Syömishäiriöiset salilla

[nevahood]

Puuttuvatko kuntosalikeskukset syömishäiriöisten treeniin?

Salilla käy muutamia arviolta alle 40-kiloisia tyttöjä. Joka kerta kun olen itse käynyt salilla, ovat samat tytöt olleet treenaamassa (joskus kuutenakin päivänä viikossa). Mitä olen sivusta seurannut, eräänkin treeni näyttäisi koostuvan joka kerta vähintään tunnista juoksumatolla, ryhmäliikuntatunnista ja tunnista crosstrainerilla. Treeni saattaa olla pidempikin, kun itse en ole kertaakaan nähnyt näiden tulevan tai lähtevän salilta. Crosstrainer ja juoksumatto näyttävät lähinnä siltä, että roikkuvat käsillään telineistä.

Olen itse käynyt lähinnä saleilla, joissa ylipaino on ongelma. Nyt kun otin kortin trendikkääseen kuntokeskukseen, niin olen vähintäänkin hämmästynyt tästä ilmiöstä. Onkohan tämä yleistäkin?

 

[Guerlainn]

Taidan käydä samalla salilla kuin sinä, koska tiedän ko. treenijutusta. Itselläni on myös syömishäiriö - tosin paino vain 2 kg alipainon puolella ja paranemaan päin olen. Omat treenit kestävät sen 60-75 min eli ei enempää onneksi.

 

[Krice]

Syömishäiriö on siitä hankala sairaus, että ihmisen logiikka siinä heittää kunnolla sivuraiteelle. Vaikea siinä on mennä sanomaan mitään jos syömishäiriöinen on täysin varma siitä mitä on tekemässä. Jotkut noista havaitsee vasta sairaalassa, että hommassa on jotain vikaa. Toisille ei käy välttämättä yhtä hyvin.

 

[Guerlainn]

Syömishäiriö on siitä hankala sairaus, että ihmisen logiikka siinä heittää kunnolla sivuraiteelle.

Totta. Mun mielestä lisäksi kuntokeskuksilla ei ole suoraan sanottuna oikeutta mennä puuttumaan sairauteen. Mistä lopulta tietää, onko kyseessä syömishäiriöinen? Okei, käytös sen osoittaa, mutta saahan salilla treenata ihan vapaasti muutkin "sairaat". Eipä kukaan ole oikeutettu valittamaan treenaamisesta, jos sairastaa esim. syöpää. Tämä on kärjistettyä, mutta oma mielipiteeni. Jos maksaa salilla käymisestä, saa siellä treenata käsittääkseni vaikka koko päivän - olipa sairas tai ei.

 

[Johq]

Aika monessa kuntokeskuksessa oon käynyt ja kyllä noita anorektikkoja niissä näkee tosi usein. Käydään monta hikijumppaa putkeen ja tehdään vielä kuntopyörällä ja juoksumatolla pitkään. Tuskin niihin varmaan mitenkään puututaan, koska ovat maksavia asiakkaita keskuksille.

 

[Crrc]

Maratoonarit syömishäiriöisiä? Aika julmaa yleistystä ihmisistä joita et tarkemmin tunne. Lähinnä tämän kommentin tarkoitus oli sanoa että salilla käy kaikennäköistä porukkaa, omallakin salilla käy pari kaveria jotka harrastavat juoksua tosissaan ja eivät varmasti paina 65kg enempää.

 

[earth]

No maratoonarit nyt on asia erikseen, kyllä sen melko helposti huomaa onko kyseesssä joku huippu-urheilija vai syömishäiriöinen.

 

[Johq]

Kyllä sen nyt erottaa onko kyseessä maratoonari vai anorektikko. Yksi tällainen sairastunut himojumppaaja sattui olemaan mun kanssa samalla luokalla, niin pääsin vierestä seuraamaan sitä touhua. Kaiket illat häneltä kului jumpissa käymiseen ja painoa oli alle 50kg. Nykyään tainnut onneksi parantua.

 

[Crrc]

No maratoonarit nyt on asia erikseen, kyllä sen melko helposti huomaa onko kyseesssä joku huippu-urheilija vai syömishäiriöinen.

Eikös about jokainen pitkämatkan juosija näytä anorektikolta? :P

 

[kickass]

Se on raha mikä tätä maailmaa pyörittää. Eli ymmärrän täysin ettei kuntokeskuksen työntekijät/yrittäjä hunajaa maksavan asiakkaan treenaamiseen puutu. Sairastunut ihminen siirtyy treenaamaan toiselle kuntosalille.

Kyllä se on niiden läheisten ihmisten tehtävä asiaan puuttua, mikä sekään ei helppoa ole, kun ihminen on vakavasti psyykkisesti sairas.

 

[kickass]

Eikös about jokainen pitkämatkan juosija näytä anorektikolta? :P

Anoreksia on psyykkinen sairaus, joka tietysti näkyy ulospäin.

Psykan tunnilla kiisteltiin, ovatko urheilijat, joiden lajiin kuuluu yleisesti laihuus, rajut dieetit+muu painontarkkailu, syömishäiriöisiä. Itse olin niitä harvoja joiden mielestä yksinään tämä ei täytä syömishäiriön kriteereitä. Eli näissä asiossa pitää olla tarkka, ja jokaista ihmistä pitää tarkastella yksilöllisesti, ei yleistäen.

 

[earth]

Eikös about jokainen pitkämatkan juosija näytä anorektikolta? :P

Kyllä joo mutta eron näkee viimestään juoksutyylistä

 

[matsku-]

Jep, muutaman kerran käyny yhellä salilla ja monesti sama tyttö, liekkö anorektikko? Oli salilla. Tyttö jotain 175cm pitkä, ja painoa silmämääräsesti katsottuna 40kiloa? Ne tiukat salihousut oli järkyt, lantiosta oli lähes pelkkä luu näkyvillä. Hirvitti tytön puolesta, treeni koostui lähinnä aerobisesta ja kahvakuulista.

 

[nevahood]

Jos maksaa salilla käymisestä, saa siellä treenata käsittääkseni vaikka koko päivän - olipa sairas tai ei.

Ehkä näin.

Jotkut salit mainostavat itseään terveyttä edistävinä hyvinvointikeskuksina. Nettisivuilla jopa sanotaan, että puuttuvat tilanteeseen mikäli homma lähtee selvästi käsistä.

Jos itse olisin toipumassa tuollaisesta sairaudesta, niin todennäköisesti haluaisin, että joku puuttuisi asiaan. Samoin jos suosittelisin salia syömishäiriöriskissä olevalle, haluaisin että myös salilla seurataan tilannetta. Tämä siis silloin, kun sali mainostaa puuttuvansa asiaan.

Sairastunut ihminen siirtyy treenaamaan toiselle kuntosalille.

Kyllä se on niiden läheisten ihmisten tehtävä asiaan puuttua, mikä sekään ei helppoa ole, kun ihminen on vakavasti psyykkisesti sairas.

Syömishäiriöisten lähipiiri voi olla se sali.

 

[SirMax]

Meillä oli koulussa tosta aikoinaan juttua mitä pitää tehdä, pitäisi ottaa hienovaraisesti esille tämä asia sen henkilön kanssa ja keskustella siintä. Olen ollut sellaisilla saleilla jossa on "kielletty" tämmöistä henkilöä osallistumasta ryhmäliikuntatunteihin. Omasta mielestä tämä "tauti" on vain turhamaisten länsimaalaisten naisten höpöhöpötauti.

 

[Guerlainn]

Jos itse olisin toipumassa tuollaisesta sairaudesta, niin todennäköisesti haluaisin, että joku puuttuisi asiaan. Samoin jos suosittelisin salia syömishäiriöriskissä olevalle, haluaisin että myös salilla seurataan tilannetta. Tämä siis silloin, kun sali mainostaa puuttuvansa asiaan.

Tässä on nyt kaksi asiaa erotettava: onko toipumassa vai ei. Jos on itse oikeasti tosi sairas (omat kokemukset), voi se toisten puuttuminen olla tosi iso juttu. Mulle tuli tueksi ohjaajien kanssa jutteleminen, mutta se lähti musta itsestäni, koska haluan parantua. Sen sijaan 10 vuotta sitten olin ihan pohjalla, ja liikuin pakosta. Aliravitsemus saa aikaan pakko-oireet, joita mulla oli lenkillä. En lähde erottelemaan tarkemmin, kun hävettää, mutta joka tapauksessa lenkkikaverin huomautus sai mut suuttumaan vimmatusti. Psyykkisesti se oli raskasta. Huomautus oli toki hyvä, mutta kova paikka. Ikävä kyllä eivät ne toisten huomautukset mitään auttaneet, vaan itse oli sieltä pohjalta ponnistettava eli tajuttava olevansa pirun pakko-oireinen.

 

[nevahood]

Omasta mielestä tämä "tauti" on vain turhamaisten länsimaalaisten naisten höpöhöpötauti.

Eiköhän ne muutkin psyykkiset taudit mene samaan sarjaan, esim. masentuneen ylensyönti. Eiköhän tuollaisia ongelmia ole jokaisessa kulttuurissa. Joillakin se purkautuu itsensä hallitsemisena liikkumalla/syömällä, joillakin taas pelkästään syömällä tai juomalla. Psyykkiset sairaudet eivät ole höpöhöpöä vaan todella vaarallisia terveydelle.

Kyllähän aliravitsemus alkaa lopulta syödä lihaskudosta myös sydämestä, eikä monen tunnin rankka päivittäinen liikunta sitä ainakaan helpota. En usko että treenauksen kieltäminen tai rajoittaminen auttaa. Vaikka varmasti pahalta tuntuukin, niin ulkopuolisen maininta asiasta voisi auttaa ymmärtämään tilanteen vakavuuden.

 

[Deleted member 56124]

Lukioaikana tiesin yhen tytön, joka oli varmaa 175cm pitkä ja just jotain 45kg. Ekaa kertaa ku näin niin sillä oli jotkut "muotisaappaat" jalassa, ja tosiaan ku katoin niitä sääriä niin sen kokosia jalkoja ois saanu tunkea sinne yhteen saappaaseen vielä 2 lisää, oli niin tikku. Lisäksi sen facebook päivitykset oli just jotain "salille" "lenkille" "zumbaan" "body combattii" yms.

 

[Guerlainn]

Eiköhän ne muutkin psyykkiset taudit mene samaan sarjaan, esim. masentuneen ylensyönti. Eiköhän tuollaisia ongelmia ole jokaisessa kulttuurissa. Joillakin se purkautuu itsensä hallitsemisena liikkumalla/syömällä, joillakin taas pelkästään syömällä tai juomalla. Psyykkiset sairaudet eivät ole höpöhöpöä vaan todella vaarallisia terveydelle.

Komppaan tätä täysin! Mulla sairaus alkoi 11-vuotiaana. En ollut turhamainen nainen, vaan lapsi vielä. Yleensä syömishäiriöiden taustat ovat paljon "syvempiä" kuin pelkkä turhamaisuus!

Kyllähän aliravitsemus alkaa lopulta syödä lihaskudosta myös sydämestä, eikä monen tunnin rankka päivittäinen liikunta sitä ainakaan helpota. En usko että treenauksen kieltäminen tai rajoittaminen auttaa. Vaikka varmasti pahalta tuntuukin, niin ulkopuolisen maininta asiasta voisi auttaa ymmärtämään tilanteen vakavuuden.

Tämä on myös totta. On mulle sanottu, että "muista syödä tyttö, oot aika hoikassa kunnossa" salilla ja se oli ok. Tajusin itsekin homman vakavuuden, joten oikeasti aloin syödä.

 

[nevahood]

Eipä kukaan ole oikeutettu valittamaan treenaamisesta, jos sairastaa esim. syöpää. Tämä on kärjistettyä, mutta oma mielipiteeni.

Kyse ei ole treenistä valittamisesta. En vaan usko, että kaikki anorektikot itse ymmärtävät tilanteen vakavuutta. Luulen, että "oman kehon hallinnasta" moni anorektikko saa jopa niin suurta mielihyvää, että pitävät normaalipainoisia heikkoina ja kontrollikyvyttöminä.

Jos joku tulisi huomauttamaan, että "tiesitkö että sulla on syöpä ja siihen saattaa kuolla", niin tuskin suuttuisin vaan saattaisin jopa ottaa opikseni ja mennä hoitoon. En itse pitäisi tuota valittamisena vaan välittämisenä. Veikkaan, etteivät anorektikot vääristyneestä minäkuvasta johtuen ymmärrä olevansa sairaalloisen alipainoisia. Anoreksiassa on käsittääkseni psyykkisistä häiriöistä suurin kuolemanriski. Kroppa syö itsensä kirjaimellisesti hengiltä, hedelmällisyys saattaa mennä pysyvästi ja pahimpana sydämen häiriöt, joista jää joko pysyvä sydänvika tai välitön kuolema. Ulkopuolisen huomautus voisi olla hyväkin asia.