Syömishäiriöinen aloittamassa massakautta, apuva kaivataan!

[Skyte]

Tervehdys mimmit!

Olen tässä aloittamassa syömishäiriöstä ja TUHOTTOMASTA PAKKO AEROBISESTA LIIKUNNASTA toipumista. Nyt olisi tolkuton halu saada itselle lihasta ja massaa, mielessä toipumisen jälkeen fitness-tyyppinen harrastus (ilman sitä kilpailua). Nyt olisi siis lihasten kasvatus ja massakausi luvassa.
MUTTA kun tuo pääkoppa meinaa vaan pistää hanttiin syömisen ja ylikaloreiden kanssa, vaikka oma tahto olisi kuinka bulkkauksen ja treenaamisen kannalla. Ei kun pitäisi vaan kuluttaa ja kuluttaa ja syödä vasta ja sitten kun on sen ja tämän ja tuon tehnyt ja vasta illalla ja blaa blaa blaa ---te muut SH:sta kärsivät tiedätte just sen, mikä siellä pään sisällä jauhaa...

Intoa ja tarmoa siis löytyy ja mieli tekisi päästä kesäTERVEkuntoon. Olisiko täällä joitakin, jotka ovat olleet minua rohkeampia ja kohdanneet omat syömismörkönsä? Että kerta kaikkiaan keränneet sen massan, vaikka pää on huutanut mitä. TAI olisiko jotain, joka olisi samassa tilanteessa ja lähtis messiin?? Pistettäis nämä onnettomat rangat kasvuun ja nautittaisiin oikeasta elämästä (Sillä liikunta ja puntti ovat IHANIA, kunhan ne pysyvät hallinnassa!!)

 

[Daiina]

Painoin 2011 tammikuussa 43,3 kg, pituutta 168 cm. Elokuussa 2010 painoin vielä 51 kg ja harrastin hulluna aerobista ja aloitin punttailun tarkoituksena nostaa painoa normaalilukemiin. En uskaltanut syödä ja paino putosi sen 8 kg syksyn aikana. Keväällä 2011 halusin nostaa painoa ja se pyöri 45 kg paikkeilla elokuuhun asti, kunnes viimein otin itseäni niskasta kiinni. Elokuu 2011 -> tähän päivään paino noussut 45 kg -> 54 kg ja rasvaa ei ole yhtään ylimääräistä (dieettijaksoja välissä). Alun "järkytyksen" jälkeen ei oo sitä painon nousua kammoksunut enää yhtään, kun ei se kerro mistä se massa koostuu. Tsemppiä.

 

[Mettäpöyröö]

Jos Skyte itse vaa-an lukemat laittaa nupin tekemään tepposia, niin vie se vaikka kaverille evakkoon Tai heitä koko kapistuksella vesilintua, salilla oleva vaaka riittää kuitenkin aivan hyvin kehityssuunnan seuraamiseen.
Itsellä joskus yli 5 v. sitten ollut jonkinlaista häiriintynyttä syömistä, ja siitä eroon pääsemisessä vaa-alla hyppäämisen lopettaminen oli erinoimainen päätös.

 

[Skyte]

Kiitokset teille jo näistä vastauksista! Pistetään tosiaan tähän naikkoseen (29 veetä kasassa ja ihan on idiootti pikkutytön näköinen :face: !! Pituuttakin se huimat 157...) pikkasen massaa tulemaan!! MRH!!!

 

[byebirdie]

Hei!

Itsellä on hyvin sama tavoite tähtäimessä. En ole itse onneksi kärsinyt pakkoliikunnasta, vaan lähinnä juuri syöminen on ollut häiriintynyttä. Ja vaaka myös saa kulmat kurttuun & epätoivoisen ilmeen päälle aika helposti. (Mutta vaakaahan ei tulisi onneksi varsinkaan lihaksia kasvattaessa seurata ollenkaan.) Liikunta on tainnut olla itsellä ainoa asia oikeastaan, joka on pitänyt syömiseni järkevänä. Tiedän nimittäin hyvin, että jos haluan kehittyä rakkaissa urheiluharrastuksissani, tulee minun syödä. Ja jos en syö, menetän ensimmäisenä lihakseni --> minusta tulee myös huonompi esim. kiipeilyssä. Olen itsekin ajatellut aloittaa tässä myös pienen massakauden lihasten kehittämistä varten, mutta pää tosiaan haluaa pistää vastaan.

Lepopäivät ovat itselleni pahimpia, sillä silloin pääkoppani menettää liikunnasta tulevan oikeutuksen syödä - vaikka tiedänkin, että ei sitä lihaksia kehitetä syöden joka toinen päivä reilusti ja joka toinen päivä vähän. Itselläni on myös tavoitteena lopettaa kalorien vahtaaminen, vaikka lähes aina se pää alkaa iltasella arvioida, kuinka paljon tuli syötyä. Tuota arviointia tosin koetan käyttää tosin ainoastaan sen huomaamiseen, jos olen sattunut syömään liian vähän. Vaikka tosin välillä se pää alkaakin kalorien tietämättömyydessä huutamaan paniikissa...

Joten olen ainakin osin samassa tilanteessa, ja lähden mielelläni messiin. Vertaistuki samalla tavoitteella voisi tehdä aivan hyvää.

 

[ciseaux]

Lepopäivät ovat itselleni pahimpia, sillä silloin pääkoppani menettää liikunnasta tulevan oikeutuksen syödä - vaikka tiedänkin, että ei sitä lihaksia kehitetä syöden joka toinen päivä reilusti ja joka toinen päivä vähän. Itselläni on myös tavoitteena lopettaa kalorien vahtaaminen, vaikka lähes aina se pää alkaa iltasella arvioida, kuinka paljon tuli syötyä. Tuota arviointia tosin koetan käyttää tosin ainoastaan sen huomaamiseen, jos olen sattunut syömään liian vähän. Vaikka tosin välillä se pää alkaakin kalorien tietämättömyydessä huutamaan paniikissa...

Joten olen ainakin osin samassa tilanteessa, ja lähden mielelläni messiin. Vertaistuki samalla tavoitteella voisi tehdä aivan hyvää.

Minulta saa vertaistukkee ja haluan moista itsekin. Mulla kans lepopäivät kiristää tosi pahasti. Nyt tuntuu vähä flunssaselta, mutta kauhistuttaa aatella, että en pääsis urheilee ja sit pittäis kuitenkii syyä hyvin. Lepopäivät mennee ylleensä ahistuessa, varsinkin jos oon tyhmänä pistäny lepopäivän semmoselle päivälle, ku en muutenkaa hirveesti tee mittään (esim. sunnuntai).

 

[Skyte]

Ihanaa, Birdie ja Cise! Tai siis ei ihanaa, että samasta suosta löydyttiin, mutta että olisi toveria räpiköimään kuiville. Vapaapäivä yleisestikin aiheuttaa karmeaa ahdistusta... nytkin tässä ylittelen itseäni olemalla tällä hetkellä paikallani (abloodeja, kiitos-kiitos :dance! Mutta kun tämän saan taas tehtyä tänään, niin huomenna se on jo helpompaa (JOOKOSTA JOO??!!).
Tukirinkiä siis kehiin, me teemme tämän ja pistämme päässä rakuttavat laskurit pois tiehensä (ketkään muuten ei ole niin hyviä palikkamatikassa kuin syömishäiriöiset ;) ). Massakausi käyntiin ja kropat kesäkuntoon - ja raporttia tänne
Ja yhä kommentoikaa te, jotka olette tämän tehneet ja yleensäkin kaikki, jotka ovat massa kaudella. Kertokaa miten ja kuinka ja yms tms jne.

 

[practicalnurse]

Parasta olisi, kun räpiköisi sieltä suosta ylös niin, että löytäisi rentouden kaikkeen tekemiseen, suorittaminen jäisi pois. Hullusta itsekontrollista pitää pyrkiä eroon, se on avain terveyteen. Päivät ovat erilaisia ja sellaisina ne kannattaa pitääkin. Lepopäivä käsitteenä ei ole turhaan keksitty, lepopäivän kun ei tarvitse tarkoittaa paikallaan makoilua 24h, vaan silloin voi vaikka tehdä rauhallisen kävelylenkin JOS tuntuu siltä, eikä se ole pakonomaiselta tuntuvaa. Syömishäiriöstä parantuminen vie aikaa ja stressaavat ajanjaksot voivat tuoda "kontrollipeikon" takaisin. Tällöin kiinnitä huomiota tekemiseesi ja tarvittaessa kyseenalaista käytöksesi: Miksi lähden lenkille klo 23, miksi lähden salille vaikka en jaksaisi tai Miksi jätän syömättä tämän aterian yms.. Mieti, onko tekemisesi lähtöisin omasta halustasi vai anorexiapeikon käsky. Pyri vastustamaan näitä "kiusauksia": on totta, että anorektisen ajatusmallin ylläpito helpottaa ahdistusta hetkellisesti, mutta se on sairasta ja ylläpitää sairasta käytöstä.

Ennen kaikkea, heikon hetken tullessa mieti:
-Mitkä ovat tavoitteeni? (lihasmassan hankkiminen, terve ruokailu- ja liikuntakäyttäytyminen, fyysinen- ja psyykkinen terveys)
-Tukeeko tekemiseni/käytökseni tavoitteiden saavuttamista?
-Olet aikuinen ihminen, olet vastuussa itsestäsi ja terveydestäsi. Syömisen ja liikunnan tasapainon tulisi olla jo iänkin puolesta siis kunnossa.

Tsemppiä! Muista palkita itsesi kun siihen on aihetta. (Samoin kuin joskus olet saattanut palkita itsesi jollakin tavoin menetetyistä kiloista, voit nyt palkita itsesi saavuttamistasi +kiloista, ylimääräisestä lepopäivästä tai kunnialla hoidetusta normaalista poikkeavasta ruokailutilanteesta(esim. juhlatilaisuudet).)

 

[Lottc]

Hei sinä kohtalotoverini! Minäkin urheilin pakolla aerobista ja söin ruokaa yhtä isoja määriä kuin hiirenpaska. Painoin vähän päälle 40 kg. En tajunnut kuinka syvällä olinkaan.. Sitten itse aloitin syömishäiriö-toipumisprosessin syksyllä 2011! Päätin myös että aloitan fitneksen, vähennän aerobista ja elän niinkuin pitääkin ja näin se on hyvin mennyt.

Pahalta tuntui aluksi lisätä ruokamääriä tajuttomasti kun tajusin ettei niillä kitukaloreilla treenatut lihakset kasavaneet! Sitten ajattelin että teen melkein mitä vain kunhan pääsen eroon syömishäiriöstä ja riutuneesta elimistöstäni ja sokeasti ja rohkeasti aloin syömään vain enemmän ruokaa! En vetänyt mitään övereitä, vaan aloitin sillä, että söin samoja ruokia, mitä syömishäiriöisenä ollessani, mutta vain suurempia määriä niin että sain väh 2000 kcal! Pahaltahan se tuntui kun paino rupesi nousemaan ja rasvaakin tuli lisää, mutta peilistä vartalo rupesi näyttämään kauniimmalta ja treenatummalta! Pahalta tuntui aluksi kauan, kun sisäinen pään ääni sanoi etten saisi syödä, mutta järki sanoi että teen oikein, niin päätin pakottaa itseni kuuntelemaan järkeä. Nyt on painoa tullut +10kg ja lihakseni ovat kasvaneet nopeasti! Rasvaakin on tottakai väistämättä tullut, mutta lihas EI KASVA, jos ei ole rasvakerrosta...Ja tajuan että jos tulee liikaa rasvaa niin sen saa niin helpolla pois ettei mitään paineita!

TSEMPPIÄ TOSI paljon fitness-treenaukseen! Kannatan tämän lajin aloittamista 100 %, sillä oma syömishäiriöni lähti tällä ja voin sanoa että olen täysin terve

 

[Rime]

Olisi kiva kuulla miten te yleensäkin liikutte viikottain?

Täällä kans yks kohtalontoveri, mutta enemmän olen aina harrastanut juoksua.
Eikä munkaan tilanteessa toi liika aerobinen ole kauhean hyvä juttu tällä hetkellä...
Nyt oon kyllä rajannut 3 lenkkiin viikossa.

 

[Heetu]

Tervehdys mimmit!

Olen tässä aloittamassa syömishäiriöstä ja TUHOTTOMASTA PAKKO AEROBISESTA LIIKUNNASTA toipumista. Nyt olisi tolkuton halu saada itselle lihasta ja massaa, mielessä toipumisen jälkeen fitness-tyyppinen harrastus (ilman sitä kilpailua). Nyt olisi siis lihasten kasvatus ja massakausi luvassa.
MUTTA kun tuo pääkoppa meinaa vaan pistää hanttiin syömisen ja ylikaloreiden kanssa, vaikka oma tahto olisi kuinka bulkkauksen ja treenaamisen kannalla. Ei kun pitäisi vaan kuluttaa ja kuluttaa ja syödä vasta ja sitten kun on sen ja tämän ja tuon tehnyt ja vasta illalla ja blaa blaa blaa ---te muut SH:sta kärsivät tiedätte just sen, mikä siellä pään sisällä jauhaa...

Intoa ja tarmoa siis löytyy ja mieli tekisi päästä kesäTERVEkuntoon. Olisiko täällä joitakin, jotka ovat olleet minua rohkeampia ja kohdanneet omat syömismörkönsä? Että kerta kaikkiaan keränneet sen massan, vaikka pää on huutanut mitä. TAI olisiko jotain, joka olisi samassa tilanteessa ja lähtis messiin?? Pistettäis nämä onnettomat rangat kasvuun ja nautittaisiin oikeasta elämästä (Sillä liikunta ja puntti ovat IHANIA, kunhan ne pysyvät hallinnassa!!)

Mulla ikää suunnilleen sama kuin sulla, olen paranemassa epätyypillisestä syömishäiriöstä (ei suoranaisesti anorektista eikä bulimista oireilua, vaan ennemmin pakonomaista liikkumista ja syömisen tarkkailua, mikä hallitsi koko elämää). Mun mielestä kuulostaa, että sulla on riski siirtyä äärilaidasta toiseen - pakonomaisesta liikkumisesta pakonomaiseen punttailuun ja kaloreiden laskentaan, mikä ei ole yhtään sen terveempää kuin tuhoton aerobinen liikunta :( Eikö olisi parempi tässä vaiheessa opetella kuuntelemaan omaa kroppaa ja hakea sitä itselle PITKÄAIKAISESTI sopivaa treeni-syömistapaa, ilman varsinaista bulkkausta, painon tarkkailua tai miinus- ja plussakaloreita?

Pää tulee joka tapauksessa aika paljon fysiikan perässä, niin mikään yletön bulkkaaminenkaan tai massakausi ei tuossa vaiheessa ole hyvä. Kai sulla on hoitavan lääkärin määrittämät painotavoitteet, jos saavutat ne ihan rauhassa ensin (siinäkin on varmasti jo tekemistä) ja alat sitten vasta miettiä varsinaista fitness-harrastusta? Toki olen mukana kaikissa terveen kuuloisissa haasteissa, mutta jonkun pitää varmaan panna vähän kapuloita rattaisiin täälläkin ;)

Ai niin ja erityisesti tässä ketjussa toivoisin, ettei laitettaisi mitään tarkkoja mittoja, mua ainakin ahdistaa ne :(

 

[practicalnurse]

Ai niin ja erityisesti tässä ketjussa toivoisin, ettei laitettaisi mitään tarkkoja mittoja, mua ainakin ahdistaa ne :(

Joo, tosiaan jos toisianne haluatte auttaa, niin suosittelen jättämään noi mittakertomukset väliin ja keskittymään muihin asioihin.

Kalorien laskeminen kannattaa unohtaa, kuten varmaan jokaisen terve järkikin sanoo, sillä se luultavasti on ylläpitänyt sairasta käyttäytymistä.

Ihan oikeasti kannattaa heittää vaaka, hifistelyruokavalio sekä liikuntasuunnitelmat mäkeen ja opetella elämään päivä kerrallaan sellaista oman näköistä elämää. Eihän se parantuminen päivässä tapahdu ja entisistä pakonomaisista rutiineista luopuminen voi tuottaa ahdistusta, mutta kuten aiemmin mainitsin: jokaisen on kannettava vastuu itse itsestään. Jostain on aloitettava ja määrätietoinen pitää olla jos haluaa tuloksia: tuskan ja ahdistuksen kun kestää kohdata tarpeeksi usein niin voittaja on varma: se olet SINÄ.

 

[Skyte]

Joo, tosiaan jos toisianne haluatte auttaa, niin suosittelen jättämään noi mittakertomukset väliin ja keskittymään muihin asioihin.

Kalorien laskeminen kannattaa unohtaa, kuten varmaan jokaisen terve järkikin sanoo, sillä se luultavasti on ylläpitänyt sairasta käyttäytymistä.

Ihan oikeasti kannattaa heittää vaaka, hifistelyruokavalio sekä liikuntasuunnitelmat mäkeen ja opetella elämään päivä kerrallaan sellaista oman näköistä elämää. Eihän se parantuminen päivässä tapahdu ja entisistä pakonomaisista rutiineista luopuminen voi tuottaa ahdistusta, mutta kuten aiemmin mainitsin: jokaisen on kannettava vastuu itse itsestään. Jostain on aloitettava ja määrätietoinen pitää olla jos haluaa tuloksia: tuskan ja ahdistuksen kun kestää kohdata tarpeeksi usein niin voittaja on varma: se olet SINÄ.

Valtava kiitos jo nyt teille mimmeille! Laitan huomenna tarkempaa tämän hetken kuulumistani ja kommenttia, mutta voin nyt jo sanoa, että noista kertomistanne jutuista ja ajatuksista oli TOSI PALJON TSEMPPIÄ JA HYÖTYÄ minulle! Ja enemmän tai vähemmän tietämättäni olen jo niitä soveltanutkin.
Survotaan se ahdistus just sinne minne ne kevätsäteet eivät syystä tai toisesta yletä ja skoolataan temppua kunnon massanlisääjäannoksilla :D

 

[zwara]

Mulle vaikeeta oli sen hyväksyminen, että kaikki saavutettu paino ei ollu lihasta vaan rasvaaki tuli mukana. Tooosi vaikeeta. Mut kuitenkin hyvin on menny, semmonen 10 kiloa on saatu lisää ja normaali paino saavutettu. Helppoa ei ole ollu ja joka päivä on rasvanpoltot mielessä. Kai elämä opettaa. Jos keskittys vaan siihen salilla kehittymiseen

 

[Skyte]

Hei sinä kohtalotoverini! Minäkin urheilin pakolla aerobista ja söin ruokaa yhtä isoja määriä kuin hiirenpaska. Painoin vähän päälle 40 kg. En tajunnut kuinka syvällä olinkaan.. Sitten itse aloitin syömishäiriö-toipumisprosessin syksyllä 2011! Päätin myös että aloitan fitneksen, vähennän aerobista ja elän niinkuin pitääkin ja näin se on hyvin mennyt.

Pahalta tuntui aluksi lisätä ruokamääriä tajuttomasti kun tajusin ettei niillä kitukaloreilla treenatut lihakset kasavaneet! Sitten ajattelin että teen melkein mitä vain kunhan pääsen eroon syömishäiriöstä ja riutuneesta elimistöstäni ja sokeasti ja rohkeasti aloin syömään vain enemmän ruokaa! En vetänyt mitään övereitä, vaan aloitin sillä, että söin samoja ruokia, mitä syömishäiriöisenä ollessani, mutta vain suurempia määriä niin että sain väh 2000 kcal! Pahaltahan se tuntui kun paino rupesi nousemaan ja rasvaakin tuli lisää, mutta peilistä vartalo rupesi näyttämään kauniimmalta ja treenatummalta! Pahalta tuntui aluksi kauan, kun sisäinen pään ääni sanoi etten saisi syödä, mutta järki sanoi että teen oikein, niin päätin pakottaa itseni kuuntelemaan järkeä. Nyt on painoa tullut +10kg ja lihakseni ovat kasvaneet nopeasti! Rasvaakin on tottakai väistämättä tullut, mutta lihas EI KASVA, jos ei ole rasvakerrosta...Ja tajuan että jos tulee liikaa rasvaa niin sen saa niin helpolla pois ettei mitään paineita!

TSEMPPIÄ TOSI paljon fitness-treenaukseen! Kannatan tämän lajin aloittamista 100 %, sillä oma syömishäiriöni lähti tällä ja voin sanoa että olen täysin terve

Tervehdys siis!
Ja saman tien niin lämpöinen kiitos kaikille, etenki Lottc - painin just noiden samojen asioiden kanssa. Ruokailuni on kohentunut koko ajan ja salin olen ottanut viimein tosissani! VIELÄ VIELÄ VIELÄ on ongelmana, että typerä aerobinen vie aikaa ja varmasti myös syö treeniä (kertokaa, miten, jos joku tietää faktoja!!). Myös kenkkuiluna on syömisen tosissaan ottaminen... Eli yleensä uskallan syödä vasta iiiihan illalla kunnolla (sitten kyllä meneekin onneksi).
MUTTA parannusta on kuulkaa tullut! Eli otan jo mukisematta lisäproteiinit joka päivä ("ai kauhee, miten voin JUODA kalorini ja siitähän tulee vaikka mitä liipa laapa"), pakkoliikunta on edes jossain määrin vähentynyt ("oletko idiootti kun et liiku vaikka voisit") ja päivittäisen ruuan määrä on lisääntynyt ("ai kauhee joo nyt varmaan lähtee kontrolli ja kaikki lapasesta").
Tälle viikolle on haasteena OIKEASTI ALKAA SYÖDÄ ILMAN PÖLJÄILYJÄ (aatelkaas kun joku idiootti pelkää ruokaa ja täyttä oloa...:face ja VÄHENTÄÄ pakkoliikuntaa sekä keventää yleisestikin liikkumista. Aatelkaas että tästä elämästä voisi pian vaikka alkaa nauttia ;)

Vaa´assa en muuten ole käynyt kohta puoleentoista kuukauteen, enkä enää mitään painoa/läskiä pelkää. Pelkona itsellä ainakin on vain se kontrollin ja kaavojen luovan turvallisuuden tunteen menettäminen. Kaikesta sitä turvaa hakeekin... Mutta IHANALLA TUKEVALLA RAKKAALLA avomiehelläni on vaaka hallussaan ja meillä on tavoitediili - toukokuun loppuun mennessä +11 (hän punnitsee minua satunnaisesti, minä en sitä seuraa)!!

 

[practicalnurse]

Hienoa, että oot tajunnut, että juuri tuo kaavamainen suorittaminen tuo sitä turvallisuuden tunnetta ja on siis sulla se sudenkuoppa. Kun olet tiedostanut sen, niin ymmärrät varmasti, että se on asia, jota sinun on rohkeasti lähdettävä muuttamaan. Pikkuhiljaa. Tuo oli myös hyvä esimerkki "oletko idiootti kun et liiku vaikka voisit". Voit ajatella sitten "vastaiskuksi": "Oletko idiootti kun meinaat liikkua vaikka päivälle on tullut jo ihan tarpeeksi liikuntaa tai välillä olisi hyvä levätäkin, jotta lihakset kasvaa."

Mitä täyteyden oloon tulee, niin voisit syödä pieniä annoksia kerrallaan, niin vatsaa ei tarvitsisi syödä niin täyteen yhdeltä istumalta.

Tsemppiä!

 

[aniitti]

Itse olen tosi pitkä, enkä ole koskaan ollut mikään rimppakinttu, päinvastoin, aina on ollut lihaksia reisissä, hartioissa jne. Joku voisi sanoa, että tällaisessa kropassa ei voi nähdä mitään vikaa. Jotenkin se oma mieli kuitenkin tekee tepposet ja housukoon kyylääminen yms kärvistely saa vallan.
”Hyväkroppaisuus” voi toisaalta olla myös vankila... On pakko huolehtia itsestä ja yrittää pysyä aina yhtä timminä. Ahdistaa, tuleeko reisiin jotain muhkuroita, jos on liikkumatta tai syö huonosti. Lisäksi mulla on aina päällä joku ”kohti tasapainoisempaa & terveellisempää elämää” -kuuri. Aina pitäisi syödä oppikirjan mukaan ja liikkua riittävästi, unohtamatta nautintoja. Olen tässä täysin tapojeni orja. Pakotan itseäni syömään säännöllisesti puhdasta ja monipuolista ruokaa, sekä liikun ja nukun yhtä lailla pakonomaisesti. Kun esimerkiksi sairastin keväällä ne kuuluisat pari influenssaa, olin ihan paniikissa. Tarkkailin joka päivä reisiäni venymisjälkien pelossa.
[edit: lol ]

Ja sitten itse asiaan: Olen vähitellen kiinnostunut yhä enemmän lihasharjoittelusta. Olisi aika makeeta saada näihin raameihin voimaa. Toisaalta mua kiehtoo se, että saisi kanavoitua ton mun suorittamistarpeen johonkin. Voisi pyrkiä parantamaan suoritusta lisäämällä painoja, eikä tarvitsisi suorittaa niin paljon muilla elämän alueilla.
Olisko kenelläkään enemmän treenanneella kommenttia tähän aiheeseen, eli lipsahtaako voimaharjoittelussa helposti ylikontrolli-tilaan, vai voisiko se jopa auttaa vapautumaan liiallisesta kehonsa (&elämänsä) hallinnan pakosta..?
Toinen asia: Olen lueskellut noita kehon muutokset -ketjun kommentteja vähän huolestuneena. Tuntuu, että aika monilla treenaavilla mimmeillä lihasmassan (ja samalla painon ja vaatekokojen) kasvu on ollut aika pelottava muutos. Eli mietin sitä, onko musta oikeasti voimaharjoitteluun, vai altistaako se vain ajattelemaan, että voi kauhea kun musta on tullut iso...

 

[zwara]

En tiedä, riippuu henkilöstä, mutta oon ite miettiny just tota samaa, et kuinka isoks tässä oikeen tullaankaan. Kuitenki on ihan jees kanavoida niitä suorittamis neurooseja salille, mielummin sinne ku iän ikuiselle lenkkipolulle

 

[ciseaux]

Sen verran muuten sanon, että oon huomannu pikkusen semmosen laihuutta ihannoivan minän häipyneen jonnekin. Tässä viikon sissään oon nähny pari anorektikkoa, joista toinen oli spinningissä (ja heti tunnin jälkeen juos vaa'alle luut kolisten :( ). Ennen olisin masentunut siitä, että toinen on niin vahva ja että sillä on niin hyvä itsekuri ja on NOIN laiha, mutta kuules nyt onkin ihan eri äänet kellossa. En todellakkaan halluu olla niin ku se, halluun olla kunnon fit ja muskelimimmi!
IHANAA että asenteeni on vaihtunu, se helepottaa jo paljon.

Tää oli tämmönen random tähän välliin.

Tsemppiä vaan muillekin teille. Kyllä tää massan hankkiminen kannattaa. JA MUUTEN, ensimmäistä kertaa elämässäni hymyilin vaa'alla kun se näytti minun painon kasvaneen. Olin varmaan viis vuotta käymättä vaa'alla kun sillä oli niin järkyttävät vaikutukset. Huhhuh!

 

[Skyte]

Sen verran muuten sanon, että oon huomannu pikkusen semmosen laihuutta ihannoivan minän häipyneen jonnekin. Tässä viikon sissään oon nähny pari anorektikkoa, joista toinen oli spinningissä (ja heti tunnin jälkeen juos vaa'alle luut kolisten :( ). Ennen olisin masentunut siitä, että toinen on niin vahva ja että sillä on niin hyvä itsekuri ja on NOIN laiha, mutta kuules nyt onkin ihan eri äänet kellossa. En todellakkaan halluu olla niin ku se, halluun olla kunnon fit ja muskelimimmi!
IHANAA että asenteeni on vaihtunu, se helepottaa jo paljon.

Tää oli tämmönen random tähän välliin.

Tsemppiä vaan muillekin teille. Kyllä tää massan hankkiminen kannattaa. JA MUUTEN, ensimmäistä kertaa elämässäni hymyilin vaa'alla kun se näytti minun painon kasvaneen. Olin varmaan viis vuotta käymättä vaa'alla kun sillä oli niin järkyttävät vaikutukset. Huhhuh!

Voi mahtavaa ciseaux, onnea! Ja kiitos tästä, sais nyt päähän sen, että SITTEN KUN ON PAINOA, niin pääkin alkaa lopettaa sen huutamisensa!