Itse olisin sellaisen "noin 70% kotiottelijoista voittaa" -matchmakingin kannalla. Jos kotiottelijoille hankitaan liian paisteja vastaan, alkaa tulla yleisökatoa kotimaan tapahtumiin, kun tulee se maine, että siellä vain hakataan joku paisti, eikä matseissa ole mitään jännitystä.
Lisäksi pitää miettiä asiaa ottelijakohtaisesti eikä niin, että
jokaisella kotiottelijalla on se 70% (tai mikä onkaan) voitonmahdollisuus. Ottelijan uraa pitää rakentaa järkevästi ja siihen kuuluu joskus riskinotto, joskus rekordin parantaminen sopivilla matseilla. Jos nyt mietitään jotain Jesse Urholinia ja sitten vaikka Mikael Silanderia, niin heillähän on ihan erilaiset tilanteet sen suhteen, miten uraa kannattaa kehittää. Tappion merkitys tässä vaiheessa uraa on heille ihan erilainen ja se vaikuttaa siihen, millaisia riskejä kannattaa ottaa.
Sitten tässä tämän tyyppisessä matchmakingissa ei ole kyllä mitään järkeä.
Porin Kamppailu-urheilukeskus - West Coast Rumble pits Sten Saaremae vs Ville Yrjola fight in Pori, Satakunta, Finland on Nov 2, 2019.
www.sherdog.com
Illasta olisi tullut paljon parempi jo sillä, että Nordlundille ja Kararille olisi hankittu jotkut ihan paistit vastaan, jolloin olisi voinut olettaa, että kotiottelijat hoitavat esim. 3/4 matseista ja toteutuma olisi luultavasti ollut 2/2. Kaikki olisivat olleet tyytyväisiä, kun oli kovia vastuksia mutta myös kotikylän sankarit voitti.
Mitä tulee tuomareiden kotiinpäin vetämiseen, niin se ei ole missään nimessä hyvä idea, että jotenkin aktiivisesti vedettäisiin kotiin päin. Vaikka unohdettaisiin asian moraalinen puoli, niin suomalainen yleisö ei pidä siitä, että kotiottelija voittaa väärällä tuomiolla. Tämän huomaa helposti esim. Robert Heleniuksen uraa tarkastellessa. Tätä mainetta ei aivan ehdottomasti kannata hankkia Suomessa, koska siitä on myös hankala päästä eroon.
Se mikä olisi järkevää, olisi se, että tasainen erä pääsääntöisesti menisi kotiottelijalle, niin kuin tapahtuu ihan kaikkialla kaikessa ammattiurheilussa. Siis silloin kun se erä on oikeasti sellainen, että tuomari joutuu arpomaan kummalle sen laittaisi ja paras tuomio olisi 10-10, mitä ei kuitenkaan haluta laittaa. Tästä ei kellään pitäisi olla mitään valittamista että se menee kotikehään, kun toiselle se erä kuitenkin pitää antaa.
Mutta ei niin, että tuomari sisimmässään on sitä mieltä, että kyllähän tuo vierasottelija erän voitti, mutta laitan sen silti omalle miehelle. Se on paitsi väärin, myös huonoa bisnestä pidemmän päälle.