No tuodaanpa oma korsi kekoon tähän keskusteluun. Noloja hetkiä ja tilanteita on kyllä vuosien varrella sattunut jos monenlaista, mut ehkä pahin niistä kohdaltani sattui vuonna 2002 junalla matkatessani.
Oli maanantaiaamu ja matkasin taas viikoksi muutama sata kilometriä opiskelupaikkakunnalle. Railakas viikonloppu takana ja nukuin krapulaani samalla. Istumapaikkani oli juuri siinä puolessa välin vaunua jossa penkkirivit ovat vastakkain. Ylläni sellaiset ohuet tuulipukumalliset housut mallia mustat. Oli rumat ja kunnon junttipöksyt joita en ollut aiemmin, enkä tapauksen jälkeenkään enää pitänyt. No asiaan siis...
Näin siinä nukkuessani aika kuumaa unta vanhan inttikaverini tyttöystävästä. Mä olen siis varmaan sairas ja viallinen ihminen
No ei siinä unessa loppuun asti menty, mut kiihottava se oli silti. No heti unen nähtyäni heräsin ja alkuun oli tosi hyvä hiukan hämmentynyt fiilis. No alkuhämmennyksen jälkeen olotila vaihtui pian epäileväksi, että nyt ei kaikki ole ihan kohdallaan. Katsoin alkuun eteeni ja vastapuolella istui mies ja nainen. Iältään olivat noin 25v. Olivat siis tulleet siihen joltain asemalta kauneusunieni aikana. Mies katsoi ikkunasta ulos huultaan purren ilmeellä että repeää hetkenä minä hyvänsä raikuvaan nauruun. Hänen vieressään istuva nainen taas luki järkyttynyt ilme päällään jotain kirjaa. Opuksen nimeä en älynnyt/kerennyt vilkaista. Seuraavaksi siirsin katseeni syliini ja huomasin kauhukseni, että olin juuri lauennut unissani housuihini. Ohuiden tuulipukupöksyjen läpi tunki iso kosteanvalkoinen läntti ja olin et WTF. Seuraavat 5 sekuntia meni aivan liian hitaasti miettiessäni peliliikkeitä tilanteeseen. Mennäkö ikkunasta läpi liikkuvasta junasta, juoksenko toiseen vaunuun, vai mitä tehdä. No olin kauhusta jäykkänä pystymättä liikkumaan. Katsoin vain edestakaisin vastapuolella istuvia ihmisiä ja syliäni kädet levällään tahtomatta uskoa tapahtunutta. Lopulta en keksinyt/kyennyt tekemään muuta kuin ottamaan takkini naulasta sylini suojaksi sulkien silmäni ja näytellä jatkavani unia
Seuraava tunti menikin kaikkea miettien, kun unikaan ei enää tullut. Mietin mm, että olinkohan mahdollisesti pitänyt minkälaista ääntä lauetessani. Samalla ihmettelin, että miksi näin juuri nyt märkiä unia, koska olihan samana viikonloppuna jumpattu nykyisen vaimoni kanssa. Tosin märkä uni monen vuoden tauon jälkeen oli ainut asia mikä hiukan lämmitti mieltäni, mutta hetki olisi voinut olla parempi.
Päätepysäkkiäni kuulutettaessa avasin seuraavan kerran silmäni todeten, että vastapäinen pari oli häipynyt paikalta. Nopea kurkkaus takin alle ja ilokseni totesin, että pikkuoliot olivat alkaneet kuivua housuihini. Takilla sopivasti suojaten junasta pihalle ja hiukan ihmetteleväisellä olotilalla uutta opiskeluviikkoa kohden.
Sen jälkeen olikin sit kiva matkustella ko junalla, jos joku nainen tai mies sattui katsomaan hymyillen niin heti ajattelin, et toi oli varmaan just ”toinen niistä”. En siis kerennyt taltioimaan vastapuolella istuneiden henkilöiden kasvoja. No asiasta on jo vuosia ja olen päässyt sen yli. Tosin tää thredi tietty palautti asian taas päivänvaloon, et kiitos vaan..
PS. Märkiä unia en ole nähnyt tapauksen jälkeen, joten taidan lähteä viikonloppuna junalla matkustaa