Hurja tahti, meillä kääpiövillakoira kerää semmoisen 100g/vko.Vielä mahtuu pojat samalle tyynylle. Mutta kyllä tuo Berni nopeasti kasvaa. 3 viikkoa sitten painoi jotain 6.5kg ja nyt hiukan vajaa 11kg.
katso liitettä 219492
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Hurja tahti, meillä kääpiövillakoira kerää semmoisen 100g/vko.Vielä mahtuu pojat samalle tyynylle. Mutta kyllä tuo Berni nopeasti kasvaa. 3 viikkoa sitten painoi jotain 6.5kg ja nyt hiukan vajaa 11kg.
katso liitettä 219492
Hurja tahti, meillä kääpiövillakoira kerää semmoisen 100g/vko.
Noin isot skaalaa alas eikä netissä skaalaaminen ole mitenkään kuvaa mairittelevalla tasolla.Asiaan liittymätön juttu.
Osaako @Mike tai joku muu sanoa, että minkä takia esim. tuo mun viimeksi laittama kuva näyttää tietokoneen ruudulla aika kamalalta? Kännykällä näkyy niin kuin pitäisikin, eli kuva on järkevän kokoinen ja tarkka.
Originaali on 3094x2712 kokoa, joten suureneekohan se nyt jostain syystä tietokoneen kanssa katsottaessa vähän liikaa?
edit:
Näköjään vähän parempi, kun kävin vaihtamassa Thumbnailiksi full imagen sijaan.
Tuolla meidän tytön kehitys ekan vuoden ajalta:Juu, vauhdilla tulee painoa. Lopullinen paino asettuu jonnekin 40-70kg väliin. 50-55kg aika normaali tuollaiselle urokselle. Tällä kaverilla on nuo etutassut sen kokoiset lapiot, että jos siitä jotain voi päätellä, niin 50kg tulee menemään heittämällä yli.
Tällä hetkellä siis ikää se 10,5 viikkoa, tuossa viikosta 12 eteenpäin pitää alkaa seuraamaan painoa tarkemmin, viikossa saa sitten tulla 1-1.3kg. Sen isompaa lisäystä ei saisi tulla, että ei tule lonkkien ja nivelien kanssa ongelmia kasvutahdin takia.
Tuolla meidän tytön kehitys ekan vuoden ajalta:
^Kiitoksia! Instasta löytyy tuoreempaa materiaalia, jos kiinnostaa: https://www.instagram.com/riqmaki/
Mulla on kaveri joka on kasvattanut bernejä ja lopetti kasvatuksen sen takia kun ne on niin sairaita. 7 vuotias berni on jo hyvä saavutus, mikä on kyllä vähän epänormaalia mun mielestä. Mä ottaisin ennemmin isosveitsinpaimenkoiran.
Valitettava tosiasia on ettei eliniänodote ole kovin korkea. Vakuutus kannattaa ehdottomasti olla. Hyvällä hoidolla ja tuurilla voivat olla seurana pidempäänkin: Still Going Strong
Joo, kyllähän sitä sairastelua Berneillä on keskimääräistä enemmän. Jonkin verran vaikuttaa sekin, että minkälaisista sukulinjoista ne koiran "vanhemmat" on.
Eli jos siellä on ollut pidempi-ikäisiä ja terveitä yksilöitä, niin todennäköisemmin myös pentu kuuluu siihen kategoriaan. Mutta jos siellä on ollut paljon sairastelevia ja aikaisin kuolleita yksilöitä, niin tuppaa periytymään eteenpäin.
Tuo oma on terveistä vanhemmista ja myös isovanhemmista (sen pidemmälle en tiedä), joten katsotaan kuinka käy.
Mutta kyllä siihen on henkisesti varauduttu, että ei välttämättä pitkäikäinen ole. Toivotaan tietysti, että on.
edit:
Ja vakuutus tuli otettua samantien, kun pentu meille saapui.
Mäyräkoiralla sitä ei ole, enkä tiedä olisiko edes kannattanut ottaa. On noita eläinlääkärikuluja jonkin verran, mutta olisi tainnut 12 vuoden vakuutusmaksut tulla kalliimmaksi, kuin mitä tähän mennessä hoitoihin on mennyt. Tuo kaveri kun on pysynyt erittäin hyvin terveenä. Jokunen hammas jouduttu poistamaan ja tällä hetkellä eturauhastulehduksen hoito menossa, mutta muuten on porskuttanut menemään ilman isompia ongelmia.
edit2:
Isosveitsinpaimenkoiraa ei ihan helpolla pysty hankkimaan. Suomesta tai edes koko Euroopasta ei löydy kasvattajia ollenkaan siinä määrin kuin monilla muilla roduilla.
Suomessa taitaa olla yksi viralliseen rotujärjestöön kuuluva kasvattaja.
Mutta toki hyvällä tuurilla ja pitkällä odotuksella sellaisenkin jostain voi saada hommattua
Grossea saa kyllä vähän enemmän hakea mutta kyllä niitä kasvattajia löytyy ja välillä pentujakin. Toki joutunee lähteä merta edemmäs eli euroopasta hakemaan. Mutta siinä on mun haaverotu.Joo, kyllähän sitä sairastelua Berneillä on keskimääräistä enemmän. Jonkin verran vaikuttaa sekin, että minkälaisista sukulinjoista ne koiran "vanhemmat" on.
Eli jos siellä on ollut pidempi-ikäisiä ja terveitä yksilöitä, niin todennäköisemmin myös pentu kuuluu siihen kategoriaan. Mutta jos siellä on ollut paljon sairastelevia ja aikaisin kuolleita yksilöitä, niin tuppaa periytymään eteenpäin.
Tuo oma on terveistä vanhemmista ja myös isovanhemmista (sen pidemmälle en tiedä), joten katsotaan kuinka käy.
Mutta kyllä siihen on henkisesti varauduttu, että ei välttämättä pitkäikäinen ole. Toivotaan tietysti, että on.
edit:
Ja vakuutus tuli otettua samantien, kun pentu meille saapui.
Mäyräkoiralla sitä ei ole, enkä tiedä olisiko edes kannattanut ottaa. On noita eläinlääkärikuluja jonkin verran, mutta olisi tainnut 12 vuoden vakuutusmaksut tulla kalliimmaksi, kuin mitä tähän mennessä hoitoihin on mennyt. Tuo kaveri kun on pysynyt erittäin hyvin terveenä. Jokunen hammas jouduttu poistamaan ja tällä hetkellä eturauhastulehduksen hoito menossa, mutta muuten on porskuttanut menemään ilman isompia ongelmia.
edit2:
Isosveitsinpaimenkoiraa ei ihan helpolla pysty hankkimaan. Suomesta tai edes koko Euroopasta ei löydy kasvattajia ollenkaan siinä määrin kuin monilla muilla roduilla.
Suomessa taitaa olla yksi viralliseen rotujärjestöön kuuluva kasvattaja.
Mutta toki hyvällä tuurilla ja pitkällä odotuksella sellaisenkin jostain voi saada hommattua
Mulla on tutulla kolme appenzelliä. Mutta en oikein tykkää ainakaan sen vanhemman luonteesta. Hirveä komentamaan ja jääräpää.katso liitettä 219725
Täällä onkin näköjään sveitsiläisistä roduista keskustelua, hyvä. Siinä meidän Appenzellin paimenkoirapoika n. vuoden ikäisenä (nyt 3v, täytyy lisätä pari kuvaa) Oltiin noin 10v sitten jo valittu Grossen pentu, mutta pojalle olikin ilmaantunut koira-allergia parin koirattoman vuoden jälkeen ja oltiin sitten sen aikaa ilman koiraa kunnes juniori muutti pois kotoa.
Olen itse lapsena-teininä asunut aika kauan Appenzellin kantonissa joten nämä rodut ovat lähellä sydäntä