En nyt jaksanut lukea tätä koko ketjua läpi mutta esitän kuitenkin kantani. Suomi-rap elää mun mielestä tällä hetkellä omaa kulta-aikaansa. Niin olisi voinut sanoa ehkä 2000-luvun alussa, jolloin FIntelligens ja kumppanit nousivat kunnolla pinnalle mutta sitä se ei ollut. Tuolloin suomi-rap oli jonkinlaista jenkeistä kopioitua uhoa, sellaista katukulttuuria, jota missään suomalaisessa kaupungissa ei ole. Tuolloin saattoi vain nauraa suomi-rapille koska siitä puuttui se oma juttu, se musiikin sielu, jos voi näin kliseisesti asian esittää.
Tällä hetkellä asia on kuitenkin toisin. Jos kuuntelee räbäyttäjien riimejä niin sieltä löytyy hyvinkin syvällistä matskua. Usein se on omakohtaista tai liittyy jollain tavalla politikkaan, sitähän rap on jollain tavalla aina ollutkin - vastakkainasettelua! Rap on saanut myös loistavia reggae-muotoja, joista Puppa J tai Raappana ovat loistavia esimerkkejä.
Tämänhetkisessä skenessä on myös aivan loistavia kirjoittajia, heistä esimerkkinä Pyhimys, jonka tekstit ovat aivan huippuja. Mikä parasta, on pelkkien riimien ohella tullut tärkeäksi myös biisien taustat. Elastisen soololevy tarjoaa paitsi hyvää riimiä mutta myös loistavaa instrumentaalista antia ja siitä löytää kerta kerran jälkeen uusia vivahteita.
Miken mainitsemat jenkkien huippunimet eivät ole ollenkaan huonoja. Eminem on toki listahittimiehiä mutta myös loistava sanoittaja ja hänen tekstejä on hienoa lukea. Tupac on legenda, 50 cent taas on niitä ihmeellisiä löytöjä, jotka ovat varsinaisia rahasampoja. Snoop, Dr Dre, b.I.G Notorious ja Ice Cube ovat niitä loistavia vanhan liiton miehiä, joita kannattaa jokaisen nykyrappia kuuntelevan myös tsekata, siellä on se homman alku!
Rap-musiikissa on hienointa se tietty uho, joka biiseissä välittyy. Itse kuuntelen musiikkia hyvin laajalta pohjalta, aina jazzista metalliin ja rap tarjoaa jotain sellaista, mitä ei muissa sceneissä löydy.
