Syömishäiriöistä

[Siekkari]

Vielä ulkopuolisten puuttumisesta

Tuohon, että pitäsikö ulkopuolisten puuttua: Kuka on ulkopuolinen? Mielestäni jumpan ohjaaja tms. ei ole ulkopuolinen. Heillä kait on jonkilainen vastuu, vai onko.

 

[esni]

homppa1973... Kuva omasta vartalosta saattaa vieläkin näköjään olla vääristynyt, vaikka mielestäni olen aika kivasti sinut itseni kanssa(eli suomeksi vähän tyytymätön jatkuvasti... )

Onko tämä parasta, mitä voi toivoa? Tuntuu, ettei koskaan voi mennä sovittamaan vaatteita ilman, että tulee kotiin itseensä tyytymättömänä ja joko syö levyn suklaata tai sitten ei mitään koko loppupäivänä. Miksi se kroppa ei näytä siltä, mitä se on? Vahvalta.

Mun pikkusisko näki mua joulun jälkeen eka kertaa viime viikolla ja se sanoi, että mun yläkroppa alkaa näyttää atleettiselta. Nykyiseltään saan jopa punttiksella kundeilta ihan hyväksyviä katseita, enkä oikein ymmärrä miksi. Mä koen vieläkin olevani se läskiläjä, joka olin joskus. Oikeastaan ainoastaan tehdessäni jotain voimia vaativaa olen tyytyväinen itseeni. Voin siis olla tyytyväinen kykyihini, mutten kroppaan. (ja ehkä se tulee aina olemaan hiukan niin, kuten homppakin tossa sanoi)

Nykyisin YRITÄN syödä tarpeeksi. Yritän, mutta se on vaikeaa. Mä olen elänyt (vielä pakkiksen lukemisen jälkeenkin) aika vaiheessa itseni kanssa ja elän aina välillä jollain 1200 kalorilla... Ikään kuin vahingossa. Kun en jaksa laskea kaloreita tarkkaan, ne yllättäen putoavat ihan hirveän alas. Ja sitten toisaalta dokaaminen ja sen aiheuttamat morkkismässytykset eivät ole vieläkään täysin loppuneet. Ne yhdessä taas estävät sekä kehityksen että laihtumisen. Olen paljon pystynyt tekemään, mutta jotenkin tuntuu, ettei tässä koskaan tule valmiiksi. Perjantaina mun päivän ruoka oli puoli litraa jäätelöä - toisaalta mikään kiinteämpi ei olisi pysynyt sisällä. Ainoa lohtuni on se, että punttiksella jaksaakseni mun ON PAKKO syödä - ellei tänään niin huomenna.

Tänään on loppuelämäni eka päivä. Kohta menen koululounaalle ja vedän paljon perunoita. Mutta en liikaa...