Rinkku
epäihminen, antihomo
- Liittynyt
- 17.5.2003
- Viestejä
- 1 331
- Ikä
- 52
Mun pointti ei muuten ollut ollenkaan se, että Suvivirsi on virsi. Tarkoitus oli lähinnä herättää yleistä keskustelua siitä, millä argumenteilla joitain traditiota (mitä tahansa) pidetään hengissä. Jos ja kun kukaan ei laula, niin ainakin siinä viitekehyksessä ko. virren laulattaminen on järjetöntä. Mun aloitusthreadin ydinkohta oli se huomio vaivaantuneisuuden tunnelmasta. Oli traditio mikä hyvänsä, niin mun mielestä sen aikana pitää olla jotenkin laadullisesti järkevä fiilis. Mun mielestä tällaisessa tilanteessa on tasan kaksi maalaisjärkistä vaihtoehtoa:
a) tehdään jotain radikaaleja opetussuunnitelman uudistuksia ja elvytetään lauluperinne.
b) luovutan kimppalaulannasta
En tiedä maaseudusta, mutta täällä Helsingissä penskat ei murrosikäsenä laula. En näe mitään järkeä siinä, että lopetetaan joku nasta juhla korniin ja vaivautuneeseen tunnelmaan.
ina voisi laajemminkin todeta, että kasvatuksessa ja opetuksessa kaikki tehdyt teot pitäisi pystyä perustelemaan jotenkin. Oppiikko 7-vuotias tehokkaimmin 45 minsan pulpettisessioissa? Miksi tuolilla ei saa keinua? Miksi opettajalta pitää pyytää kättä nostamalla lupa puhumiseen? Miksi peruskoulun "kaikille sama opsi" on kaikista eettisin systeemi? Miksi oppilaiden ja opettajien lukumäärällinen suhde on juuri se mitä se on? Mihin me laittaisimme kersat, aikuisten ollessa töissä, ellei koulua olisi? Mitä järkeä on siinä, jos joku istuu kolme vuotta jossakin instituutiossa, ja ajattelee koko ajan jotakin ihan muuta kuin mitä on tarkoitus? Missä määrin koululaitoksen funktio on sosiaalistaa kurinalaisia, systeemiin sopeutuvia kansalaisia? Mitä laadullista lisäarvoa MITTAAMINEN tuottaa nuoren oppimiskykyyn ja -haluun. Miten paljon koulussa on "hyvän fiiliksen" ja oppimisen välistä suhdetta? Miksi koulut, tehtaat, sairaalat ja vankilat ovat instituutioina niin häkellyttävän saman kaltaisia?
Ylipäänsä, aina pitäisi kysyä: "Miksi tämä juttu tehdään just näin, niinkuin se tehdään?"
Mun perusteesi on oikeastaan se, että peruskoulu panostaa aivan liikaa talouteen, tuottavuuteen ja kustannustehokkuuteen ja aivan liian vähän oppilaiden sosioemotionaaliseen hyvinvointiin ja kriittisyyden lisääntymiseen. Huom: kriittisyys ei tarkoita asioiden dissaamista, vaan kykyä kelata asioita.
a) tehdään jotain radikaaleja opetussuunnitelman uudistuksia ja elvytetään lauluperinne.
b) luovutan kimppalaulannasta
En tiedä maaseudusta, mutta täällä Helsingissä penskat ei murrosikäsenä laula. En näe mitään järkeä siinä, että lopetetaan joku nasta juhla korniin ja vaivautuneeseen tunnelmaan.
ina voisi laajemminkin todeta, että kasvatuksessa ja opetuksessa kaikki tehdyt teot pitäisi pystyä perustelemaan jotenkin. Oppiikko 7-vuotias tehokkaimmin 45 minsan pulpettisessioissa? Miksi tuolilla ei saa keinua? Miksi opettajalta pitää pyytää kättä nostamalla lupa puhumiseen? Miksi peruskoulun "kaikille sama opsi" on kaikista eettisin systeemi? Miksi oppilaiden ja opettajien lukumäärällinen suhde on juuri se mitä se on? Mihin me laittaisimme kersat, aikuisten ollessa töissä, ellei koulua olisi? Mitä järkeä on siinä, jos joku istuu kolme vuotta jossakin instituutiossa, ja ajattelee koko ajan jotakin ihan muuta kuin mitä on tarkoitus? Missä määrin koululaitoksen funktio on sosiaalistaa kurinalaisia, systeemiin sopeutuvia kansalaisia? Mitä laadullista lisäarvoa MITTAAMINEN tuottaa nuoren oppimiskykyyn ja -haluun. Miten paljon koulussa on "hyvän fiiliksen" ja oppimisen välistä suhdetta? Miksi koulut, tehtaat, sairaalat ja vankilat ovat instituutioina niin häkellyttävän saman kaltaisia?
Ylipäänsä, aina pitäisi kysyä: "Miksi tämä juttu tehdään just näin, niinkuin se tehdään?"
Mun perusteesi on oikeastaan se, että peruskoulu panostaa aivan liikaa talouteen, tuottavuuteen ja kustannustehokkuuteen ja aivan liian vähän oppilaiden sosioemotionaaliseen hyvinvointiin ja kriittisyyden lisääntymiseen. Huom: kriittisyys ei tarkoita asioiden dissaamista, vaan kykyä kelata asioita.