Mä tykkään yhdistellä halvempaa ja kalliimpaa. Eli sellaiset tavarat ja huonekalut, jotka pistävät helpommin silmään, ovat "laadukkaampia" ja silloin todennäköisesti vähän arvokkaampia ja sitten muut saattavat olla edullisempia. Hinnalla ei ole minulle mitään väliä, kunhan ei ole liian kallista minun pussilleni. Ulkonäöllä on sen verran, että "halvalta" ei saa näyttää.
Jotkut sellaiset huonekalut/tavarat, joiden "kuuluu" kestää, ovat yleensä niitä kalliimpia. Mun mielestä on ihan turha ostaa halvalla, jos tavara menee rikki heti ja sitten joutuu ostamaan heti uuden tilalle. Lopputuloshan on silloin se, että halpa saattaa tulla kalliimmaksi kuin se yksi kallis. Jos ei ole rahaa ostaa heti, niin mielummin odotan sitä hetkeä kun on varaa ja ostan sen kalliimman kuin että ostan "väliaikaisia" tavaroita, joista tulee ajan myötä vakituisia ja samalla en kuitenkaan ole tyytyväinen kotiini.
Luonnollisesti nuorena, opsikelijana jne. joutuu miettimään sitä, että mihin on varaa. Esimerkiksi oman ensimmäisen asuntoni tavarat olivat kaikki ostettu kierrätyskeskusesta, mutta halusin silti, että ne sopivat yhteen ja siksi maalailin ja päällystin niitä uusilla kankailla.
Tyyliä ei kuitenkaan saa automaattisesti rahalla, mutta toki raha auttaa sen saamisessa. Sitä tyyliä/makua on, jos on ollakseen.