Jos on ikänsä jollain pikkupaikkakunnalla asunut, niin ymmärrän hyvin että kynnys muuttaa pois tuntuu isolta. Väittäisin myös, että jos muuttokohde on kuitenkin Suomessa, niin tuo kynnys sijaitsee vain ja ainoastaan sitä tuskailevan yksilön vasemman ja oikean korvan välimaastossa.
EU:n sisälläkin muuttoon liittyvät käytännön asiat on kohtuullisen helppo saada järjestymään nopeasti. Itse olen työn perässä matkustanut perheen kanssa USAan (byrokratinen painajainen) ja takaisin ja työpaikallani olemme palkanneet Suomeen töihin (perheellisiäkin) ihmisiä lähes kymmenestä maasta.
USAssa jos ajelee keskellä ei mitään noita isojen kaupunkien välisiä moottoriteitä niin iso osa liikenteestä on U-Haulilla koko omaisuuttaan kärrääviä perheitä muuttamassa tuhansien kilometrien päähän töiden perässä. Välimatkan ja kulttuurierojen kannalta analogia olisi muuttaa Suomesta Italiaan tai Kreikkaan duuniin.
Jotenkin suomalaiset onnistuvat hankkimaan hyvin negatiivisen käsityksen omastaankin maastaan asuinpaikkana sen oman kunnan/kaupungin ulkopuolella. Kävin Keski-Suomessa lukion ja siellä piti melkein jokainen mahdottomana asiana muuttaa "saastuneelle ja ruuhkaiselle" pääkaupunkiseudulle.
