Ite olen aika monissa kouluissa käynyt, ja jälkeenpäin todennut, että asiat joita opetettiin 6 kuukautta laitoksessa, oppi käytännössä kuukaudessa.
Mistäköhän sitten johtuu, että nämä koulunsa keskeyttäneet ovat kuitenkin tavallisesti niitä kaikkein huonoiten menestyviä, jotka oppivat muita hitaammin ja/tai heitä ei kiinnosta nähdä vaivaa asian eteen?
En ole oikeasti koskaan tavannut sellaista, joka olisi lopettanut opintonsa, koska se oli hänen mielestään liian helppoa. Kyllä lähes poikkeuksetta on tiputtu, koska ei viitsitä päntätä tai ei pysytä muiden tahdissa ja siksi turhaudutaan.
Ne lahjakkuudet, jotka oikeasti omaksuvat 6kk opinnot 1kk:ssa eivät saa hylsyjä tenteistä, hoitavat tehtävät helposti ajallaan eivätkä juurikaan putoile pois opintoputkesta. Koska onhan se heille vaivatonta ja aikaa jää runsaasti muuhunkin, kun tärkeät tarttuvat päähän kuin itsestään.
Sen takia jengi lopettaa opiskeluja, koska opetus ei palvele käytäntöä, ja on liian hidastempoista whatever.
Minä taas väittäisin, että enemmistö lopettaa kesken, koska nykytenavilla on sellainen kaikki-mulle-heti-nyt-illmaiseksi -asenne.
Haetaan vain sitä välitöntä tyydytystä eikä olla valmiita uhraamaan vaivaa sen eteen. Ja helppoahan se on, kun nykyään ei enää kukaan nälkää näe ja huvitteluunkin tuntuu aina jostain löytyvän rahaa.
Itse myönnän olevani laiska ja hidas oppimaan, mutta olen silti päässyt insinööriksi saakka, koska en vain kestäisi jäädä "syrjään". Olen kuitenkin aina mennyt sieltä mistä aita on matalin ja opinnot ovat venyneet reippaasti yli ihanneaikataulun, mutta sinnikkyydellä ja päättäväisyydellä on tästä patalaiskakin selvinnyt kunnialla loppuun.
