottelijoiden välimatkakin on jatkuvasti 1-3 metriä on perusteltava aika hyvin..

Tämä on hyvä kysymys ja pointti. Suuri osa matsin pistetekniikoista (ei siis kaikista taidotekniikoista) toimii parhaiten 1-2 metrin matkalla - siitä tuo etäisyys. Muuten lyhykäisyydessään ottelu on semikontaktilla, pääkontakti kielletty, liikkumisessa pitää käyttää taidon ominaista liikkumistyyliä, ja tekniikoiden pitää olla taidotekniikoita. Esim. suora etupotku vastustajaan ei tuo pistettä. Näiden sääntöjen tarkoituksena on ollut kytkeä jatkuva kyttäysmatsi, sekä tuoda otteluun mielikuvitusta. Samalla ne ovat tehneet ottelusta vaikeampiselkoista ja vähemmän "realistista". Realistisuus ei ole ollut alunperin pointtikaan, sillä turpaan voi tatamilla kyllä saada henkisestikin.

NHB:lle: Onhan näitä muitakin: Kyokushinkaissa ja muay thaissa kaveria ei saa viedä mattoon ja kuristaa tajuttomaksi, onko nuo sinusta pelkkää hippaa? Judomatsissa ei lyödä tai tehdä rannelukkoja, otteluasento jää avoimeksi lyönneille. TKD:ssa kädet roikkuvat rentoina, uppari menisi läpi heittämällä. UFC - ja Pride turnauksissa munille ei saa potkia ja ei saa purra vastustajaa vaikka nuo loisivat turnauksista tosi realistisia. Taitavat vielä tuomarin pirulaiset tulla valittamaan jos silmiin yrittää tökkiä tai puhkoa tärykalvoja. Kilpailun matsietäisyys, asento ja tekniikat muotoutuvat sääntöjen mukaan, niin myös taidossa.
 
Kaasinen sanoi:
. liikkumisessa pitää käyttää taidon ominaista liikkumistyyliä, ja tekniikoiden pitää olla taidotekniikoita. Esim. suora etupotku vastustajaan ei tuo pistettä.

Tämä on nyt nimenomaan se, mikä ottelusta tekee niin kummallisen. Muoto merkkaa enemmän kuin tulos. Tietysti useimmissa lajeissa on rajattu kohdealueita tai tekniikkatyyppejä joko turvallisuussyistä (niskaan lyöminen) tai siksi että halutaan kisata vain tietyntyyppisessä kamppailussa (painiminen kielletty pystylajeissa), mutta tämä on kuitenkin eri asia, kuin että tekniikan muotoa rajoitettaisiin.

Esimerkiksi nyrkkeilyssä, potkunyrkkeilyssä, thainyrkkeilyssä, taekwondossa tai vapaaottelussa voit halutessasi liikkua jalat tönkköinä kantapäät maassa ja mäjäyttää hirvittävän epäpuhtaita lyönnin tai potkun irvikuvia, mutta jos se kaataa vastustajan tälle lasketaan luku ja ellei hän nouse, voitat ottelun.

Näissä lajeissa nimenomaan ottelutyyli on kehittynyt optimaaliseksi kyseisiin sääntöihin. Ei niin, että säännöissä nimenomaan määrättäisiin, miten pitää liikkua ja millainen liikerata tekniikassa pitää olla.
 
Kyseessä on tässä pikemminkin shakkipeli. Shakissa on luvalliset tavat liikkua ja kielletyt. Kisassa katsotaan kuka voittaa sääntöjen puitteissa. Taidon säännöt eivät edes yritä imitoida katutappelua, vaan niiden tavoite on saada kisailijat taktikoimaan juuri Seiken Shukuminen kehittämien erityisliikkumistaktiikoiden puitteissa. Sääntöjen tehtävä on pitää huoli että näitä taktiikoita siinä hiotaan ja testataan, eikä joitain muita - lajiin kuulumattomia tapoja.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom