[venom];4094200 sanoi:
Osaako kukaan selittää miksi helvetissä tällainen täysin järjenvastainen pykälä on olemassa? Onhan täysin ilmiselvää että asian pitäisi olla päinvastoin, eli että taparikollisen osoittama soveltumattomuus yhteiskuntaan olisi peruste rangaistuksen koventamiselle eikä lieventämiselle? Mikä ihme on ollut perusteena kun tällainen laki on säädetty? Tämä on ehdottomasti yksi typerimmistä asioista joista olen koko elämäni aikana kuullut.
Tuossa taustalla on karkeasti sanottuna ajatus siitä, että rangaistukseen eivät saisi vaikuttaa muut seikat kuin se tuomittava teko sinällään. Jos minä syyllistyn rikoksiin A ja B ja veljeni Jonne tekee samat temput toisaalla, tuomion pitäisi tulla näistä rikoksista samoilla säännöillä riippumatta siitä missä vaiheessa kumpikin meistä jää kiinni, ja missä järjestyksessä jutut etenevät käräjille. Jos minä narahdan molemmista kerralla ja ne ovat samaan aikaan käräjillä, saan paljousalennusta. Jos Jonne narahtaisi teosta B vasta kun on jo saanut tuomion jutusta A, velipoika saisi yhteenlaskettuna kovemman tuomion kuin minä ilman tuota pykälää. Tämähän olisi Jonnen mielestä toki kovasti epäreilua, koska syyllistyimme samoihin tekoihin. Yhtenäisrangaistusjärjestelmä perustuu kokonaisuuden tarkastelulle, monta pikkurikosta ei ole yhtä paha kuin yksi iso alenevan moitelisän periaattella. Vastaavasti on katsottu että on vähemmän tuomittavaa hairahtaa kaidalta polulta ja tehdä rikokset A ja B ennen kuin parantaa tapansa, kuin tehdä rikos A, istua siitä tuomio ja tästä korjaavasta toimenpiteestä huolimatta hairahtaa uudestaan rikokseen B.
Mutta miksi se paljousalennus on voimassa silloinkaan kun kerralla tuomitaan? Siis mistä ihmeestä tulee se ajatus, että teko on vähemmän moitittava jos tekijä on lisäksi syyllistynyt muihin rikoksiin? Kun kaiken järjen mukaan taparikollisuus tekee kustakin yksittäisestäkin teosta enemmän tuomittavan kuin jos ne teot todella olisivat vain yksittäisiä hairahduksia muuten kunnollisen ihmisen elämässä. Eli mistä ihmeestä on keksitty tämä että taparikollisen pitää saada rikoksistaan pienempi tuomio kuin kunnon ihminen saisi vastaavista yksittäisistä rikoksista? Tämähän on siis täysin päinvastoin kaikkea järkevää ajattelua. Miksi rikosten tekemisestä palkitaan?
No jatketaan meidän perheen asioilla. Minä pöllin joka viikonloppu auton alle, moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, maksimi 1 v 6kk. Jonne taas kännispäissään silloin tällöin puukottaa, tappo, vähintään kahdeksan vuotta. Jonne jää kahden tapon jälkeen kiinni ja saa kahdeksan vuotta per henki, minä jään puolen vuoden jälkeen kiinni ja saan vuoden per auto. Yhteenlaskettuna minä olen perheen kovin rikollinen. Yhteiskunnalle kahden tappaminen on kuitenkin katsottu huonommaksi hommaksi kuin parkkipaikallinen autoja. Monta pikkupahaa ei ole yhtä paha kuin iso paha. Paljousalennuksessa on sekin näkökulma, että jos olen keräillyt tarpeeksi paljon käyttörikoksia, minun on ihan sama tappaa joku, koska istun kuitenkin loppuikäni. Yhteisrangaistuksessa ankarin enimmäisrangaistus ratkaisee maksimin, jolloin kovemman rikoksen pelotevaikutus edes jossain määrin säilyy.
Teot jatkuivat kymmenen vuotta ja mies tuomittiin ensikertalaisena. Siis ei vain nyt uppoa millään mun logiikkaani. Oon tästä samasta valittanut ennekin, mutta siis mun järjelläni ajatellen ensikertalainen = yhden kerran rikoksen tehnyt. Mutta nyt se onkin ensikertalainen = yhden kerran kiinni jäänyt. Siis ei saatana.
