Syömishäiriöiset salilla

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja nevahood
  • Aloitettu Aloitettu
:offtopic: Miksi lenkkeillessä näkee aina hoikkia ihmisiä? Eikö tilateen pitäisi olla nurinkurinen? Vai ovatko sitten nämä vähän enemmän pötsiä omaavat ihmiset ujompia eivätkä näin kehtaa juoksentelemaan ulkosalle?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Jos joku tulisi huomauttamaan, että "tiesitkö että sulla on syöpä ja siihen saattaa kuolla", niin tuskin suuttuisin vaan saattaisin jopa ottaa opikseni ja mennä hoitoon. En itse pitäisi tuota valittamisena vaan välittämisenä. Veikkaan, etteivät anorektikot vääristyneestä minäkuvasta johtuen ymmärrä olevansa sairaalloisen alipainoisia. Anoreksiassa on käsittääkseni psyykkisistä häiriöistä suurin kuolemanriski. Kroppa syö itsensä kirjaimellisesti hengiltä, hedelmällisyys saattaa mennä pysyvästi ja pahimpana sydämen häiriöt, joista jää joko pysyvä sydänvika tai välitön kuolema. Ulkopuolisen huomautus voisi olla hyväkin asia.

Mene siis itse huomauttamaan. ;)
 
Syömishäiriöiset salilla ja muutenkin jokapäiväisessä elämässä on hankala aihe, enkä edelleenkään tiedä kuinka anorektikon suhteen pitäisi toimia. Jonkun asiaan pitäisi puuttua, mutta itselläni on vain huonoja kokemuksia asiaan sekaantumisesta. Joku vastuu pitäisi mielestäni olla myös "hyvinvointikeskusten" työntekijöillä & omistajilla.

Lukiokaverini oli anorektikko, kaikki muut paitsi hänen perheensä asian näkivät selvästi. Soitin hänen vanhemmilleen ja valaisin heitä tilanteesta, minkä seurauksena tyttö katkaisi välinsä minuun täysin. Tyttö joutui sairaalaan, vanhemmat estivät hänen pääsynsä salille ja hän omien sanojensa mukaan parani. Nyt melkein 10v. myöhemmin olen hänen kanssaan ollut hieman tekemisissä, enkä usko, että hän edelleenkään on "parantunut". Ei sentään enää sairaalakunnossa, mutta suhtautuminen syömiseen on epäterve ja hysteerisen kontrolloiva. Tämä foorumi ei ehkä ole paras paikka väittää, että on tervettä nauttia herkuttelusta ja syödä huolettomasti (en nyt tarkoita mitään roskasafkaa, vaan ylipäätänsä ruokaa), mutta mun mielestä ihminen on sairas jos se ei syö muuta kuin salaattia.

Toiseen tapaukseen yritin puuttua salilla. Tämä nainen oli usein juoksemassa juoksumatolla kun tulin salille ja jäi sinne vielä lähtiessäni. Näin kyseistä neitiä myös välillä lenkillä nilkka- ja rannepainojen kanssa ulkona juoksemassa tuntitolkulla. Juoksusta näki päällepäin, ettei kyseessä ollut mikään juoksija ja välillä pelkäsin, että se kuolee juoksumatolle. Yritin asian (lepopäivät, juoksijan ruokavalion) ottaa puheeksi hänen kanssaan, hän sanoi, ettei mulla ole mitään oikeutta puuttua hänen asioihinsa ja rupesi itkemään. Jälkeenpäin harmitti, että sanoin yhtään mitään, eihän se tosiaan kuulu mulle milläänlailla, tuntuu vaan kamalalta katsoa kun joku pahimmassa tapauksessa tekee kuolemaa.
 
:offtopic: Miksi lenkkeillessä näkee aina hoikkia ihmisiä? Eikö tilateen pitäisi olla nurinkurinen? Vai ovatko sitten nämä vähän enemmän pötsiä omaavat ihmiset ujompia eivätkä näin kehtaa juoksentelemaan ulkosalle?

Kyllä hieman punkerommatkin ahkerasti lenkkipolkuja käyttelee, he vain lenkkeilevät illan pimeinä tunteina ettei vahingoskaan kukaan tuttu huomaisi :).
 
simppeli ratkaisu:

jos sali/kuntokeskus mainostaa olevansa terveyttä edistävä, sisäänpääsyn kriteriinä pitäisi olla säännölliset tapaamiset pt:n kanssa jotka luonnollisesti sisältyy kuukausikortin hintaan...

mutta suoraan sanottuna olen ihan vtun skeptinen että niinköhän kukaan viitsii oikeassa elämässä asiasta kenellekään mitään sanoa... tuli aikanaan todettua kuinka urheilulukio (tarkemmin terveydenhoitajat ja urheilupuolesta vastaavat tahot) hoiti oppilaan syömishäiriötä esimerkillisesti: "hys hys hys!" plus lakaisu maton alle. no osaavatpahan sentään opettaa jäkiksenpelaajat kyykkäämään siellä koulussa....

e: ja mainittakoon että oppilaan vanhemmat huomasivat ongelman ja yrittivät saada apua eli em tahoille ihan suoraan sanottiin tilanne ja kysyttiin että mitä kannattais tehdä....
 
Se on jännä et miten nykypäivän ihminen on näin superherkkä, ei saa sanoa asioita suoraan tai edes vihjailevasti. Mistä tämä ihmisten heikko psyyke johtuu? Liian helppo elämä? Äiti ja iskä tuo kaiken naaman eteen ja saa aina tahtonsa läpi, sit pikku prinsessa päättää saada huomiota ja keksii että minulla on bulimia tai jotain, sit sitä ei saa sanoa että pikku prinsessa ei vedä ranteita auki. Kyllä nykyajan ihmiset on liian löysiä ja heikkoja, mars "Siperiaan" jokainen miehistymään!
 
Miks tätä ongelmaa pidetään vain tyttöjen sairautena?

Jep, mulla oli ala-asteella anoreksia. Painoin kuudennella luokalla vähemmän mitä ensimmäisellä enkä ollut mikään läski ikinä.
Kiitos ostos-tvn ja MTVn näyttämät lihaksikkaat miehet. Kauheet ulkonäköpaineet ollu 8-vuotiaasta asti.
 
Se on jännä et miten nykypäivän ihminen on näin superherkkä, ei saa sanoa asioita suoraan tai edes vihjailevasti. Mistä tämä ihmisten heikko psyyke johtuu? Liian helppo elämä? Äiti ja iskä tuo kaiken naaman eteen ja saa aina tahtonsa läpi, sit pikku prinsessa päättää saada huomiota ja keksii että minulla on bulimia tai jotain, sit sitä ei saa sanoa että pikku prinsessa ei vedä ranteita auki. Kyllä nykyajan ihmiset on liian löysiä ja heikkoja, mars "Siperiaan" jokainen miehistymään!

Silloin kun itse sairastin anoreksiaa/bulimiaa, niin kyllä mulle asiasta huomauteltiin lähipiirin, terv.huol.ammattilaisten+opettajien toimesta. Ei mitään vaikutusta, ei minkäänlaista sairaudentuntoa.

Silloin, kun ihminen on psyykkisesti SAIRAS, niin hän ei ole kykenevä ajattelemaan järkevästi (sinä: lue terveesti). Henk.koht. tasolla esim. oman lähipiiriini kuuluvan ihmisen kuolema meni minulta "ohi", vaaka oli muka rikki, kun näytti 38 kg lukemia, jne.

Mulla on ollut helppo elämä, olen perheeni "vauva", olen saanut (materiaalisesti) kaiken vaikka en ole mitään sen eteen ole tehnytkään.

Niin ja mulla sairauden takana oli äärimmäisen huono itsetunto (vertailu muihin ihmisiin)+lievä ylipaino lapsuusiässä.

Vaikka olen kaiken mahdollisen hoidon saanut helposti, niin en silti vähättele omaa sairauttani, multa on mennyt tähän mennessä neljä vuotta selviytyä syömishäiriöstä (parhaat nuoruusvuodet), ja tiedän että pelko sairauden uusiutumiseen tulee aina seuraamaan minua ja läheisiäni.
 
Miks tätä ongelmaa pidetään vain tyttöjen sairautena?


Suurin osa syömishäiriötä (tilastollisesti) sairastavista on tyttöjä. Poikien/miesten syömishäiriöt ovat yhtä vakavasti otettavia ja todellisia, jos osaa ajatella tilastoja laajemmin.
 
Omasta mielestäni tämä on ihan höpöhöpötauti, liian herkät länsimaalaiset keksii kaikkea millä saa huomiota. Veikkaan et näillä samoilla on muitakin "tauteja" ku bulimia tai anoreksia, on varmasti kaikki oikut ja mielenmuutokset. Jotenkin naurattaa koko homma, shokkilämäri päähän ja eteenpäin, siinä on hoito-ohje.
 
Oon saanut harrastukseni puolesta montakin shokkilämäriä päähän ja kokenut perheenjäsenen kuoleman, mutta ei vaan ole auttanut. Harmi.

Oot varmaan provoilemassa, tai sitten sun ajattelukyky ei yksinkertaisesti riitä tällaisten asioiden käsittelyyn. Ehkä sullekin tulee joku päivä sellainen herättävä "shokkilämäri", että ymmärrät.
 
Jotenkin naurattaa koko homma, shokkilämäri päähän ja eteenpäin, siinä on hoito-ohje.

Nii... Kun se vaan sitten olis noin yksinkertasta.. Sama hoito masentuneille ja muille "sekopäille"? Se on aika vaikee ulkopuolisen ymmärtää mitä sen sairastuneen pään sisällä liikkuu kun kyseisen oireen itselleen saa kehitettyä. Kuten tuossa yllä jo mainittiin niin tervehtymiseen voi mennä vuosia tai kymmeniä vuosia. Omasta mielestä se ei välttämättä ihan naurun asia ole kun kuiteskin pahimmassa tapauksessa henki on kyseessä...
 
Itsekin syömishäiriöisiä hoitaneena tekee pahaa katsella näitä tapauksia salilla. Yksi vaikeimmin hoidettavista mielenterveyden häiriöistä, varsinkin nuorilla, valitettavasti... Vaikeaa salille näihin olis puuttua (oikeutta edes?) Meidän salilla käy NIIN paljon porukkaa, joiden reenit vois estää kun vähänkin enemmän tietää ;)
 
Voi, miten toivoisin, että voisin olla provosoitumatta näistä "syömishäiriö on vain höpöhöpö-sairaus", mutta kun en voi!

Viime kesänä menehtyi anoreksiaan eräs tuttavani, lähes 40v nainen. Sydän ei kestänyt enää. Höpöhöpösairaus?

Syömishäiriöisiä on ollut kautta aikojen, mm. antiikin Kreikan ajoilta on viittauksia aiheeseen.

Itse aiheeseen...
Jos syömishäiriöiseltä evättäisiin pääsy salille henkilökunnan puolesta, hän luultavasti vaihtaisi vain salia tai juoksisi hikilenkkejä treenipoluilla. Ei hän lopettaisi urheilua. Sairaalahoitoon jouduttuaan anorektikot voivat salaa jumpata vaikka sängyssä, jos heitä ei vahdita. Laihtumisen tarve on niin kova, että useinkaan ulkopuolinen ei voi vaikuttaa siihen.
Tämä tietenkin riippuu sairauden vaiheesta: "kuherruskuukaudella" sairauden kanssa olevalle ulkopuolisten kommentointi laihuudesta voi antaa lisämotivaatiota, toipumista haluavalle voi olla eräänlainen herätys.

Mitä sitten pitäisi tehdä? En tiedä.
Joillekin voi olla todella, todella ahdistavaa, jos ventovieras alkaa jutella salilla, varsinikin treeneistä/laihuudesta.
Toisten mielissä se kääntyy niin, että normaalipainoinen itsekuriton lehmä vain haluaa pilata anorektikon täydellisen laihuuden ja yrittää saada tämän lihomaan. Ihan totta, syömishäiriöisten ajatuksenjuoksu on välillä sairasta.

Mielestäni anorektikoiden tai muiden syömishäiriöisten ei pitäisi saada "porttikieltoa" salille - liikunta voi olla tärkeä osa paranemisprosessiakin.
Tapaamiset pt:n kanssa voivat olla ihan idea, mutta niidenkin teho riippuu sairauden vaiheesta.
Usein syömishäiriöiset, varsinkin anorektikot, tietävät paljon enemmän ruoasta ja liikkunnasta kuin tavallinen tallaaja.

Itse en ole kyllä pitkään aikaan nähnyt _selvästi_ anorektisia/alipainoisia treenaajia, vaikka kävin välillä "trendikkäällä" salilla.
 
anoreksiahan on tasan yhtä sairaus ku bodaaminenki on, käänteises muodos vaan. varmaan puolet pakkislaisistaki on sairaita ku pitää kasvaa ja kasvaa, katsoa syömistään ja salilla paahdetaan ku viimeistä päivää.

ja ne jotku jotka päättää vielä käyttää steroideja voi jopa kuolla siitä tuleviin sydänvaivoihin ja vastaaviin. bodaus = miesten anoreksia.

harmi vaan että puntinkolistelijat ei ole niin IhQ D44 symppiksii ja niitä ei säälitä. koska himopunttaamista ei kukaa jaksa katsoa sairaudeksi johtuen varmaan siitä että lihas näyttää paremmalta ku luu ja nahka.

oli varmaan provoava viesti, mutta näinhän tää asia menee kuitenki. vai onko anoreksia siksi sairaus että siinä omana ihanteena on liiallinen laihuus? elikkä siis ihanne siinä on sairasta? mutta esimerkiksi 200kg jorma peräkylältä ei ole sairas vaikka haluski alun perin olla mahdollisimman läski? tai 120kg kisakireenä oleva bodari ei ole sairas? samoilla periaatteilla ku miten anoreksia lasketaan sairaudeksi niin silloin on aika moni pakkikseltaki sairas.
 
bodaus = miesten anoreksia.

Kehonrakennus voi aiheuttaa ongelmia vasta huipputasolla, mutta niin aiheuttaa aika moni muukin urheilulaji. Noin pääsääntöisesti liikunta on terveellistä, seikka joka voi tulla yllätyksenä sinulle. Ongelmana on kohtuuttomuus, joka vaivaa joitakin ihmisiä. Pitää saada isot lihakset millä tahansa keinolla, yleensä käyttämällä vaarallisia aineita. Tai vastaavasti pitää laihduttaa itsensä kuoliaaksi, koska se on olevinaan jokin ihanne.
 
Olisi hauskaa tietää miten tämä "sairaus" jakaantuu tulojen mukaan, eli monellako Virtasen perheen tytöllä on tämä tauti ja monella Herlinin tai jonkun muun sikarikkaan perheen tytöllä on tämä tauti. Jos tätä kyseistä tautia ajattelee järjellä ni ei helvetti, kai se luonto sit karsii tolla tavalla heikot yksilöt pois. Onko tämä muuten samanlainen trendi sairaus ku burnout ja "väsymys" ?
 
Nahkahanskalle

Jokaisesta ryhmästä löytyy syömishäiriöisiä, myös bodaajista. Mielestäni jonkin urheilulajin intensiivinen harjoittaminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihmisellä syömishäiriö.
Tapauskohtaista, tapauskohtaista...


e. Laihdutus/kehonmuokkaus=syömishäiriö?
 
Jos syömishäiriöiseltä evättäisiin pääsy salille henkilökunnan puolesta, hän luultavasti vaihtaisi vain salia tai juoksisi hikilenkkejä treenipoluilla. Ei hän lopettaisi urheilua. Sairaalahoitoon jouduttuaan anorektikot voivat salaa jumpata vaikka sängyssä, jos heitä ei vahdita. Laihtumisen tarve on niin kova, että useinkaan ulkopuolinen ei voi vaikuttaa siihen.
Tämä tietenkin riippuu sairauden vaiheesta: "kuherruskuukaudella" sairauden kanssa olevalle ulkopuolisten kommentointi laihuudesta voi antaa lisämotivaatiota, toipumista haluavalle voi olla eräänlainen herätys.

Mitä sitten pitäisi tehdä? En tiedä.
Joillekin voi olla todella, todella ahdistavaa, jos ventovieras alkaa jutella salilla, varsinikin treeneistä/laihuudesta.
Toisten mielissä se kääntyy niin, että normaalipainoinen itsekuriton lehmä vain haluaa pilata anorektikon täydellisen laihuuden ja yrittää saada tämän lihomaan. Ihan totta, syömishäiriöisten ajatuksenjuoksu on välillä sairasta.

Mielestäni anorektikoiden tai muiden syömishäiriöisten ei pitäisi saada "porttikieltoa" salille - liikunta voi olla tärkeä osa paranemisprosessiakin.

Komppaan. Itselläni aikanaan kun, joku hyvää hyvyyttään yritti auttaa, niin päässä kävi päinvastainen reaktio. Ilmaisut: "Hyi, että kun olet laiha", "Sun täytyis syödä", "Onko kaikki kunnossa?", jne, jne... Omassa mielessäni olin oikealla reitillä ihmisten reaktioista päätellen ja se vain pönkitti mua jatkamaan tiukemmin "eteenpäin".

Kuntosali on vain hyvä paikka anorektikolle. Ehkä ajan saatossa sieltä löytyy jokin parempi, treenaava esimerkki. Anorektikko tarvitsee jotain todella konkreettista, ennen kuin ajatus hiipii päähän, että voisiko omaa kallioon hakattua rutiinia muuttaa.

Ja SirMaxille... Olet onnellisessa asemassa kun, et ole joutunut kohtaamaan tällaisia ongelmia ja toivottavasti et niitä koskaan kohtaakkaan. Psyykkiset sairaudet ovat vaikeita, niin heille jotka niitä kokee ja niille lähimmäisille, jotka sitä yrittävät hoitaa. :(
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom