Pointti: mitä enemmän aseita, sen helpommin niitä on saatavilla sen satunnaisen kilahtelun apuvälineeksi. Aseella on helpompi aiheuttaa suurempaa hävitystä kuin monella muulla objektilla, aseen vaikutukset ulottuvat myös kauemmas.
Näin.
Tuohon aseiden säilytykseen liittyen vähän puhuttu juttu on itä- ja pohjoissuomessa se, että siellä on melkein joka kodissa vähintään yksi metsästysase, jota monasti säilytetään naulassa seinällä roikkumassa, ammukset piirongin lukottomassa laatikossa. Ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, ketkä ovat osittain aseen ja ammusten helpon saatavuuden takia itsensä (joskus myös muita) siellä ampuneet. Toki pohjalla on ehkä kotiseudulta lähtemisen pelko (pakko sieltä on lähteä, kun ei töitä ole), työttömyys ja mikä lie muukin ahistus, mutta pisteenä iin päälle ja kuolettavana semmoisena on aseen ja ammusten äärimmäisen helppo saatavuus. Asiasta on omakohtaista kokemusta parinkin tapauksen osalta ja eräällä Kittilästä kotoisin olevalla vanhalla opiskelukaverilla tuntui olevan vielä enemmän.
Mielestäni olisi hyvä, jos laissa olisi määritelty tarkemmin, miten aseita ja ammuksia (siis luvallisia, esim. metsästysaseita) tulisi säilyttää. Hyvä peruslinja olisi tämmöinen: ase lukollisessa teräskaapissa ja ammukset sitten toisessa. Yhden kaapin avain yhdellä aikuisella, toisen toisella. Näin kolmannen ihmisen aseen ja ammusten saatavuus vaikeutuisi huomattaavasti, eikä jomman kumman niistä kahdesta avaimenhaltijastakaan olisi ihan helppo tehdä aseella, mitä huvittaa esim. jollain lailla vääristyneessä mielentilassa (päihtynyt, masentunut, vihainen jne. tai noiden sekoitus). Tai no, en tiedä, miten lain kirjain tämän asian suhteen menee ja kuinka hyvin sitä noudatetaan ympäri Suomea.
Muuten olen samaa mieltä monen tähän ketjuun kommentoineen kanssa siitä, että mitä vähempi aseita ja mitä tarkemmin katsotaan, kelle niitä myönnetään, sitä parempi. Väkivalta olisi hyvä monopolisoida mahd. tiukasti vain poliisille ja puolustusvoimille ja heillekin mahd. tarkasti laissa määrätyillä tavoilla suoritettuna, kuten Suomessa on pyritty tekemäänkin. Jenkit älyävät pöljyytensä käsiaseiden (ja monen muunkin asian kohdall) suhteen vasta, kun asuvat pitempään esim. jossain EU-maassa tai Kanadassa. Valitettavan harvahan sieltä vaan mihinkään muualle lähtee opiskelemaan tai työskentelemään, joten mistäpä heille silloin tulisi vertailupohjaa siihen, miten hyvä ja huono heidän yhteiskuntansa onkaan (on siellä niitä hyviäkin puolia paljon, mutta niin on paskaakin).
