Syömishäiriöiset salilla

[paitapöksy]

Olisi hauskaa tietää miten tämä "sairaus" jakaantuu tulojen mukaan, eli monellako Virtasen perheen tytöllä on tämä tauti ja monella Herlinin tai jonkun muun sikarikkaan perheen tytöllä on tämä tauti. Jos tätä kyseistä tautia ajattelee järjellä ni ei helvetti, kai se luonto sit karsii tolla tavalla heikot yksilöt pois. Onko tämä muuten samanlainen trendi sairaus ku burnout ja "väsymys" ?[/QUOTE

Jonkin aikaa sitten tuli Yle TV2:lta anoreksiasta ja siitä toipumisesta kertova dokumentti.
Siinä muistaakseni todettiin, että anoreksiat ym. syömishäiriöt ovat yleisesti länsimaisen keskiluokan tai sitä ylemmän yhteiskuntaluokan sairaus.
Paikoissa joissa rahasta, ruuasta ja muista hyödykkeistä oli pulaa ei anoreksiaa esiintynyt. Mm Aasia, Afrikka ym.

Jotem voi kai todeta, että anoreksia on median aiheuttama sairaus.

Olen itsekin nähnyt salilla monta kertaa erään nais/tyttö henkilön joka vain veivaa soutu- ja crosstrainen laitetta kaiken ajan. Kerran myös aivan tajuttomalla sateella ja kovalla tuulella näin kys. henkilön lenkillä. On kyllä erittäin ikävää katsottavaa varsinkin kun tyttö olisi omasta mielestäni nätti ja hyvännäköinen niin sairaalloinen laihuus tekee hänestä (no en nyt tiedä miten voisi kuvailla, mutta) kamalan näköisen.
Toivottavasti joskus älyää oman tilanteensa.

 

[Guerlainn]

Mun mielestä osa näkee täällä koko sairauden hirveän pinnallisena. Ei anoreksia ole mikään "höpöhöpö"-juttu, vaan ihan oikeasti sairaus, jonka taustalla on monimutkaisia juttuja. Luonteenpiirteet, tunne-elämä, lapsuus jne. vaikuttavat hirmuisesti. Anoreksia on vain merkki, ettei elämä ole tasapainossa ts. on käsittelemättömiä asioita. Ruoka ja liikunta ovat keino hallita omaa elämää. Tottakai siihen liittyy media ja ulkonäköpaineet. Jos noita paineita ei olisi, varmaan ne kaikki anoreksiaan vaikuttavat tekijät heijastuisivat sitten erilaisena psyykkisenä sairautena. No, anoreksiaan kuuluvat pakkoajatukset, pakko-oireet yms.

 

[Esis]

Enpä oo aikoihin kirjottanu tälle forumille mitään, menny lukemiseksi vain... Tuli nyt kuitenkin "tuttu" aihe vastaan, niin pohdin josko tästä linkistä olisi mitään hyötyä.

Opiskelen siis toimittajaksi ja tässä on lähes vuosi sitten kirjoittamani (koulujuttu-)uutinen, joka, huom, on ensimmäinen koskaan tekemäni. Tässä nyt siis ainakin yhden kuntosaliohjaajan mielipide aiheesta.

http://www.tutkamedia.fi/index.php?...mentaeae-salilla&catid=133:tarinat&Itemid=559

 

[Krice]

Tottakai siihen liittyy media ja ulkonäköpaineet.

Se vaan on outoa, että anorektinen sairaalloinen laihuus koetaan kauniina, kun se ei sitä ole. Minusta ulkonäköpaineet on sisäinen ominaisuus, joka ilmenee pääosin naisilla.

 

[earth]

Tiededokumentti: Anoreksian armoilla

YLE Teema To 17.02.2011 klo: 21.00

 

[ilkka_83_]

Sairastaakohan afrikan nälänhätä alueilla väki anoreksiaa? Sairastikohan kukaan Auschwitzillä anoreksiaa?

Elintaso tauti niin kuin liikalihavuuskin.

 

[napinpainaja]

Puuttuvatko kuntosalikeskukset syömishäiriöisten treeniin?

Salilla käy muutamia arviolta alle 40-kiloisia tyttöjä. Joka kerta kun olen itse käynyt salilla, ovat samat tytöt olleet treenaamassa (joskus kuutenakin päivänä viikossa). Mitä olen sivusta seurannut, eräänkin treeni näyttäisi koostuvan joka kerta vähintään tunnista juoksumatolla, ryhmäliikuntatunnista ja tunnista crosstrainerilla. Treeni saattaa olla pidempikin, kun itse en ole kertaakaan nähnyt näiden tulevan tai lähtevän salilta. Crosstrainer ja juoksumatto näyttävät lähinnä siltä, että roikkuvat käsillään telineistä.

Olen itse käynyt lähinnä saleilla, joissa ylipaino on ongelma. Nyt kun otin kortin trendikkääseen kuntokeskukseen, niin olen vähintäänkin hämmästynyt tästä ilmiöstä. Onkohan tämä yleistäkin?

Taidetaan käydä samassa trendikkäässä kuntokeskuksessa. Tai ehkä näitä "enemmän treenaavia" on joka paikassa. Salilla käymisen lisäksi kävelen jokaikinen työpäivä vaihtelevina aikoina salin ohitse ja muutamat samat naamat näyttävät joka kerta olevan juoksumatolla tai milloin missäkin vehkeessä heilumassa. Joskus vuosi, pari sitten näistä kuntokeskuksista tais Keskisuomalaisessa olla juttu miten kaikista pidetään huolta, epäterveitä tottumuksia vahditaan ja diipadaapa. Hankalahan noihin toisaalta on puuttuakaan kun ei asian oikeaa laitaa pysty tietämään ja kysymisen kanssa vähän siinä ja siinä että loukkaantuuko kysymyksen kohde miten pahasti.

 

[assis]

Hankalahan noihin toisaalta on puuttuakaan kun ei asian oikeaa laitaa pysty tietämään ja kysymisen kanssa vähän siinä ja siinä että loukkaantuuko kysymyksen kohde miten pahasti.

Mä olen pitkään kerännyt rohkeutta sanoa jotain meidän salilla käyvälle anorektikolle. En vain tiedä, mitä sanoisin. Sairaudesta ei ole mitään epäilystä, tyttö/ nainen on niin laiha, että ihmettelen miten henkilö pysyy edes pystyssä. Liikkuu salilla täysin taukoamatta, sarjojen välillä haaraperushyppyä yms. En pelkää sitä, että henkilö loukkaantuisi - parempi loukkaantua kuin jatkaa nykyisellä tiellä.

 

[HannaT]

Ehkä vähän kylmää sanoa, mutta mitäs se kuntosalille kuuluu kuka siellä treenaa?

Eri asia jos maksat PT:lle, että huolehtii kun hyvinvoinnista jne. mutta jos ostat kuukausikortin niin olet vain yksi maksava asiakas siinä missä muutkin.

Vähän laajemmasta näkökulmasta ajateltuna yhteiskunta mennyt liian hyysääväksi, yksilön omaa vastuuta ei enää odoteta missään. Syöt itsesi obeesiksi, alat käyttää huumeita, juot maksas pilalle, jätät jälkikasvusi kasvattamatta..jokaisessa tapauksessa odotetaan että yhteiskunta kyllä auttaa, pääset vieroitukseen, vatsalaukun pienennysleikkaukseen, saat uuden maksan ja kyllä koulu/sossu/poliisi hoitaa kasvatuksen.

On vähän kärjistettyä kirjoittaa näin ja joku varmaan ottaa herneet nenään, mutta mun mielestä ei voi odottaa että liikeyritys kantaisi vastuuta asiakkaittensa tekemisistä, ellei näin erikseen sovita. Tavoite on tehdä voittoa, ei parantaa yksilön ongelmia.

 

[assis]

Vähän laajemmasta näkökulmasta ajateltuna yhteiskunta mennyt liian hyysääväksi, yksilön omaa vastuuta ei enää odoteta missään.

Mun mielestä kyse on myös ylikorostuneesta individualismista, jokainen saa tehdä mitä vain eikä kukaan saa ikinä kenellekään huomauttaa mistään. Eikä ketään tarvitse auttaa. Eilen oli lehdessä juttua perheestä, joka oli ryypiskellyt porukassa --> isä ja poika viruivat tuntikausia liikuntakyvyttöminä ja äiti jatkoi vieressä ryyppäämistä. Apu saapui tuntikausia myöhemmin ja jotain pysyviä vammoja syntyi, mutta äitiä ei tuomittu koska hänellä ei hovioikeuden mielestä ollut velvollisuutta auttaa.

 

[HannaT]

Mun täytyy vielä lisätä edelliseen postiin pikkasen..Mun mielestä on täysin verrattavissa kuntosalin vastuu anorektikoiden suhteessa esim. ylipainoisen syöminen Mäkkärissä, yskivän ihmisen tupakan osto Ärrältä..Eihän näissäkään tilanteissa yrityksen odoteta puuttuvan terveyttä vaarantavaan toimintaan ja kysymään esimerkiksi "Anteeksi herra, mahdatteko sairastaa keuhkoahtaumaa? Jos näin on, en valitettavasti voi myydä teille tupakkatuotteita".

Jos joku yksityishenkilö näkee tarpeellisesti puuttua toisten tekemiseen, se on taas eri asia ja jokaisen itse päätettävissä.

 

[Tähtityttö]

Entä jos anorektikko on ryhmäliikuntatunnilla, vaikka häneltä on kielletty liikunta, koska se voi johtaa esim. rytmihäiriöön ja siitä seuraaviin vakaviin asioihin. Haluanko ohjaajan tällaisen tyypin vastuulleni? En voi tietenkään kieltää tyyppiä tulemasta tunnille (vai voinko, kukaan esimiehistäni ei koskaan ole osannut antaa oikein mitään vastausta) mutta haluanko sitten soittaa ambulanssin kesken tunnin? Nämä on oikeasti vakavia juttuja, jotka lisääntyy koko ajan. Puntilla mä en anorektisten toimintaan puutu, mutta jumpassa ne vaikuttavat koko salin toimintaan. Ja varsinkin, kun ryhmäliikuntaohjaajana mun on huolehdittava siitä, että koko sali (parhaimmillaan 70 ihmistä) tekee asiat mahdollisimman turvallisesti ja oikein, itseään loukkaamatta.

 

[SirMax]

Meidän opettaja koulussa sanoi että on pari kertaa joutunut antaa porttikiellon ryhmäliikuntatunneille ja salille eräille neitokaisille. Miksi länsimaalainen nainen on näin heikko henkisesti? Onko seitsemän lihavaa vuotta jatkunut nyt liian kauan ja tehnyt länsimaalaisesta ihmisestä heikon? En usko että näitä ongelmia oli ku Aatun sotaretket loppui, nykyajan haetaan huomiota höpöhöpö tauteja. Mitäs Darwin sanoisi näistä yksilöistä

 

[SirMax]

Sori kirjoitusvirheistä, teen liian monta asiaa samaan aikaan.

 

[HannaT]

Entä jos anorektikko on ryhmäliikuntatunnilla, vaikka häneltä on kielletty liikunta, koska se voi johtaa esim. rytmihäiriöön ja siitä seuraaviin vakaviin asioihin. Haluanko ohjaajan tällaisen tyypin vastuulleni?

Ei toi varmaan mikään mukava tilanne ole, mutta ei se ohjaajan vastuulla ole, jumppaajan terveys. Ethän sä voi ylipainoistakaan kieltää osallistumasta siinä pelossa että nivelet tai sydän pettää? Kyllä se valinta lähteä urheilemaan on edelleen sen yksilön eikä muita ihmisiä voi velvoittaa kantamaan vastuuta.

 

[Sinivuokko]

Eikö Suomessa vaadita kuntokeskuksien uusia asiakkaita allekirjoittamaan paperia, jossa asiakas vahvistaa, ettei hänellä ole terveydellisiä esteitä harrastaa liikuntaa? Englannissa ainakin sillä kuntosaliketjulla jossa kävin, oli tuollainen käytäntö. Jos on esim. jotain sydänongelmia, verenpainetautia tai pyörtyilee usein, pitää hankkia lääkäriltä vielä todistus, että voi liikkua turvallisesti. Anorektikkohan luonnollisesti kokee olevansa täydellisen terve, mutta kyllähän se vie ainakin vähän paineita pois ryhmäliikuntaohjaajilta jos tietää, että kaikki asiakkaat ovat allekirjoittaneet paperin terveydestään. Silloinhan se on anorektikon omaa harkitsemattomuutta tai pakkomielteisyyttä, jos siinä paperissaan valehtelee. Vaikea asia tämä, mutta olen myös periaatteessa samoilla linjoilla HannaT:n kanssa siitä, että kuntosalien velvollisuutena ei ole kieltää aikuisia ihmisiä harrastamasta liikuntaa.

 

[Anonymity]

Mun mielestä kuntosalien ei tarvitse kieltää sairaan ihmisen liikuntaa, mutta hänelle voi ilmaista sen, että hän liikkuu omalla vastuullaan. Sillä, että asia on "huomattu" huolestuneessa mielessä, on mielestäni merkitystä, jos salin puolelta halutaan olla "vastuullisia". Asia vaan pitää ottaa jollain tavoin hienotunteisesti esiin sekä pyrkiä ohjaamaan anorektikkoa siihen suuntaan, että tämä hakisi apua. Tällä en tarkoita sitä, että kuntosalin pitää ottaa vastuuta anorektikon paranemisesta, vaan siitä että he osoittavat välittävänsä asiakkaistaan siitäkin huolimatta, että anorektikko reagoi puuttumiseen siten, että hän vaihtaa salia.

Omien havaintojeni mukaan anorektiot salilla pyrkivät yleensä verhoutumaan pitkähihaisiin paitoihin ja housuihin joko laihuuttaan peittääkseen tai sitten siksi, että heillä on kylmä. En ole nähnyt anorektikkoa, joka pyrkisi "esittelemään" itseään ja laihuuttaan, vaikka pitävätkin muiden salilla käyvien normaalia tervettä ja urheilullista vartaloa liikalihavana.

Näiden syömishäiriöistenhän lisäksi saleilla käy entisiä syömishäiriöisiä, jotka ovat suunnanneet pakkomielteensä treenaamiseen sekä terveelliseen ruokavalioon. Tunnen joitakin ihmisiä, joilla on diagnosoitu syömishäiriö ja he ovat näennäisesti "parantuneet" syömishäiriöstä, mutta heillä ei siltikään ole täysin normaalia suhtautumista ruokaan, ulkonäköasioihin tai treenaamiseen.

Kaikki tuntemani entiset syömishäiriöiset (tarkoitan nyt lähinnä anorektikkoja) ovat tietyllä tavalla melko täydellisyyteen pyrkiviä, kontorillifriikkejä, itselleen ankaria, inhoavat ulkonäköään sekä ja läskiä ylipäätään. Kukaan heistä ei puhu ikinä ruuasta oma-aloitteisesti siinä mielessä, että se olisi nautinto. Enintäänkin vain terveellisestä ruuasta sekä protskuista/hiilareista/rasvasta jne.

Joillekin sairauden on saattanut laukaista ulkopuolisten asettamat ulkonäköpaineet. He ovat saattaneet esim. harrastaa nuoresta saakka lajeja, joissa ulkonäöllä ja hoikkuudella on valtava merkitys. Tulee mieleen esim. balettitanssijat, mäkihyppäjät jne. Toisaalta en oikein osaa sanoa, onko tämä urheilulajin takia laihassa kunnossa oleminen anoreksiaa vai mitä? Onhan olemassa myös ihmisiä, jotka ovat sairastuneet "liian terveelliseen elämäntapaan", ortorexiaan.

Lisäksi lähinnä miesten keskuudessa on todettu olevan lihasdysmorfiaa, joka on kuulemma ikäänkuin "käänteinen anoreksia". Tästä sairaudesta löytyy lisää informaatiota näistä alla olevista linkeistä:

http://www.iltalehti.fi/terveys/2010102512581527_tr.shtml

http://www.duodecimlehti.fi/web/gue...article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero


Ne tuntemani henkilöt, joilla on ollut aiemmin bulimiaa, ovat usein olleet masentuneita niihin aikoihin, kun heillä on ollut syömishäiriö ja heillä on ollut ylipainoa. He ovat olleet mahdollisesti lapsena/nuorena ylipainoisia ja jatkuva pilkkaaminen on aiheuttanut heille itsetunnon murenemista, joka ei ole välttämättä parantunut, vaikka he ovat päässeet bulimiasta eroon.

He ovat mielestäni ihmisiä, jotka osaavat nauttia hyvästä ruuasta (vaikka heidän suhtautuminen ruokaan on epätervettä), saavat siitä mielihyvää erilaisissa elämäntilanteissa (ilot ja surut) sekä tuntevat samaan aikaan syyllisyyttä syömisestään. Sitten ovat nämä syömishäiriöiset, jotka pelkästään ahmivat ruokaa, mutta eivät oksenna sitä pois. Näit bulimikkoja ja ahmijoita voi olla vaikeampi tunnistaa, kuin esim. anorektikkoa.


Off topic:

Vuosi sitten eräs ystäväni kuoli, kun hänen sydämensä petti. Kyseessä oli 60 -vuotias nainen, joka ei syönyt. Kyse ei ollut sellaisesta syömishäiriöstä, joka johtui ulkonäköpaineista - halusta olla laiha, vaan masennuksen aiheuttamasta syömättömyydestä (tiedän, että ihmisiä kuolee myös tähän). Hänellä oli koko aikuisikänsä mielenterveyden kanssa ongelmia, eikä asiaa auttanut viimeisinä vuosina se, että hänen viimeisin miesystävänsä kuoli ja hän joutui työttömäksi firman irtisanoessa väkeä. Masennustaan hän "paransi" alkoholilla sekä lääkkeillä.

Puolta vuotta ennen hänen kuolemaansa sanoin hänelle suoraan, että hän kuolee, jos hän jatkaa samaan malliin. Sanoin, että hänen pitää yrittää ottaa itse vastuu omasta syömisestään. Hän saattoi syödä viikon aikana (itsensä pakottaen) muutaman leivänpalan, tomaatin sekä juoda alkoholia. Hänen lihaksensa olivat surkastuneet (en muista, millä tätä K-kirjaimella alkavaa tilaa kutsutaan), hän oli alipainoinen, sydän hakkasi ja hän kaatuili.

Ystäväni kertoi, ettei hän ole ikinä tykännyt syömisestä eikä varsinkaan yksin syömisestä. Hän oli hyvin ronkeli, joka ei tykännyt monestakaan ruokalajista. Yritin ehdottaa, että hän alkaisi käydä päivittäin syömässä ulkona lounasravintoloissa (hänellä ei ollut rahasta pulaa), joissa hän saattoi tavata tuttuja kasvoja, mutta tätä hän ei tehnyt.

Yhteisellä lomareissullamme hän pysyi erossa alkoholista ja söi, kun minä valvoin vieressä (jopa ihan hyvällä ruokahalulla). Reissusta palattuamme varasin hänelle hänen luvallaan ajan terveyskeskuksesta, jonne kerroin missä mennään. Talven aikana hän kävikin terveyskeskuksissa kunnollisessa terveystarkastuksessa, labrakokeissa, punnituksissa, psykiatrin/yleislääkärin luona jne.

Hän inhosi kiinteän ruoan nielemistä ja siksi ehdotin hänelle, että hän ostaisi itselleen lisäravinteita, minkä hän tekikin. Niillä hän yritti elää talven yli, ennen kuin hän keväällä kuoli. Valitettavasti hän asui yksin toisella paikkakunnalla eikä hänellä ollut enää kauheasti ystäviä jäljellä. Kaikki hänen lähisukulaisensa olivat kuolleet lukuunottamatta iäkästä enoa, jonka asioita hän kävi hoitamassa.

Näkisin, että ystäväni teki "hitaan itsemurhan" syömättömyydellään samaan aikaan, kun hän pelkäsi kuolemista.

Huom! Yllä kirjoittamani jutut ovat suurimmaksi osaksi omia mielipiteitäni ja olettamuksiani. En ole terveydenhuollon ammattilainen enkä syömishäiriöiden asiantuntija.

 

[earth]

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa....osalit-puuttuvat-anorektikkojen-treenaamiseen

 

[IDKF]

Ei oo sairaudesta mitään kokemuksia, mutta eikö koskaan anorektikolla rupea hälytyskellot soida kun tajuaa, että esimerkiksi tulokset parantuisivat salilla huomattavasti syömällä enemmän? Siis esimerkiksi jos oletetaan anorektikkojen olevan tyypillisesti jotain kestävyysurheilun harrastajia, niin eikös niissäkin lajeissa tarpeeksi suurella energian saannilla ole aika paljokin vaikutusta kuntoon? Tuttu on kilpahiihtäjä, niin puhuu monesti kuinka pirusti pitää syödä esim. hiilareita palautuakseen. "Terveenä" ihmisenä tuntus, että kai jokainen tajuaa jonkin olevan pielessä jos päivä päivältä se kympin juokseminen ottaa pidempään aikaa ja tuntuu pahemmalle.

 

[Slrt]

Veikkaan että suurimmalle osalle anorektikoista liikunta on vaan nopeampi reitti siihen "ihannepainoon", tuskinpa tuloksista välittävät, kunhan repivät perseensä hajalle joka kerta.