- Liittynyt
- 11.12.2011
- Viestejä
- 2 012
En tiedä olenko usein ollut Sixten Korkmanin kanssa samoilla linjoilla. Sekin on vissiin joku kaikenmaailman dosentti, talousnobody kommari.
”
Sixten Korkman
5.5. 14:30
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.
Talouspolitiikan tuoretta linjanmuutosta on kummasteltu laajasti. Petteri Orpon (kok) hallitus paasasi pitkään, että se panee Suomen talouden kuntoon ja lopettaa velkaantumisen. Kovat toimet olivat kuulemma pakon sanelemia, koska Suomi oli ”Kreikan tiellä” ja joutuisi muuten Euroopan unionin ”tarkkailuluokalle”.
Linja muuttui veroaleriihessä jyrkästi, vaikka taloutta ei ole saatu kuntoon: työttömyys on huipputasolla ja julkinen velkaantuminen ennallaan. Julkisen talouden korjaaminen jää nyt vähälle, ja verokevennykset nousevat politiikan keskiöön.
Hallituksen strategiana oli yhdeksän miljardin euron julkisen talouden sopeutusohjelma, jonka pääosa koostui menoleikkauksista ja pienempi osa veronkiristyksistä. Pari miljardia laskettiin työttömyysturvan leikkausten varaan. Niiden oletettiin lisäävän työllisyyttä merkittävästi.
Strategian tavoite oli nettomääräinen, eli toteutumatta jääneet toimet ja uudet menolisäykset piti kompensoida uusilla menoleikkauksilla. Strategiaa ei kuitenkaan ole tältä osin toteutettu.
Valtiontalouden tarkastusviraston joulukuisen raportin mukaan sopeutus jää noin puoleen tarkoitetusta. Näin siksi, että hyvinvointialueiden menot kasvavat oletettua enemmän eivätkä työmarkkinauudistukset tuota – osaltaan suhdannesyistä – toivottua tulosta ainakaan tällä vaalikaudella.
Lisäksi valtio lisää menoja muun muassa Ukrainalle ja Puolustusvoimille, muualta vastaavasti leikkaamatta. Sopeutuksen jääminen vajaaksi ei ole yllätys. Talous olisi vielä heikompi, jos strategia olisi täysimääräisesti toteutettu.
Riihessä päätetyt ansiotulojen veronkevennykset tukevat ostovoimaa. Samalla hallitus toteuttaa kompensoivia toimia, jotka heikentävät kysyntää kotimarkkinoilla. Elvytyksen sijaan kyse on siten pääosin taloudellisten kannustimien vahvistamisesta veronalennuksilla.
Veronalennusten ”dynaamisista” vaikutuksista hallituksella on kovin optimistisia odotuksia. Kompensoivat toimet ovat sillisalaatti. Mukana on kikkailua, joka ei vahvista julkista taloutta lainkaan, kuten miljardin euron kaappaus Valtion eläkerahastosta. Ammattiyhdistysten jäsenmaksun verovähennysoikeuden poistaminen heikentää pohjoismaista työmarkkinamallia.
Taloutta ei ole saatu kuntoon.
Suomen yhtiöverokanta oli kansainvälisesti vertaillen matala jo ennen nyt päätettyä alennusta. Alennus lisää elinkeinoelämän järjestöjen iloksi vanhan pääoman omistajien osinkotuloja, mutta tuskin sanottavasti kiihdyttää investointeja ja talouden uudistumista. Yritystuet säilyvät, ja nekin säilyttävät usein vanhoja rakenteita.
Todellinen tarve olisi kuitenkin uusien yritysten synnyttämiselle ja innovatiivisten yritysten kasvuedellytysten vahvistamiselle. Talouskasvua voisi tukea myös panostamalla koulutukseen ja työperäisen maahanmuuton edistämiseen.
Mistä veroalennusriihessä oli kyse? Ilmeinen vastaus on, että eduskuntavaalit alkavat häämöttää.
Tavoitteitaan hallitus ei ole saavuttamassa. Samalla sen toimet lisäävät eriarvoisuutta sekä köyhyydestä nyt ja vastedes aiheutuvia ongelmia. Pienituloiset kantavat ison taakan sopeutuksesta, hyvätuloiset ja eläkeläiset eivät talkoisiin juuri osallistu.
Perussuomalaiset kärsivät paikallisvaaleissa rökäletappion, jonka ei haluta toistuvan. Voi kysyä, onko suurituloisia suosiva veropolitiikka lääke tähän? Kokoomukselle toki sopii, että hallitus jättää jälkeensä kevyemmän verotuksen.
Hallituksen edustajat ovat jatkuvasti syyttäneet Sanna Marinin (sd) hallitusta Suomen (monta vaalikautta jatkuneesta) velkaantumisesta. Suhdannesyistä ja tehottoman politiikkansa seurauksena Orpon hallitus todennäköisesti jättää jälkeensä entistä raskaamman perinnön.
Suomi on jatkossakin maa, jolla on loistava menneisyys ja upea tulevaisuus – vain nykyisyys on ikävää suossa rämpimistä.”
www.hs.fi
”
Sixten Korkman
5.5. 14:30
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.
Talouspolitiikan tuoretta linjanmuutosta on kummasteltu laajasti. Petteri Orpon (kok) hallitus paasasi pitkään, että se panee Suomen talouden kuntoon ja lopettaa velkaantumisen. Kovat toimet olivat kuulemma pakon sanelemia, koska Suomi oli ”Kreikan tiellä” ja joutuisi muuten Euroopan unionin ”tarkkailuluokalle”.
Linja muuttui veroaleriihessä jyrkästi, vaikka taloutta ei ole saatu kuntoon: työttömyys on huipputasolla ja julkinen velkaantuminen ennallaan. Julkisen talouden korjaaminen jää nyt vähälle, ja verokevennykset nousevat politiikan keskiöön.
Hallituksen strategiana oli yhdeksän miljardin euron julkisen talouden sopeutusohjelma, jonka pääosa koostui menoleikkauksista ja pienempi osa veronkiristyksistä. Pari miljardia laskettiin työttömyysturvan leikkausten varaan. Niiden oletettiin lisäävän työllisyyttä merkittävästi.
Strategian tavoite oli nettomääräinen, eli toteutumatta jääneet toimet ja uudet menolisäykset piti kompensoida uusilla menoleikkauksilla. Strategiaa ei kuitenkaan ole tältä osin toteutettu.
Valtiontalouden tarkastusviraston joulukuisen raportin mukaan sopeutus jää noin puoleen tarkoitetusta. Näin siksi, että hyvinvointialueiden menot kasvavat oletettua enemmän eivätkä työmarkkinauudistukset tuota – osaltaan suhdannesyistä – toivottua tulosta ainakaan tällä vaalikaudella.
Lisäksi valtio lisää menoja muun muassa Ukrainalle ja Puolustusvoimille, muualta vastaavasti leikkaamatta. Sopeutuksen jääminen vajaaksi ei ole yllätys. Talous olisi vielä heikompi, jos strategia olisi täysimääräisesti toteutettu.
Riihessä päätetyt ansiotulojen veronkevennykset tukevat ostovoimaa. Samalla hallitus toteuttaa kompensoivia toimia, jotka heikentävät kysyntää kotimarkkinoilla. Elvytyksen sijaan kyse on siten pääosin taloudellisten kannustimien vahvistamisesta veronalennuksilla.
Veronalennusten ”dynaamisista” vaikutuksista hallituksella on kovin optimistisia odotuksia. Kompensoivat toimet ovat sillisalaatti. Mukana on kikkailua, joka ei vahvista julkista taloutta lainkaan, kuten miljardin euron kaappaus Valtion eläkerahastosta. Ammattiyhdistysten jäsenmaksun verovähennysoikeuden poistaminen heikentää pohjoismaista työmarkkinamallia.
Taloutta ei ole saatu kuntoon.
Suomen yhtiöverokanta oli kansainvälisesti vertaillen matala jo ennen nyt päätettyä alennusta. Alennus lisää elinkeinoelämän järjestöjen iloksi vanhan pääoman omistajien osinkotuloja, mutta tuskin sanottavasti kiihdyttää investointeja ja talouden uudistumista. Yritystuet säilyvät, ja nekin säilyttävät usein vanhoja rakenteita.
Todellinen tarve olisi kuitenkin uusien yritysten synnyttämiselle ja innovatiivisten yritysten kasvuedellytysten vahvistamiselle. Talouskasvua voisi tukea myös panostamalla koulutukseen ja työperäisen maahanmuuton edistämiseen.
Mistä veroalennusriihessä oli kyse? Ilmeinen vastaus on, että eduskuntavaalit alkavat häämöttää.
Tavoitteitaan hallitus ei ole saavuttamassa. Samalla sen toimet lisäävät eriarvoisuutta sekä köyhyydestä nyt ja vastedes aiheutuvia ongelmia. Pienituloiset kantavat ison taakan sopeutuksesta, hyvätuloiset ja eläkeläiset eivät talkoisiin juuri osallistu.
Perussuomalaiset kärsivät paikallisvaaleissa rökäletappion, jonka ei haluta toistuvan. Voi kysyä, onko suurituloisia suosiva veropolitiikka lääke tähän? Kokoomukselle toki sopii, että hallitus jättää jälkeensä kevyemmän verotuksen.
Hallituksen edustajat ovat jatkuvasti syyttäneet Sanna Marinin (sd) hallitusta Suomen (monta vaalikautta jatkuneesta) velkaantumisesta. Suhdannesyistä ja tehottoman politiikkansa seurauksena Orpon hallitus todennäköisesti jättää jälkeensä entistä raskaamman perinnön.
Suomi on jatkossakin maa, jolla on loistava menneisyys ja upea tulevaisuus – vain nykyisyys on ikävää suossa rämpimistä.”
Kolumni | Orpon hallitus muutti linjaansa veronalennusriihessä
Hallitus ei ole saavuttamassa tavoitteitaan. Samalla sen toimet lisäävät eriarvoisuutta sekä köyhyydestä aiheutuvia ongelmia.