Suomalainen vapaaottelu

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Aina suomalaisesta vapaaottelussa puhuttaessa minua ihmetyttää, että miksi suomalaiset ammattilaiset eivät matsaa tai hae aktiivisemmin ottelutilaisuuksia esim. pienemmistä illoista. Tyyliin Santalahti ja Hamarassa otettu "välimatsi". Tuntuu, että kaikilla tasonsa vakiinnuttaneilla ammattilaisilla kuten Olli, Abba, Urholin, Mäntykivi, Skönback, Lintula etc. matseja otetaan 1-2 vuodessa. Ehkä matseja ei ole siinä omassa organisaatiossa vain tarjolla, mutta kai sitä nyt sitten kannattaisi ainakin yrittää päästä ottamaan vihreää rekordiin jossain Careliassa tai pienemmissä ympyröissä? Grönvall sentään näyttää nyt mallia.

Ja mihinhän on hävinnyt Tuukka Repo?
 
Huono risk/reward-suhde?
Ei se kovin hyvä hyötysuhde ole siinäkään, jos ei ottele ollenkaan.

Esim. Abban viimeinen matsi on viime vuodelta tappio Muhammad Mokaevia vastaan. Mokaev ottanut sen jälkeen viisi matsia, kolme UFC:ssä.

Ei tietenkään "normaalitilanteessa" organisaatio päästä ottelemaan muualle. Mutta näitähän on paljon myös, että ottelijat valittelevat, että matseja ei saa. Niin olisi aika erikoista, jos organisaatio ei pysty järjestämään ottelijoilleen matseja ja sen lisäksi vielä kieltäisi ottelemisen muualla. Tämän takiahan Brave antoi Santalahdenkin otella Hamarassa.

Enkä jotenkin usko myöskään sitä, että se kaikilla olisi kiinni siitä, ettei vain matseja löydy. Ollaanko vain liian nirsoja siitä, milloin ja ketä vastaan otellaan?
 
Itsekin näkisin, että kv-tason suomalaisten kannattaisi ottaa kevyempiä välimatseja Suomessa, jos se sopimusten puolesta on mahdollista. Etenkin kun se ura ei useimmilla ole Cage Warriorsissa, Bravessa jne. ihan pelkkää riemumarssia.

Jos nyt otetaan vaikka CW:ssa vuodessa kaksi matsia, joista tulee voitto ja tappio, niin lisäämällä tähän kaksi voittoa kotimaassa heikomman tason vastustajista tulisi minun nähdäkseni pelkkää plussaa niin rahallisesti kuin uran kannaltakin.

Jos näitä lähtökohtaisesti häviämään tuotuja vastustajia ei kykene voittamaan, niin tuskin siitä kv-urasta sitten mitään suurta kuitenkaan tulisi.

Ja näillä heikommilla vastustajilla en siis tarkoita mitään aivan säkkejä, jotka pyörtyvät saman tien, vaan pykälää alemman tason kavereita, jotka tyyliltään sopivat suomalaiselle.
 
Jo mainittujen tekijöiden lisäksi on olennaista muistaa, että ulkomaille voi toki lähteä aktiivisesti hakemaan otteluita ja saamaan päänahkoja kovista kansainvälisistä nimistä, mutta riskit ovat samalla paljon suuremmat.

CW:n tai Braven tasoisissa organisaatioissakaan ei ole takuuta, ettei Suomalaisella maailmalle lähtiessään ole vastassaan pelkästään sovittu vastustaja, vaan myös tämän kulmaan asettuva kotivetoinen tuomarointi- ja pisteytystyöskentely. Näitä on pelkästään viimevuosienkin aikana nähty vaikkapa Santalahden tapauksessa käyvän muutamiakin.

Toinen asia on, että vaikkakaan en täsmällisesti tiedä, millä tasolla PED-testaaminen Suomen vapaaotteluskenessä toimii ja toteutetaan, olettaisin seulan kuitenkin olevan huomattavasti tiukempi, kuin melkein missä tahansa USADA:n ulkopuolelle jäävässä maailman kolkassa ja organisaatiossa. Luonnollisesti seurauksena se, että (ainakin semi-)puhtoisena Suomalaisena voi ulkomailla päätyä ottelemaan jotain diureetteja ja IV-nesteytystä painonvedossaan hyödyntäviä horkkamörköjä vastaan.
 
Täytyy myös muistaa ettei se suomessakaan toimi silleen, että soitetaan vaan että mä tuun nyt ottelemaan Cageen. Vaikka tää maailman vallottaja ottais kymmenosalla ulkomailta saadusta rahasta, niin se vihu voi maksaa. Tähän soppaan kun heitetään vielä henk.koht suhteet ja solmut, niin se ei todellakaan ole itsestään selvää että matsia ois kotimaassakaan tarjolla.
 
Joo eihän se tietenkään ole mikään ilmoitusasia, että mä nyt tulen ottelemaan. Toki jos tavoitteena on saada heikomman tason vastustaja, niin sellainen on myös halvempi ja helpompi löytää.

Ihannetilannehan olisi se, että ottelijoita tuottavalla taholla olisi oma ainakin pari kertaa vuodessa tapahtumia järjestävä paikallispromootio. Siinä voisi sekä rakentaa uran alkua suotuisilla vastustajilla, että tukea sitä myöhemmin näillä välimatseilla.
 
Itsekin näkisin, että kv-tason suomalaisten kannattaisi ottaa kevyempiä välimatseja Suomessa, jos se sopimusten puolesta on mahdollista. Etenkin kun se ura ei useimmilla ole Cage Warriorsissa, Bravessa jne. ihan pelkkää riemumarssia.

Jos nyt otetaan vaikka CW:ssa vuodessa kaksi matsia, joista tulee voitto ja tappio, niin lisäämällä tähän kaksi voittoa kotimaassa heikomman tason vastustajista tulisi minun nähdäkseni pelkkää plussaa niin rahallisesti kuin uran kannaltakin.

Jos näitä lähtökohtaisesti häviämään tuotuja vastustajia ei kykene voittamaan, niin tuskin siitä kv-urasta sitten mitään suurta kuitenkaan tulisi.

Ja näillä heikommilla vastustajilla en siis tarkoita mitään aivan säkkejä, jotka pyörtyvät saman tien, vaan pykälää alemman tason kavereita, jotka tyyliltään sopivat suomalaiselle.
Itseasiassa juuri näin toimi Mäntykivi kun oli hävinnyt Grantille CW.ssä 2018 syyskuussa. Kävi ottamassa kahdessa peräkkäisessä Cage Finlandissa keskeytysvoitot alkuvuodesta 2019 ja sitten saman vuoden lopulla takaisin Englantiin Mason Jonesia vastaan.
 
Back
Ylös Bottom