Sykkeistä

[Voitto Kotiin]

Maksimisykkeesi on todennäköisesti huomattavasti korkeampi. Et saavuta maksimisykettäsi kovalla lenkillä, eikä sen mittaaminen ole niin yksinkertaista, että se onnistuisi pelkällä mutulla. Maksimisyke on toki mahdollista mitata yksinkin sykemittaria apuna käyttäen tiettyillä rasitustesteillä, mutta tuollaiseen maksimisuoritukseen liittyy aina pieni riski. Riskin vuoksi suosittelen tekemään rasitustestin ensimmäisellä kerralla valvotuissa oloissa ammattilaisen ohjauksessa, ja jatkossakin kaverin kanssa.
Mikäli maksimisykkeesi olisi 175 ja kykenisit juoksemaan kaksi tuntia 145 sykkeellä, olisit poikkeuksellinen yksilö. Matalan maksimisykkeen lisäksi sinulta puuttuisi ihmisille tyypillinen sydämen suojamekanismi. Noin kovalla sykkeellä (% maksimista) liikuttaessa aivot suojaavat sydäntä vähentämällä sen rasitusta tietyn ajan jälkeen. Suojaaminen tapahtuu niin, että aivot yksinkertaisesti madaltavat sykettä, jolloin lihaksille ei riitä happea ja vauhti ja rasitus hidastuu auttamattomasti.
Itselläni tuo suojamekanismi alkaa toimimaan noin 75 minuutin kohdalla, ja asiasta tietämättömänä ilmiö pelästytti minut hieman sen ensimmäistä kertaa havaitessani. Aikaa ensimmäisestä omakohtaisesta havainnostani on kutakuinkin 10 vuotta. Olin juossut silloisen normaalin tunnin kestävän lenkkini n.170 sykkeellä (maksimi 200+) ja koska olo oli mitä mainioin, päätin juosta vielä sopivaksi arvioimaani kiertotietä (juostuna n. 30 minuuttia). Juostuani hetken kiertotietä sykemittariin asettamani sykerajat alkoivat hälyyttämään, mutta arvelin sen johtuvan vain alamäestä. Kiristin tahtiani, mutta syke ei suostunut nousemaan vielä tasaisellakaan osuudella. Päätin ottaa spurtin seuraavassa ylämäessä, mutta syke pysyi alhaalla. Ylös päästyäni puuskutin ankarasti, jalkani olivat hapoilla, syke pysyi edelleen alhaalla ja minua alkoi paleltamaan. Paleleminen oli erittäin outoa ottaen huomioon ylämäestä aiheutuva rasitus ja päälläni oleva verryttelytakki. Totesin jonkin olevan vialla ja hidastin reippaaseen kävelyyn. Syy selvisi lopulta juoksuaiheisesta kirjallisuudesta
Stressi, univelka, päivän ruokavalio jne. voivat kaikki vaikuttaa sykkeen kohoamiseen ja leposykkeeseen. Siinä ei ole mitään epätavallista.

Jaa-a. Kommentoidaan nyt jotain kohtia. Maksimisyke tai hyvin lähelle sitä löytyy esim. Cooperin testillä, kun sen tekee täysillä. Ei siinä nyt kovin valvottuja olosuhteita tarvita nuorilla ja terveillä ihmisillä.

2 tuntia juoksua 30 lyöntiä alle maksimisykkeen ei ole mitenkään epänormaalia vaan ihan normaali sunnuntaijuoksijan "kisasyke".

Varmasti elimistöllä "suojamekanismeja" on, mutta tuo sinun ilmiösi 75 min kohdalla todennäköisesti johtui siitä, että hiilihydraatit energianlähteenä olivat lopussa.

 

[Eugen]

lienee jossakin 175 tienoilla, vaikka ikäni puolesta voisi olla hiukan korkeampi. Kuitenkin pystyn hölkkäilemään parikin tuntia 145 keskisykkeellä, jolloin prosentit olisivat aika huikeat. Tosin aloitan lenkkini useimmiten hyvin rauhallisesti ja lisään vauhtia vähitellen, eli sykkeeni on aika pitkään aikaa 130 - 140.

Jos pystys juoksemaan matkan x ajassa y, niin onko sitten mitään väliä mikä prosentti tai syke siellä sykemittarissa vilkkuu? Jos tavoitteena ei ole sadasosat, niin on turhaa tuijotella käppyröitä, opettele ennemmin kuuntelemaan kroppaasi. Jos juoksu kulkee, se kulkee. Sykemittarihan on vain apuväline eikä lopullinen totuus.

 

[Willie]

Jaa-a. Kommentoidaan nyt jotain kohtia. Maksimisyke tai hyvin lähelle sitä löytyy esim. Cooperin testillä, kun sen tekee täysillä. Ei siinä nyt kovin valvottuja olosuhteita tarvita nuorilla ja terveillä ihmisillä.

2 tuntia juoksua 30 lyöntiä alle maksimisykkeen ei ole mitenkään epänormaalia vaan ihan normaali sunnuntaijuoksijan "kisasyke".

Varmasti elimistöllä "suojamekanismeja" on, mutta tuo sinun ilmiösi 75 min kohdalla todennäköisesti johtui siitä, että hiilihydraatit energianlähteenä olivat lopussa.

Kyllä hyvä juoksija saattaa Cooperin-testillä päästäkin maksimisykkeeseensä, mutta epäilen ettei monikaan harrastelija saavuta sitä. Lähellä mennään kuitenkin, useampi meistä pääsee varmasti 95% tienoille loppusuoralla. Mielestäni Cooperin-testikin tulisi suorittaa valvotusti (muiden ihmisten läsnäollessa), mikäli sitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Mikään vaarallinen juttuhan ei ole kyseessä terveelle ihmiselle, vaan kyse on varovaisuudesta.
Tuo 30 lyöntiä alle maksimin on vielä normaalin rajoissa, mutta nimenomaa rajoilla mennään. Esimerkiksi 200 maksimisykkeestä tuo olisi 85%, eikä niillä tehoilla kykene loputtoman kauaa liikkumaan. Tosin olen tehnyt laskuvirheen Eevasen sykkeitä laskiessani, sillä 30 lyöntiä alle maksimin ei olekaan noilla alemmilla sykkeillä enää 85% teho. 2 tuntia 145 sykkeellä maksimin ollessa 175 on mahdollinen, mutta epäilen silti maksimisykkeen olevan ainakin 10% tuota arvoa korkeampi. 145 syke kuulostaa varsin normaalilta ja hyvältä rasitustasolta 2 tunnin lenkillä sellaiselle, jonka maksimisyke on lähempänä 200.
Hiilihydraattien loppumisesta ei ollut kyse kohdallani. Huomattavasti pidemmät lenkit (esim. 2½h) menevät kyllä läpi vastaavalla hiilihydraattien syömisellä ja jopa ilman nestetankkauksiakin, kunhan syke on vain 15 lyöntiä matalampi.

Edit: Muistaakseni tuo suojamekanismin astuu mukaan juuri 85% sykkeillä. Henkilökohtaisia eroja saattaa olla suuntaan tai toiseen ja yhdestä henkilöstä puhuttaessakin saattaa heittoja olla muutama lyönti päivästä riippuen. Kisavauhdissa onkin kyse juuri omilla rajoillaan juoksemisesta, ja moni on tullut ylittäneeksi ne joutuen jättämään leikin kesken.

 

[Willie]

Jos pystys juoksemaan matkan x ajassa y, niin onko sitten mitään väliä mikä prosentti tai syke siellä sykemittarissa vilkkuu? Jos tavoitteena ei ole sadasosat, niin on turhaa tuijotella käppyröitä, opettele ennemmin kuuntelemaan kroppaasi. Jos juoksu kulkee, se kulkee. Sykemittarihan on vain apuväline eikä lopullinen totuus.

Ei se ihan noinkaan mene. Toki, jos ei aseta mitään tavoitteita itselleen, niin on aivan sama millä sykkeellä juoksee. Jos juoksu on vain harrastus ja liikkumisen ilo on ainoa merkitsevä tekijä, niin sykemittari on täysin turha väline. Aivan kuten kuntosaliharjoittelussakin ohjelman tekeminen on täysin turhaa jos rautaa liikuttelee ilman tavoitetta. Jos itselleen kuitenkin asettaa tavoitteita, niin yhtä tärkeää kuin on tietää tangossa olevien levyjen paino, on myös tietää rasitustaso juostessa.
Kyllähän osa kehoilijoista harjoittelee täysin tuntuman mukaan, mutta harvempi voima- tai painonnostaja. Kun kyse on kellolla tai vaalla mitattavasta suureesta, niin rasitustason tietämisestä on ehdottomasti hyötyä tavoitteellisessa harjoittelussa.

 

[Eugen]

Tarkoitin lähinnä, että jos on tuntuma juoksemiseen ja omaan kestävyyteen, niin harrastuspohjalla ei välttämättä tarvita sykemittaria. Eikä se kaikilla juoksijoillakaan ole de facto varuste.

 

[Willie]

Sykemittari ei ole mikään välttämätön varuste todellakaan. Se ei ole välttämätön varuste edes tavoitteelliseen harjoitteluun, vaikka siinä siitä on kyllä suuri apu. Onhan sitä ennen sykemittareiden keksimistäkin juostu kovia aikoja. Tuskin Lasse Virenkään näki kannettavaa sykemittaria koskaan kilpauransa aikana.

 

[Voitto Kotiin]

Kyllä hyvä juoksija saattaa Cooperin-testillä päästäkin maksimisykkeeseensä, mutta epäilen ettei monikaan harrastelija saavuta sitä. Lähellä mennään kuitenkin, useampi meistä pääsee varmasti 95% tienoille loppusuoralla....
Tuo 30 lyöntiä alle maksimin on vielä normaalin rajoissa, mutta nimenomaa rajoilla mennään. Esimerkiksi 200 maksimisykkeestä tuo olisi 85%, eikä niillä tehoilla kykene loputtoman kauaa liikkumaan. ... 145 syke kuulostaa varsin normaalilta ja hyvältä rasitustasolta 2 tunnin lenkillä sellaiselle, jonka maksimisyke on lähempänä 200...
Hiilihydraattien loppumisesta ei ollut kyse kohdallani. Huomattavasti pidemmät lenkit (esim. 2½h) menevät kyllä läpi vastaavalla hiilihydraattien syömisellä ja jopa ilman nestetankkauksiakin, kunhan syke on vain 15 lyöntiä matalampi.
...
Edit: Muistaakseni tuo suojamekanismin astuu mukaan juuri 85% sykkeillä. Henkilökohtaisia eroja saattaa olla suuntaan tai toiseen ja yhdestä henkilöstä puhuttaessakin saattaa heittoja olla muutama lyönti päivästä riippuen. Kisavauhdissa onkin kyse juuri omilla rajoillaan juoksemisesta, ja moni on tullut ylittäneeksi ne joutuen jättämään leikin kesken.

On sinulla vähän asian tynkää, mutta se hukkuu omien mielipiteitesi joukkoon. Eli taas muutama kommentti.
Totta, Cooperin testissä maksimiin päästääkseen pitää olla hyvä kunto. Sama pätee tietysti kaikkiin muihinkin testeihin.

30 lyöntiä alle maksimin on lähes kaikilla vauhtikestävyysalueella. Hyväkuntoiset juoksevat maratonin vauhtikestävyysalueen yläreunalla (esim. noin 20 lyöntiä maksimin alle), muut enemmän tai vähemmän alhaisemmilla sykkeillä.

Totta, jos pitkällä lenkillä syke on 15 lyöntiä korkeampi, matkan teko loppuu nopeammin kuin alemmalla sykkeellä.

Suojamekanismeja varmasti on. Harva meistä pystyy juoksemaan itsensä hengiltä, vaikka aseella uhattaisiin. Kreikassa yhdelle kaverille taisi kerran näin käydä, mutta siitä on kauan aikaa.

 

[Willie]

Meikäläisellä tuo 20 alle maksimisykkeen on kuitenkin vielä yli 90% siitä, joten tuolla teholla on turha kuvitellakaan juoksevansa pidempään. Tuolla olisin siis jo kirkkaasti maksimikestävyyden puolella. Mielestäni on huomattavasti käyttökelposempaa puhua sykkeestä prosentteina maksimista, jotta eri ihmisten kokemuksia voisi vertailla.
Huippumaratoonareiden kisasykkeistä en osaa sanoa kyllä juuta enkä jaata, en tunne yhtäkään Heistä puhuttaessa täytyy kuitenkin muistaa kaksi asiaa: Ensinnäkin he ovat huomattavasti harrastelijoita nopeampia, jolloin myös suoritus on lyhytkestoisempi. Tästä syystä sykettä olisi mahdollista pitää hitaampia juoksijoita korkeammalla. Huippumaratoonareiden anaerobinen kynnys on myös noussut, joten en ihmettelisi vaikka suojamekanismitkin olisivat mukautuneet. Harvaa kehon mekanismia on mahdoton muuttaa riittävällä harjoittelulla. Tällöin he kykenisivät ylläpitämään tavallista ihmistä paremmin rasitustasoa yllä (puhun siis pelkästä rasitustasosta, en juostusta matkasta).
Millä prosentuaalisella sykkeellä huippumaratoonarit siis juoksevat? Mikä on heidän anaerobinen kynnyksensä prosentteina maksimisykkeestä? Olisiko jostain mahdollista nähdä kovan juoksijan sykekäyrää kilpailusta, alle 2 ja puolen tunnin miehenkin tulokset kertonevat riittävästi?
Puhutaan kuitenkin yli kahden tunnin suorituksesta, joten yli 85% sykkeitä on vaikea sulattaa. Pakko kuitenkin uskoa jos toisin todistetaan, itse olen täysin harrastelija, jonka ensimmäinen maratonkin odottelee akilleksen toipumista

 

[quiz]

Sykemittari ei ole mikään välttämätön varuste todellakaan. Se ei ole välttämätön varuste edes tavoitteelliseen harjoitteluun, vaikka siinä siitä on kyllä suuri apu. Onhan sitä ennen sykemittareiden keksimistäkin juostu kovia aikoja. Tuskin Lasse Virenkään näki kannettavaa sykemittaria koskaan kilpauransa aikana.

Mahtavatkohan etiopilaisetkaan mitään sykemittareita käyttää.

 

[Eevanen]

Kiehtovaa! Kilpailevia teorioita. Kiinnostavaa myös harrastelijan kannalta. Harjoittelin minäkin aika pitkään ilman mittaria ja hyvin meni, mutta kun mittarin sitten tulin ostaneeksi, huomasin, että aloin kehittyä ja kuntoni kasvoi oikeasti. Nimittäin tärkeintähän on kuunnella kehoaan, mutta mielestäni ymmärrän paremmin mitä kehoni tahtoo sanoa minulle jos käytän sykemittaria "tulkkina". Olen tullut siihen tulokseen, (puhun tietenkin vain omasta puolestani), että sykemittari on nimenomaan harrastelijalle oiva väline, kun ei ole sisäänrakennettua lahjakkuutta ohjaamassa. Ja lähes välttämätön meille, joiden täytyy tarkkailla sykettä muista syistä.

Ja harjoittelu voi olla tavoitteellista vaikka pääpaino olisi liikkumisen ilossa. Taannoisessa kenialaisista juoksijoista kertovassa tv-ohjelmassa mm. mainittiin, että yksi kenialaisten menestyksen salaisuus voisi olla juuri siinä, että he yksinkertaisesti nauttivat juoksusta ja harjoittelemisesta. Eli siinä tapauksessa juokseminen tapahtuisi pääosin korvien välissä. No, tällä ei kai ole virallisesti mitään tekemistä sykkeiden kanssa, mutta tietty rentous varmaan vaikuttaa edes hiukan suotuisasti?

 

[quiz]

Ja harjoittelu voi olla tavoitteellista vaikka pääpaino olisi liikkumisen ilossa. Taannoisessa kenialaisista juoksijoista kertovassa tv-ohjelmassa mm. mainittiin, että yksi kenialaisten menestyksen salaisuus voisi olla juuri siinä, että he yksinkertaisesti nauttivat juoksusta ja harjoittelemisesta. Eli siinä tapauksessa juokseminen tapahtuisi pääosin korvien välissä. No, tällä ei kai ole virallisesti mitään tekemistä sykkeiden kanssa, mutta tietty rentous varmaan vaikuttaa edes hiukan suotuisasti?

Jossain dokumentissa todettiin, että pohjoismaalaisilla pojilla oli vastaavalla harjoittelulla yhtä hyvä kunto kuin kenialaisilla. Syy miksi kenialaiset kepittivät tanskalaiset samalla tavalla harjoittelevat pojat juoksussa johtui tutkimuksen mukaan kenialaisten jalan alaosan muodosta, joka mahdollisti taloudellisemman juoksutekniikan. Ne kenialaiset, joilla oli pohjoimaalaisen tyylinen paksumpi jalka eivät olleet tanskalaisia juoksijoita nopeampia.

 

[Eevanen]

Samaa dokumenttia taidamme tarkoittaa. Tuohon tulokseen siinä tultiin lopulta. Tuo mainitsemani näkemys jäi mieleen, koska se oli aika rohkea ja poikkeuksellinen.

 

[pimmi]

Mua on mietityttänyt paljonkin noi omat sykkeet...Käyn puntilla 3krt/vko + 2 spinningiä + kevyttä lenkkiä/kuntopyöräilyä 1-2 krt.Ennen tuli spinnitkin vedettyä ihan täysillä,mikä ei aina ihan hyvää tuntunut tekevän.Nykyään mulla on käytössä sykemittari ja se kyllä vaikuttaa ihan hyödylliseltä.Tuntuu, että mun sykkeet on melkosen korkeet,spinnissäkin on parhaillaan noussut n. 197 asti!Syke pomppaa yleensäkin nopeesti johonkin 100 päälle.Kuitenkin spinnissäkin tuntuu vielä aika lönkyttelyltä vetää 150 sykkeillä,170 yli niin sitten alkaa hengästyttää.Leposyke taitaa olla n. 70 suunnilla, en ole kyllä kuin muutaman kerran mitannut...

Lähinnä mietityttää mikä olisi paras sykealue rasvanpolton kannalta,ettei nuo vähätkään lihakset hupenisi?Jotain olen selvää yrittänyt ottaa...Nyt lumien sulaessa aloitin taas lenkkeilyn,sykkeen olen yrittäny pitää n.120-150 rajoissa.Lähinnä spinnissä sitten vetänyt kovemmin.Sielläkin olen vihdoin oppinut kroppaa kuuntelemaan,ettei liikaa rääkkää!Lenkeistä olen ajatellut saada apua juuri rasvanpolttoon,eikä jaloissa ole rasitusta päässyt liikaa tuntumaan.

Spinning-ohjaajalta kyselin myös siitä,kun sykkeeni tuntuvat niin korkeilta. Hän sanoi sen voivan johtuvan myös pienestä sydämestä. Eli siitäköhän löytyy osasyy tähän...?Kuntoni on kuitenkin ihan kohtalainen/hyvä,luulisin:D Muutaman vuoden löysäilyn jälkeen kun löysin urheilun uudestaan ja syksystä asti on reenattu ahkerasti!Onkohan tuo muutaman vuoden röökinpoltto(loppu uuden vuoden jälkeen kokonaan ) mitenkä paljon vaikuttanut...?Sitäkin tuli kyllä onneksi vain vkloppusin tehtyä...

Eniten päänvaivaa on aiheuttanut siis sykkeen pitäminen tarpeeksi matalalla. Ja varsinkin tyhjällä mahalla tehdyillä aamuaerobisillä.Eli ollaankos tässä oikeilla linjoilla vai mitä vastauksia osaisitte tarjota tähänkin pläjäykseen?

 

[alpokorva]

vaihteleva syke, vai tasainen syke?

Tulenpa sitten tähän ketjuun esittämään noobi-kysymykseni.
Aloitellaan vaikka jonkinlaisella pienellä taustalla.
Muutama vuosi sitten tulin kulkeneeksi kaksi kesää fillarilla työmatkoja säiden sen salliessa. Mäkisessä maastossa tuli mentyä ja viikossa kilometrejä kertyi n.160.
Tätäkään ei ole nyt viimeiseen kolmeen vuoteen tehty. Peruskunto on täysin kuralla, jonka huomaa jo siitä, että puuskuttaa ihan muutaman kerroksen portaiden nousemisessa niin paljon, että oikein itseäkin hävettää.
Mitään liikuntaa ei siis ole suoranaisesti harrastettu ja puhtaalta pöydältä olisi tarkoitus aloittaa.
Pohjatyötä ei juurikaan ole tehtynä. Talvella tuli tehtyä kahdesti tai kolmasti viikossa puolentoista tunnin reipasta kävelyä. Syke pysyi aika tarkasti siellä 130 - 140 välillä. Tämä kuitenkin jäi kiireiden ja ennen kaikkea laiskuuden takia taka-alalle.
Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähdin kesäkauden ensimmäiselle lenkille.
Ensimmäinen ajatus oli, että pidetään syke 140 tietämillä. Tähän en kuitenkaan kyennyt, vaikka koetin säädellä vauhtia kuinka. Kävellessä putosi tavoitteesta alitse ja pienelläkin juoksuaskelluksella noustiin 165 ja siitä ylitse.
Lopputulos oli siis se, että tunnin kestäneessä ensimmäisessä treenissä syke vaihteli 130-175 välillä vuorotellen. (hölköttely nosti sykettä tuolle ylemmälle tasolle ja kun sinne päästiin, kävely pudotti alemmalle tasolle)
Lopputulos:
7500 m, 70 min, keskisyke koko matkalta 151.
Tuossa siis pohja, josta on tarkoitus lähteä liikkeelle. (ja tällä kertaa ihan tosissaan, vaikkei niin vakavissaan. eli kivaa on oltava)

Nyt niitä kysymyksiä:
1. Onko tuon kunnon kohottamisen kannalta tärkeämpää tasainen syke, vai suorituksen sykekeskiarvo?
Sauvakävelijäksi kun ei ole halua ryhtyä, vaan juoksukuntoa olisi saatava, eikä tuota juoksutekniikkaakaan oikein harjoita muutoin kuin juoksemalla. (kuten jo sanottua, kävellen ei syketavoitteeseen päässyt ja pienikin juoksuvauhti / lyhyt juoksuaskel nosti yli tavoitteen)

2. Kokeilin lenkin loppuvaiheessa, että kuinka korkealle saan sykkeen nousemaan. Noin 50 min kohdalla niin kovaa, kuin jaloista vain irtosi. Syke nousi 220 tasolle ja mittari vinkui. Tämä suoritus kesti maksimissaan 10 sekuntia.
Voiko tuo olla edes mahdollista? Ei kai tuo mittari mistään häröjäkään voinut ottaa, mutta aika korkealla taisi käydä.
Uskaltaako noita vetoja liittää joihinkin pitkäkestoisempiin ja matalamman sykkeen treeneihin? (vai kannattaako vetää ollenkaan?)

 

[Juukeri]

1. sanoisin että tasainen syke on tärkeämpi jos halutaan peruskuntoa kasvattaa. toki korkeammalla sykkeellä tehdyt vedot kasvattavat juoksunopeutta, ja vauhtikestävyyttä.

2. Syke on yksilöstä. on täysin mahdollista, että maksimisyke on 220. minkä ikäinen olet? yleinen laskukaava on 220-ikä. toki, sykemittarikin voi välillä näyttää mitä sattuu (itsellä näytti kerran 258 ). monilla on tapana nostaa lenkin päätteeksi syke lähelle maksimia - en kyllä osaa sanoa onko siitä varsinaista haittaa/hyötyä. mututuntumalla sanoisin ettei ainakaan haittaa ole.

 

[JMzz]

Nyt niitä kysymyksiä:
1. Onko tuon kunnon kohottamisen kannalta tärkeämpää tasainen syke, vai suorituksen sykekeskiarvo?
Sauvakävelijäksi kun ei ole halua ryhtyä, vaan juoksukuntoa olisi saatava, eikä tuota juoksutekniikkaakaan oikein harjoita muutoin kuin juoksemalla.

2. Kokeilin lenkin loppuvaiheessa, että kuinka korkealle saan sykkeen nousemaan. Noin 50 min kohdalla niin kovaa, kuin jaloista vain irtosi. Syke nousi 220 tasolle ja mittari vinkui. Tämä suoritus kesti maksimissaan 10 sekuntia.
Voiko tuo olla edes mahdollista? Ei kai tuo mittari mistään häröjäkään voinut ottaa, mutta aika korkealla taisi käydä.

Minä epäilisin kovasti sitä mittarin lukemaa..(onhan tuo toki kuitenkin mahdollista). Mulla ainakin yksi vanha mittari on sen verta surkea ettei sykkeen mittauksesta tule kyllä yhtään mitään sillä - jotain ihan omiaan näyttää. :D Kokeile mitata käsin ja mielellään silloin 6 sekunnin pätkältä, jolloin syke ei ehdi laskea hirvittävästi. Tosin tuo tuntuu olevan melko yleistä, että juoksu nostaa sen sykkeen melko korkealle vähemmän harjoitelleilla.

Jos nimenomaan juoksukuntoa haluat kasvattaa niin ehdottaisin tekemään aluksi ihan noita kävely +juoksu -intervalleja tyyliin: vaikka 2 minuuttia kävelyä- 2 minuuttia juoksua, 2 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua... Ja en suosittelisi juoksemaan tässä nimenomaisessa tapauksessa, liian kovaa noita juoksuvetoja vaikka tuntuisi parin ensimmäisen vedon jälkeen, että jaksaisit. Tee mieluummin vaan useampi kävely/juoksu -sarja. Esim niin että Kun tuo alkaa sujua niin sitten vaan lisäät juoksunmäärää suhteessa kävelyyn.. esim 2,5 minuuttia juoksua, 2 minuuttia kävelyä...,2,5 juoksua,2 kävelyä... sitten 3 juoksua, 2 kävelyä jne. Jossain vaiheessa jätät vaan noi kävelyt sitten pois. Kyllä luulis että viimestään jossain 8-10 minuuttin paikkeilla kun tuo juoksu alkaa liikkumaan niin jaksat varmasti juosta jo pitempäänkin ilman taukoja. Kun jätät tauot pois niin yritä tehdä siitä erosta mahdollisimman pieni pitämällä se lenkkeilyvauhti tarpeeksi matalla.

 

[wääp]

http://www.intersport.fi/channels/default/index/NewPage_40/NewPage_6.html

Ihan hyvää lueskeltavaa, poimin tuolta noita syketasoja

" *

55%-65%:n teho
Harjoitusteho helpoille ja palauttaville päiville ja palauttaviin harjoituksiin.
*

65%-75%:n teho
Aerobista perusharjoittelua, joka kehittää parhaiten myös elimistön rasvojen polttokykyä. Valtaosan kestävyysjuoksijan harjoittelusta tulisi olla tällä alueella.
*

75%-85%:n teho
Vauhdikkaampi harjoitusalue, jolla luodaan pohjaa kovatehoiselle harjoittelulle ja kilpailemiselle.
*

noin 85%:n teho
Anaerobisen kynnyksen tuntumassa harjoitteleminen luo valmiuksia kilpailusuorituksiin ja siitä palautuu helpommin kuin vielä kovemmista lenkeistä.
*

85%-95%:n teho
Kilpailusuorituksissa liikutaan usein tällä tehoalueella. 5 km:n kilpailussa syke voi olla lopussa maksimissa, 10 km:lläkin hyvin lähellä maksimia. Harjoituksissa tällä alueella tulee käydä vain harvoin ja silloinkin harkiten."

Itse käytän peruslenkillä noin 70% maksimista, välillä pitää vähän hiljemmin kulkea. Ja vauhtikestävyydessä syke asettuu tuonne 70-80%, sillä ei vielä näin aloittelija kyllä kauaa juokse ;).
Mutta ite kyl kokenu todella käteväks tuon sykemittarin, ennen tuli juostua liian kovaa.

Ja jos täällä porukka on kanssa melko huono kuntoisena aloittelemassa, niin ensimmäisenä tulee mieleen tosiaan se että miksi se syke nousee niin korkealle niin helposti, vaikka elimistö "tuntee" jaksavansa.
Se kielii huonosta peruskunnosta!


Tuolla lisää lueskeltavaa..

http://www.juoksija-lehti.fi/Default.aspx?tabid=204

 

[Voitto Kotiin]

Itse käytän peruslenkillä noin 70% maksimista, välillä pitää vähän hiljemmin kulkea. Ja vauhtikestävyydessä syke asettuu tuonne 70-80%

Pari tarkennusta vielä: linkin rajat puhuvat siis tehosta, eivät absoluuttisesta sykkeestä. Esim. jos maximisyke 200, leposyke 50, 70 % teho tarkoittaa 0,7x(200-50) + 50 = 155 sykettä eli 77,5% maksimisykkeestä.

Aloittelijoille näillä ei ole niin väliä, koska kynnyssykkeet ovat epämääräiset. Wääpille vinkkinä, että välillä kannattaa juosta pätkiä korkeammillakin sykkeillä. Nopeusominaisuudet kärsivät jos aina juoksee peruskestävyyssykkeillä. Peruskestävyysharjoittelua voi olla 80-90 % koko harjoittelumäärästä.

 

[quiz]

Pari tarkennusta vielä: linkin rajat puhuvat siis tehosta, eivät absoluuttisesta sykkeestä. Esim. jos maximisyke 200, leposyke 50, 70 % teho tarkoittaa 0,7x(200-50) + 50 = 155 sykettä eli 77,5% maksimisykkeestä.

Aloittelijoille näillä ei ole niin väliä, koska kynnyssykkeet ovat epämääräiset. Wääpille vinkkinä, että välillä kannattaa juosta pätkiä korkeammillakin sykkeillä. Nopeusominaisuudet kärsivät jos aina juoksee peruskestävyyssykkeillä. Peruskestävyysharjoittelua voi olla 80-90 % koko harjoittelumäärästä.

siis täh? kyllä 70% tehosta on tuossa selkeästi sama kuin 70% maksimisykkeestä. sinänsä kyllä vähän epätarkka ilmaisu. mitäköhän tehoa oikein tarkoitetaan? sulla on ihan jotkut omat teoriat tuossa. :D en nyt tiedä tekeekö kuntoilija hirveästi mitään millään nopeusominaisuuksilla, mutta kivaa vaihtelua se on kuitenkin välillä juosta vähän kovempaakin.

 

[Voitto Kotiin]

sulla on ihan jotkut omat teoriat tuossa

Karvosen kaava ei ole sulle tuttu? Ellei, otappa selvää ja tule sitten uudestaan kommentoimaan.