- Salille kolmen viikon tauon jälkeen, olo piesty
- Onnistuin yllättämään henkilön, reaktio nosti ikihymyn naamaan
- Muutenkin alkaa maistua aikalailla herkulta tämä elämä (parin viikon takaisen paskan sijaan)
Maksoin VIP-maksun, joten pääsen taas katselemaan poikien kuvia. Jee.
Aurinko paistaa, kesä tulee. Koulua jäljellä... öö... 19 päivää. Vaivaiset 6 tenttiä jäljellä, 2 esitelmää, 2 portfoliota ja 5 muuta etätehtävää tehtävänä. Sitten lomalle (2 viikkoa) ja sitten koko kesäksi töihin.
Mietin just eilen missä Kaminari luuhaa ja nyt se pitkästä aikaa luuhas täällä! (Heh, vaikkei Kaminari olekaan aina ehkä mikään kovin "iloinen" "asia".) Iloinen asia oli aamulenkki, jonka tein vaikka arvelin etten jaksaisi. Vuorokausirytmi on ollut jo kolme vuorokautta melkein kuin normaalilla ihmisellä! Ai niin ja peittomykerö. Hah. Sanana ja asiana.
Olen tainnut päästä ainakin osittain eroon hammaslääkäripeloistani.
Tehtiin tänään vähän ikäviä operaatioita ja otettiin yx viisuri pois. En tuntenut kipua kertaakaan! Tähän asti aina on ollut kivuliaat reissut, mut nyt osasin onneksi vaihtaa hammaslääkäriä. Loistavaa työtä ja osasi ottaa mun pelkoni tosi hyvin huomioon.
"Jos et ole henkisesti valmis siihen, että otetaan nyt tuo hammas samalla pois, niin sitten ei oteta. Sinä päätät." Ajattelin, että parempi hoitaa sekin asia nyt, eikä kuukauden päästä. En olis nimittäin kuukauteen voinu sit nukkua kunnolla.
Seuraavalla kerralla mä menen hammaslääkäriin hyvillä mielin, enkä kauhusta jäykkänä täristen, kuten tänään.
Treeni alkaa tuottamaan tulosta, kroppa alkaa voimistumaan ja näyttämään jopa miltei siedettävältä. Kalenteri alkaa täyttymään työpäivistä(olen keikkatyöläinen) joten pystyy syömään muutakin kun pelkkää tonnikalaa ja rahkaa. Ihmissuhde-rintamalla valonpilkahduksia. Sunnuntaina kotona käymään ekaa kertaa tänä vuonna. Piru vie, ei kai tämä elämä nyt aina voi persiilleenkään mennä.