Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Jos joku tulisi huomauttamaan, että "tiesitkö että sulla on syöpä ja siihen saattaa kuolla", niin tuskin suuttuisin vaan saattaisin jopa ottaa opikseni ja mennä hoitoon. En itse pitäisi tuota valittamisena vaan välittämisenä. Veikkaan, etteivät anorektikot vääristyneestä minäkuvasta johtuen ymmärrä olevansa sairaalloisen alipainoisia. Anoreksiassa on käsittääkseni psyykkisistä häiriöistä suurin kuolemanriski. Kroppa syö itsensä kirjaimellisesti hengiltä, hedelmällisyys saattaa mennä pysyvästi ja pahimpana sydämen häiriöt, joista jää joko pysyvä sydänvika tai välitön kuolema. Ulkopuolisen huomautus voisi olla hyväkin asia.
Miksi lenkkeillessä näkee aina hoikkia ihmisiä? Eikö tilateen pitäisi olla nurinkurinen? Vai ovatko sitten nämä vähän enemmän pötsiä omaavat ihmiset ujompia eivätkä näin kehtaa juoksentelemaan ulkosalle?
Miks tätä ongelmaa pidetään vain tyttöjen sairautena?
Se on jännä et miten nykypäivän ihminen on näin superherkkä, ei saa sanoa asioita suoraan tai edes vihjailevasti. Mistä tämä ihmisten heikko psyyke johtuu? Liian helppo elämä? Äiti ja iskä tuo kaiken naaman eteen ja saa aina tahtonsa läpi, sit pikku prinsessa päättää saada huomiota ja keksii että minulla on bulimia tai jotain, sit sitä ei saa sanoa että pikku prinsessa ei vedä ranteita auki. Kyllä nykyajan ihmiset on liian löysiä ja heikkoja, mars "Siperiaan" jokainen miehistymään!
Miks tätä ongelmaa pidetään vain tyttöjen sairautena?
Jotenkin naurattaa koko homma, shokkilämäri päähän ja eteenpäin, siinä on hoito-ohje.
bodaus = miesten anoreksia.
Jos syömishäiriöiseltä evättäisiin pääsy salille henkilökunnan puolesta, hän luultavasti vaihtaisi vain salia tai juoksisi hikilenkkejä treenipoluilla. Ei hän lopettaisi urheilua. Sairaalahoitoon jouduttuaan anorektikot voivat salaa jumpata vaikka sängyssä, jos heitä ei vahdita. Laihtumisen tarve on niin kova, että useinkaan ulkopuolinen ei voi vaikuttaa siihen.
Tämä tietenkin riippuu sairauden vaiheesta: "kuherruskuukaudella" sairauden kanssa olevalle ulkopuolisten kommentointi laihuudesta voi antaa lisämotivaatiota, toipumista haluavalle voi olla eräänlainen herätys.
Mitä sitten pitäisi tehdä? En tiedä.
Joillekin voi olla todella, todella ahdistavaa, jos ventovieras alkaa jutella salilla, varsinikin treeneistä/laihuudesta.
Toisten mielissä se kääntyy niin, että normaalipainoinen itsekuriton lehmä vain haluaa pilata anorektikon täydellisen laihuuden ja yrittää saada tämän lihomaan. Ihan totta, syömishäiriöisten ajatuksenjuoksu on välillä sairasta.
Mielestäni anorektikoiden tai muiden syömishäiriöisten ei pitäisi saada "porttikieltoa" salille - liikunta voi olla tärkeä osa paranemisprosessiakin.