Suomettuminen, vanha ja "uusi"

[Ankara Aatu]

Olet toki oikeassa, että olisi aivan mahdotonta vaatia isolta osalta kansalaisia samanlaista perehtyneisyyttä yhteiskunnan asioihin kuin mitä kansanedustajilta vaaditaan. Päätökset siitä, mikä on kussakin tilanteessa järkevin tai tehokkain tapa kansan yhteisen edun saavuttamiseksi on syytä jättää näitä asioita päätyökseen pohtiville kansanedustajille, jotka lisäksi tukeutuvat eri alojen asiantuntijoiden apuun. Tällaisia ovat esimerkiksi päätökset verotuksesta, lakeihin tehtävien muutosten tarkat sanamuodot jne. Näiden päätösten osalta riittää, että äänestäjä tietää, millaisia laajoja tavoitteita puolue edustaa; ei ole tarvetta selvittää jokaisen edustajan kantaa jokaiseen pikkuasiaan.

Toisinaan ollaan kuitenkin eri mieltä paitsi parhaista keinoista, myös siitä, mihin päämääriin politiikalla pitäisi pyrkiä. Tällainen ideologinen kysymys on esimerkiksi kysymys siitä, pitäisikö hyvinvoinnin jakautua yhteiskunnassa mahdollisimman tasaisesti vai esim. suhteessa kansalaisen yhteiskunnalle tuottamaan hyötyyn. Tällaisiin kysymyksiin äänestäjän on osattava ottaa kantaa voidakseen valita omaa poliittista ihannettaan mahdollisimman hyvin vastaavan puolueen.

Minä näkisin myös kysymyksen sotilaallisesta liittoutumisesta pitkälti tällaisena ideologisena kysymyksenä. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa sanoinkin, minusta liittoutuminen viestittää sitä, että hyväksytään liittolaisten ja liiton itsensä toiminta maailmanpolitiikassa. Se, halutaanko näin tehdä riippuu viime kädessä siitä, minkälaisia ihanteita kullakin on kansainvälisen oikeuden ja kansojen yhteiselon osalta. Tällaisiin kysymyksiin jokaisen on itse muodostettava kantansa, sitä ei voi jättää asiantuntijoiden tehtäväksi.

Tietysti jos ajatellaan NATO-jäsenyyden olevaan pelkästään turvallisuuspoliittinen kysymys, vailla yhtymäkohtia kysymyksiin kansainvälisestä oikeudesta ja maailmanpolitiikan pelisäännöistä, niin tällöin kysymyksen voi huoletta jättää asiantuntijoiden ratkaistavaksi. Itse en kuitenkaan ajattele näin.

 

[Mikkis]

Niin, valitettavasti suuri osa kansasta on valistumatonta ja kärsii kiinnostuksen puutteesta yhteiskunnallisiin asioihin. Mutta Suomi nyt kuitenkin on demokrtaattinen valtio, joka tarkoittaa sitä, että kansan mielipidettä on kuunneltava niinkin tärkeissä kysymyksissä kuin esim NATO-jäsenyys.

Tulipa paljon viestejä väliin, hienoa, mutta otetaan nyt tämä käsittelyn pohjaksi.

Mua muuten suoraan sanoen vituttaa kansa-termin käyttö:D Tässä kontekstissa täysin turha ja hyödytön, kuten politiikassa usein muutenkin; se ei ole mikään yksittäinen toimija tai kokonaisuus.

Kuten aiemmin tuli jo ilmi, edustuksellisessa demokratiassa vaalit ovat tärkein osallistumiskeino. Se ei tietenkään sulje pois suoran vaikuttamisen mahdollisuutta, mutta nämä keinot on nähtävä lähinnä täydentävinä tekijöinä, jotka (mahdollisesti) vahvistavat demokratiaa. Osallistumiskeskustelua on käyty varsinkin kuntatasolla jo 1970-luvun alkupuolelta alkaen, mutta pomminvarmat keinot lisätä ihmisten osallistumista ja aktiivisuutta loistavat vieläkin poissaolollaan.

Kuten Mattih3 loihe lausuman, kansalaisten mielipidettä on kuunneltava. Mutta miten kuuleminen tulisi järjestää? Kansanäänestys on sinällään turha, koska se ei ole (mielestäni onneksi) sitova. Ei-sitovuus tarkoittaa toisaalta toivottavasti vilkasta (mutta mahdollisesti median hallinnoimaa) keskustelua ja toisaalta tuhlattua rahaa ehkäpä ennakkoon jo päätetystä asiasta. Muutenkin politologipiireissä ollaan yleisesti varsin skeptisiä yksiselitteisten "kansan tahdon" ilmausten ja määrittelyjen suhteen.

Jatkanpa kansanäänestyksestä vielä sen verran, että vaikka eliittiteoreetikoilla on toisinaan suhteellisen synkkä kuva demokratian toimivuudesta, niin kyllä heilläkin on mielestäni oivia pohdintoja äänestyksiin liittyen. Eli eliitti päättää, ketä saa äänestää (ehdokaslistat Suomessakin...), hyväksytyt henkilöt päätyvät puolueiden listoille. Samoin eliitti määrittää, mistä asiakysymyksistä äänestetään ja mitä vaihtoehtoja annetaan, näillä on oikeasti paljon vaikutusta lopputulokseen. Varsinkin, kun jo aiemmin esille otettu tehokas kampanjointi yhdistetään em. esimerkkien kanssa.