Mitä suomalaisessa vapaaottelun pystyotteluvalmennuksessa tehdään väärin ja mitä pitäisi tehdä?
Minusta kyse ei ole siitä, että tehtäisiin jotain tiettyjä asioita väärin (lähes) joka salilla, vaan yleisosaamisen puutteista. Suurin osa Suomen vapaaotteluvalmentajista on enemmän tai vähemmän painitaustaisia, koska vapaaottelu tuli Suomeen vahvasti linkittyneenä brassijujutsuun.
Painipuoli vaatii jo itsessään paljon osaamista ja panostusta ja jos on siinä hyvä, on vaikea olla hyvä ja tietää paljon myös pystyottelusta. Ja nimenomaan vapaaottelun pystyottelusta, joka on eri asia kuin nyrkkeily, potkunyrkkeily tai thainyrkkeily. Eikä voi olettaa, että valmentaja, joka ei itse osaa ja ymmärrä pystyottelun lainalaisuuksia, kykenisi opettamaan niitä oppilailleenkaan. Ainakaan niin, että näistä tulisi siinä oikeasti hyviä.
Käytännössä tällainen ei-niin-hyvä pystyvalmentaja ei osaa analysoida, että valmennettavalle tuottaa ongelmia joku tietty asia: hartioiden jännitys, se että toisen jalan polvi osoittaa vähän väärään suuntaan perusasennossa, että kyynärpää tekee jonkun virheliikkeen lyönnissä, että tukijalan pohje ei ponnista kunnolla kiertopotkussa tai joku vastaava.
Mahdollisia ongelmakohtia on miljoonia erilaisia ja niiden tunnistaminen vaatii paljon osaamista ja tietotaitoa. Eikä tämäkään riitä, koska yleensä tällaista ongelmaa ei saa pois pelkästään sillä, että sanoo "älä tee noin". Valmentajan tulisi myös olla niin kokenut, että muistaa, että ottelijalta X saatiin sama virhe pois kun tehtiin tiettyä harjoitetta, joten kokeillaanpa sitä nytkin.
Mitään oikotietä tämän korjaamiseen ei ole: on vain kerrytettävä sitä tietotaitoa. Lähteitä voivat olla ne harvat hyvät suomalaiset vapaaottelun pystyvalmentajat, hyvät suomalaiset pystyottelulajien valmentajat (joiden tietotaitoa pitää soveltaa), ja ulkomaiset vapaaottelun pystyvalmentajat.
Yksittäisen ottelijan kohdalla helpoin ratkaisu lienee pitkät leiritykset ulkomailla ja nimenomaan pystyotteluvalmennukseen hankkiutuminen siellä. Toinen vaihtoehto on treenata säännöllisesti jotain pystylajia omalla kotipaikalla, jos sieltä löytyy joku oikeasti hyvä valmentaja tähän ja soveltaa siitä kertynyttä oppia vapaaotteluun.
Seuratasolla ainoa "oikotie" mitä voin kuvitella on saada joku hyvä pystylajin valmentaja kiinnostumaan vapaaotteluvalmennuksesta ja alkamaan soveltaa olemassa olevaa tietotaitoaan siihen. Mutta näitäkään henkilöitä ei ole Suomessa ihan joka nurkan takana ja heillä on yleensä vahva intohimo omaan lajiinsa, joten siirtymishalut voivat olla vähäisiä.
