Kiitos mahdollisuudesta. Jatkan työtäni muualla. Minun tehtäväni on julistaa evankeliumia ja on jokaisen omalla vastuulla ottaako sen vastaan. Ei ole hyötyä jaaritella ihmisten kanssa, jotka eivät halua sitä vastaanottaa.
Hyvä ja onnea jatkoon.
No onpas reilua! Että jos käy huono tuuri ja kuolee onnettomuudessa, niin helvettiin sitten vaan.
Ei näkynyt jumalaa täälläkään vaikka pyysin, eikä kyllä missään muuallakaan koko ihmiskunnan historiassa, joka muuten on enemmän kuin 6000 vuotta.
Tästä tulikin mieleeni, onko herra foorumin herra Siren koskaan harkinnut taikasienien nauttimista?
En ikinä enkä aio koskaan koittaa.
Höh.
Kimpaletta ei bannattu.Jos Kimpale bannataan tai ketju lukotetaan niin ottaako joku alfa-omega vetovastuun?
Jostain tuli tällainen ajatus mieleen…
Itse en usko, että hirveesti on aivoissa eroja. Näen tämän asian niin, että kun ihminen on vaikka tarpeeksi masentunut tai on menettänyt lapsensa niin hän löytää apua tästä "uskosta"! Eli hänellä on joku ASIA/JUTTU johon turvautua. Eihän sillä ole paskankaan väliä vaikka ihminen uskoisi lentävään mattoon jos se vaan helpottaa ja löytää "pakokeinon" tuskastaan.
Tuohan on loogisuuden absoluuttinen kieroituma, siis totaalinen. Jumalahan sen lapsen juuri otti. Elikä kyseessä on korkeintaan sairas Tukholman syndrooma. Vai onko niin, että jos joku randomi tulee ja tappaa sun perheen, niin sä koston sijaan alat kaveeraan sen kanssa? Tämä osoittaa uskovaisten aivojen rakenteen eron, niillä on pakko olla fundamentaalisesti jotain täysin erilaista päässä, ei kukaan tervejärkinen ala palvomaan lapsen vienyttä hullua sadistia.
Ymmärrän kyllä pointin... mutta en usko, että miettisin ihan noin pitkälle. Kuvitteellisesti siis hakisin vain lohtua ja jotain tarkoitusta ja henkistä helpotusta elämään. Ei siinä oliskaan järkeä. Varmaan jos näin sattuisi, että menettäisin lapseni niin silti kertoisin täällä samaa, että saan vaan helpotusta elämääni tätä kautta. Kirkoissa käymällä ja tapaamalla ihmisiä...kuuluisin tavallaan "the porukkaan" jotka ovat "yhtä".
Satanisti menis ja tappais sen perheen tappaneen. Uskovainen rukoilee jumalaa. Siinä se ero. Toinen elää tässä maailmassa ja kärsii tässä maailmassa, ei pakene tai pyydä apua satuolennolta kun ihmiskunta ei tunne tapausta, että jumala olisi auttanut ketään missään ikinä.
Kyllä... olen samaa mieltä. Järjettömiltähän noi kuulostaa kaikki vertauksesi juuri.
Rukoilemalla sai synnit anteeksi?
Niin, sitä ennen ei ole jumalaa, mutta yhtäkkiä onkin kun tulee trauma. Aivan samalla tapaa skitsofreenikot kehittää toisen persoonan suojelemaan psyykettä, samoin uskovainen rakentaa päähänsä jumalan suojellakseen psyykettänsä. Skitstofreenikon ja uskovaisen ero on vain, ettei skitsofreenikko katso patologista tarvetta kertoa kaikille pään sisällä olevan juttuja. Kumpikin on mielisairaus, tosin uskominen mieto sellainen.
Näetkö miten sokeita te uskovaiset olette realismille ja etenkin omille sanoille. Puhut rajoittuneesta ymmärryksestä ja käsityskyvyn ylimenevästä olennosta, mutta samaan aikaan olette aivan saatanan varmoja että sellainen on olemassa ja se juttelee teille ja tekee kokoajan kaikkea kivaa. Voiko nyt enempä ristiriitaista olla. Anteeksi nyt, mutta milloin te uskovaiset oikeasti katsotte peiliin objektiivisesti, ihan oikeesti. Noi jutut on täysin häiriintyneen oloisia. Kyseenlaistakaa joskus, ajatelkaa maallisesti että onko tässä oikeasti mitään järkeä, ei siinä ole, ei siis yhtään, 0%. Koko juttu on niin ristiriitainen, epälooginen ja aivan järjettömän naiivi. Eikä sitä voi selittää, että tutkimattomat ovat herran tiet, no ei se teidän puheiden perusteella ole. Tehän tiedätte kaiken tästä käsityskyvyn yli menevästä olennosta vaikka olette samaan aikaan rajoitetulla ymmärryksellä varustettuja. Jos te osaisitte edes sekunin katsoa itseänne, tajuaisitte, että vittu me ollaan oltu sekaisin ja tuhlattu elämää.
