SITÄ päivää en unohda...

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Fabien
  • Aloitettu Aloitettu
Se päivä kun työterveyslääkäri päästi sairaslomalle työuupumuksen takia. Samaan aikaan kamala paniikki ja helpotus. Siihen tunteeseen on han liian helppo palata. Ikuisesti kiitollinen työkaverille joka antoi kyydin kaupunkiin.

Oman lapsen syntymäpäivä on toinen. Siitä tosin muistuu syntymän jälkeisiä hetkiä vain pätkittäin.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
eka kerta "bissellä" - kun join frendini kanssa salaa pullot Koffin Porteria mummin pimeässä kylmäkellarissa. Meni muuten jokunen vuosi, ennen kuin seuraavan kerran ölle maistui - ihmeteltiin vaan, että on ne kummaa porukkaa vanhemmat, ku tällästä kuraa juo...:kippis1: Tästä oppi ainakin sen, että kun omat lapset lähestyy tiettyä ikää, niin "tankeissa" onkin yllätys - yllätys Porteria tms. hirveetä Scheissea!
 
Onhan noita useita, osa varmasti unohtuu ajan mittaan. On kuitenkin yksi hetki, joka säilyy varmasti mielessä aina ja iänkaikkisesti: Viime kesänä kannoin tyttäreni arkun sylissäni kirkosta hautausmaalle. Elämäni raskain 200 metriä ja aina tulee raavaalla miehelä tippa linssiin kun tuota muistelee.
 
Onhan noita useita, osa varmasti unohtuu ajan mittaan. On kuitenkin yksi hetki, joka säilyy varmasti mielessä aina ja iänkaikkisesti: Viime kesänä kannoin tyttäreni arkun sylissäni kirkosta hautausmaalle. Elämäni raskain 200 metriä ja aina tulee raavaalla miehelä tippa linssiin kun tuota muistelee.

Ei helvetti...:itku: Toi on jo liikaa...voimia sinne, en halua edes kuvitella miltä tollanen tuntuu..
 
Hakkari kaatus..
 
Inttijutut taitaa tässä threadissa päätyy aika korkeelle. Saa nähä mitä juttuja ne Onttolan rajajääkärikomppaniassa pistävät sissien tekemään.. nm. heinäkuussa armeijan harmaisii.. kääks

Samaan paikkaan lähen!
 
Katos, siellä nähään. Veikkaan et 60 kilsan marsseilta ei hirveesti muistikuvia jää.

Replaylle jaksamusta.. :|
 
Sitä päivää en unohda ikinä ku tyttö syntyi. :haart:

Ja huono muistelmus on siitä, ku itkuinen äitini soitti jokunen vuosi aikaa aamuvarhaisella ja kertoi hyvän ystäväni kuolleen.

Nämä päivät tulivat siis päällimmäisenä mieleen...
 
Pikkuveljen kuolema. Siitä ei kai pääse ikinä yli.
Kihlatun tapaaminen. Se sielunkumppanuus ei olekaan höpöjuttuja.

Nämä on ne suurimmat taphtumat, jotka ei koskaan mielestä katoa.
 
Penkistä toi 100kg 2vuotta sitten keväänä ja toinen on kyllä kun olin 9-luokalla kun aloin seurustella, ainoa oikia rakkaus elämässä, isänmaan ja bodauksen ohella.

Replay:lle ja Hamaralle jaksamisia.
 
Viime vuoden lokakuun 7.päivä... Kun lääkärit sanoivat että 55 vuotias isäni tulee kuolemaan muutaman päivän sisään.
 
Mulla on näitä päiviä hiukan enempi:

- Sain MusicMan basson :thumbs:
- isoäitini kuolema
- kahden vuoden suhde päättyi
- sain ensimmäisen kerran turpaan :lol2:
- ensimmäiset jurrit
- kuulin, että sain pikkuveljen

Se sit siitä, JATKAKAA !
 
- päivää jona isäni oli humalaisen kyydissä ja ajoivat kolarin
- 100 muuta päivää jona pelkäsin humalaisen isäni puolesta
- päivää jolloin sain tietää että ensirakkauteni oli pettänyt minua
- päivää jolloin uskoni miehiin palasi ja tapasin ihana poikaystäväni
- päivää jolloin istuin poliisiasemalla todistajana
- päivää jolloin vanhempani erosivat
- päivää jolloin valmistuin
- päivää jolloin sain kutsun haluamaani korkeakouluun
 
-Kun minusta tuli ylioppilas.
-Ensimmäinen päivä armeijassa.
-Yli 10 vuotta pidempään treenannut kamppailija myönsi minun olevan parempi sparratessamme.
-Ensi suudelmaa.
-Ensi kosketusta pesään.
-Ensi työntymistä pesään.
-Kun nöyryytin yli 60kg painavampaa vastustajaa mattopainissa.
-Ensimmäisiä kännejä.
-Kun kannoin arkkua.
-Kun silitin kuollutta koiraamme, joka oli ollut perheessä lähes koko ikäni.
-Kun heitin koulun "kovimman" jätkän maahan, sen jälkeen ei tullut enää kukaan haastamaan riitaa koulussa.

Siinä muutamia...
 
-Yli 10 vuotta pidempään treenannut kamppailija myönsi minun olevan parempi sparratessamme.
-Kun nöyryytin yli 60kg painavampaa vastustajaa mattopainissa.
-Kun heitin koulun "kovimman" jätkän maahan, sen jälkeen ei tullut enää kukaan haastamaan riitaa koulussa.
Siinä muutamia...

Ei pahalla Pumper, mutta viestissäsi vivahtelee samanlaista tarinaa kuin eräällä pakkiksen käyttäjällä johon sigussani viittaan.:D
 
Päivä, jolloin kielletystä hedelmästä tuli sallittu. Ja maistuu muuten oikealle.
 
Tällä pienellä iällä ei nyt oo paljoo mutmut:
-Tsunamiaallon todistaminen ja sitä pakoon juokseminen. Ei ikinä unohdu.
-Äidin kohtaus, kuolema lähellä.
-Noh eiköhän se eka pipariki oo aika muistettava:D
edit. Ja replaylle jaksamista!
 
Onhan noita useita, osa varmasti unohtuu ajan mittaan. On kuitenkin yksi hetki, joka säilyy varmasti mielessä aina ja iänkaikkisesti: Viime kesänä kannoin tyttäreni arkun sylissäni kirkosta hautausmaalle. Elämäni raskain 200 metriä ja aina tulee raavaalla miehelä tippa linssiin kun tuota muistelee.
Auts :( Tuskin olisin ite pystynyt tohon.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom