...vuokraisäntä...
...matkakertomus-saksa-paska-maa-vai-ei...
No nyt päästiin asian ytimeen! Saksassa on halvat vuokrat ankaran säännöstelyn vuoksi, mutta muilta osin asunnon vuokraaminen onkin sitten yhtä helvettiä. Kimppakämpissä asuessani ei ongelmia niinkään ollut, mitä nyt huhuja kuulin, että jos kämppä jää vähänkään likaiseksi, niin nämähän palkkaavat jonkun saatanan luksussiivoojan, joka maksaakin samantien lähes koko huoneen kuukausivuokran eli takuuvuokran verran. Parempi siis jynssätä niin perkeleesti.
Ensimmäinen kämppä Hampurissa oli yksiö opiskelija-asuntolassa. Heti oven avattuani paljastui, että siellä olikin kokolattiamatto, mikä ei pölyallergikolle ole kovinkaan hyvä asia. Uuden vuokraemännän kommentti oli, että eihän hän sille mitään voi ja että kyllä se jostain käy ilmi, että joissain kämpissä sellainen on. Muistutti vielä, että sopimushan on sitten tehty puoleksi vuodeksi. No se oli keinokuitua, eikä onneksi aiheuttanut ongelmia. Tuosta kämpästä lähtiessä piti tietenkin kaikki paikat jynssätä ja pisteenä iin päälle piti silittää verhot! No eksä sitten onnistui polttamaan reiän näihin ikivanhoihin verhoihin ja koska eihän niin rumia verhoja saa nykypäivänä kuin erikseen tilaamalla, niin tottahan siitä pärähti n. 200 euron lasku. Lisäksi se isännöitsijä / vuokranantajaämmä oli lihava ja ruma ja sillä oli ärsyttävä ääni.
Seuraavaa kämppää hakiessa paljastui sitten vuokrasäännöstelyn ja saksalaisen vuokralaiskulttuurin muita varjopuolia. Ensinnäkin vuokranantaja tarjoaa todella harvoin mitään muuta kuin itse asunnon. Esim. vessoissa ei tapaa olla peilikaappeja, keittiössä ei yhtään mitään, joskus ei edes työtasoja ja lavuaareja! Ainut kätevä tapa päästä moisiin käsiksi on mennä johonkin asuntoon, jossa edellinen vuokralainen on valmis myymään omansa tai jossa ne ovat riittävän vanhoja, että kukaan ei viitsi pyytää niistä mitään. Vaikeuttaa huomattavasti elämää, kun tarkoituksena ei ole ostaa koko helvetin kalustusta, jolla sitten pärjäisi 20 vuotta.
Toinen ikävyys oli itse asunnon löytäminen. Se on itse asiassa niin hankalaa, että suuri osa ihmisistä maksaa asunnonvälittäjälle 2:n kk:n vuokran (ilman vastikkeita yms.) plus alvin ihan siitä ilosta, että löytävät nopeasti vuokrakämpän. Meillä ei moiseen ollut varaa eikä ajatus muutenkaan houkuttanut, niin siinäpä olikin sitten kämppää hakiessa kivaa, kun kaksi opiskelijaa kilpailee asunnoista yleensä n. 20-50:n hengen kanssa joka kerta. Saimme n. 20:n asunnon, jossa kävimme. Tässä asunnossa oli onneksi esim. jääkaappi ja pesukone valmiina, jotka saimme halvalla. Itse asiassa tätäkin asuntoa varten jouduimme lopulta kumpikin hankkimaan vanhemmilta lapun, jossa lukee, että he kyllä maksavat vuokran, mikäli itse emme siihen pysty. Todella hienoa. Saksassa on siis erittäin vaikeaa päästä eroon vuokralaisesta, joka ei maksa, josta seurauksena onkin sitten kaikkea kivaa.
Niin ja irtisanomisaikahan meillä oli 3 kk, jota oltiin suullisesti sovittu lyhennettävän, koska asunto oli joka tapauksessa menossa remonttiin. No eihän se ihan niin mennyt, vaan päädyimme vielä maksamaan jokusen viikon ylimääräistä vuokraa, kun tämä kokovartaloäpryk päättikin, että eihän sen rempan ihan vielä tarvitse alkaakaan. Laillistahan tuo oli, mutta erittäin veemäistä. Niin ja tottahan jälkikäteen jouduimme vielä maksamaan yli 200 euroa vastikkeita, jotka olivat alunperin olleet liian pienet.
Eli saksalaisille vuokranantajille annan maksimissaan 2- länsimaisella asteikolla 1-10.
Byrokratiakin siellä on vittumaista ja ehkä eniten ottaa päähän monien saksalaisten asenne, jonka mukaan ilman koko tätä byrokratiaa taivas romahtaisi niskaan.
No, on siellä esim. julkinen terveydenhuolto taasen aivan eri planeetalta kuin Suomessa ja kieltä osaavana se on muuten ihan mukiinmenevä maa, mm. jo tässä ketjussa lueteltujen hyvien puolien vuoksi. Vaan tuskinpa haluaisin sinne enää asumaan.
