Tähän on pitkään pitänyt raapustaa ajatuksia suomivaparista mutta omana ongelmana tuntuu olevan, että ajatuksia on liikaa näppien kyydissä pysymiseen mutta tässä muutamia ja painotan, että nämä ajatukset koskee lähinnä ns. "kenttätyötä" eikä lajin suurille massoille suuntaavaa kehitystyötä ...
Jaan itse tavallaan suomivaparin tulevaisuuden kahteen lokeroon tai kehityssuuntaan ja näistä toinen suuntima on jo startannut ja (ehkä) uhkaavastikin meinaa vakiintua. Eli elämämme ajassa, jossa vaparin sija lajina on tavallaan jyräytynyt vahvasti vapariin kytköksissä olevien lajien alle (BJJ, Lukkopaini). Ja syykin on mielestäni selvä, em. lajit ovat paljon mukavempia harrastella kun taas vapaaottelu vaatii (muka) niin paljon enemmän. Ja esimerkiksi lukkopainitoiminta on saanut vahvan jalansijan, kuin myös BJJ, ehkäpä muutaman todella reippaan aktiivin ansiosta sekä suomalaisista painiperinteistä.
Tästä seuraa monia ongelmia ... Esim vapaaottelu "demonisoidaan", mikä tarkoittaa sitä, että esim kynnys kisaamiselle on noussut todella korkeaksi ja amatööritapahtumiinkin on jo vaikeuksia löytyy ottelupareja. Vaikka kilpailullisesti ei siellä salikisoissa mitään sen ihmeempiä tapahdu kuin lukkopainissakaan tai brassissa. Ja tämä on just sitä "vanhaa" ajattelua, että "tuolla ne tosi kovat jätkät tekee tosikovia juttuja, ei musta oo siihen" vaikka kamppailu-urheilu on kamppailu-urheilua oli laji mikä vaan. Eli hukataan niitä lupaavia vaparijätkiä sinne "mukavuusalueille". Mutta tämä perus-harraste toiminta on valittavasti sitä millä tuodaan ne roposet seuran kassaan maksamaan vuokrat jne jne.
Toinen (ehkäpä jo menetetty) kehityssuunta olisi se, että vaparia ruvettaisiin lajina painamaan eteenpäin ja saataisiin tälläinen itäblokin ajatusmaailma mukaan missä on kunnia osata monipuolisesti kamppailulajeja. Tai, että se koettaisiin "siistiksi", että osataan monipuolisesti esim. nyrkkeillä ja painia ... Ja ei tämä mielestäni ole kuin asennekysymys, ohjataan porukkaa enemmän ja enemmän käymään monipuolisesti reenaamassa (salin ohjelmat sen mukaan) eikä esimerkiksi valmiiksi jo kategorisoida harrastajia esim. lukkopainijoiksi. Ja madalletaan tällä sitä myyttistä "vaparileimaa" (mikä tuntuu vieläkin elävän vahvasti) .... Ongelmia tässä on tietysti se, että tämä olisi pitänyt tehdä jo ehkä 10v sitten ... Vaikea se on maksavia painiharrastajia enää aktivoida, ilman että joudutaan muuttamaan kellariin väen puutteen vuoksi ... Sekä isona ongelmana se, että aika suuri osa vetäjistä on jo tavallaan itse vaipunut sinne painipuolen hötsäilyyn (tai on alunperinkin painitaustaisia) jolloin paloa ei löydy vapariin ... Mutta oman pikku sisäisen runkkailijan fetisseissä on ja pysyy pelkkä vaparisali mitä ei taida tällä hetkellä suomesta löytyä ainuttakaan ...
Mutta kaikki sanottuna, kuuleman mukaan ensimmäinen kehityssuunta on jo aika aktiivisesti maailmallakin voimissaan ja isossa osassa saleja ei enää ole edes erikseen mitään vapaaottelua vaan ne harvat keitä se sattuu kiinnostamaan muodostavat perusharrastajista oman porukkansa .. Ja enkä sano, että ylempänä mainittu olisi välttämättä mitenkään huono ratkaisu, itse vaan olen aina toivonut vaparin lajina itsessään vakiintumisena enkä reippaiden kilpailuhenkisten lukkopainijoiden erikois-sala-ultimate haasteena ...
Olipas sekava manifesti (humalassa) mistä todennäkösesti ei saa mitään tolkkua mutta jos joku aktivoitui niin keskustelufoorumillahan tässä ollaan ... En lupaa vastata mihinkään :-)
EDIT. Onneksi meidän juniorityössä kumminkin löytyy monipuolisuutta ja toivottavasti jatkossakin löytyy, eikä painoteta yksittäisiä tukilajeja liikaa