Siisteistä toimistohommista duunariksi vaihtaminen

[Masal]

Sulla on kyllä helvetin ihmeelliset käsitykset duunarihommista. En ole yhdeltäkään duunarilta kuullut että työ olisi varsinaisesti leppoisia. Vähänkään pienemmässä firmassa painetaan tukka putkella työmaasta toiseen. Kirjoitit aikaisemmin että ottaisit mielellään jonkun leppoisen apumies duunin 2000e/kk palkalla. Voin kertoo että semmosta sä et tuu koskaan saamaan koska niitä ei juuri ole. Leppoisasta huoltomiehen apumies duunista saa sen mukaista palkkaa, ja se on melkoisen paskaa. Tässä kohtaa voit vedota downshiftaamiseen, mutta sitten kun perhe tulee kuvioihin niin 1500e/kk palkalla ei perhettä elätetä.

Itse veikkaan että sulta on burnoutin jälkeen jäänyt asioita käsittelemättä. Itse en ainakaan missään nimessä vaihtaisi hyväpalkkaisia toimistohommia duunarihommiin siksi että siellä voisi olla hyviä jätkiä. Toi on aivan järjetöntä. Hyvänä jätkänä kavereita saat mistä tahansa, ei se siitä työpaikasta ole kiinni.

 

[PikkuPatleetti]

Täällä väläyteltiinkin jo sosiaalialaa vaihtoehdoksi. Ehdottomasti sinne ja vielä kehitysvammapuolelle, saa jauhaa sontaa päivät pääksytysten, välillä vaihtelee parit vaipat (tai riippuu tasosta) tai tekee muita hommia, asiakkaat on hulvattomia (välillä tietty raskaita), mutta jos suojatyöpaikkaa etsiskelee niin sieltä! Itselle osunu myös todella hyviä työkavereita ja hyviä tiimejä, jotka aktiivisesti haluu sosialisoida myös vapaa-ajalla. Perusliksa taitanee lähteä tuosta kahesta tonnista. Vinkkinä heitän asumispalvelut tai koulupuoli (siis kehitysvammaisten).
Ite hakeudun pois kun mun nuppi ei sit kestä rutiiniduunia missä ei etene mihinkään. Nyt ajatuksena on, että lähen viemään harrastusta työksi, pikkuhiljaa. Menihän tänkin idean bongaamiseen 15 vuotta et ei tässä kiire enää ole

 

[Indica]

Kaikki on korkeasti koulutettuja ja muutkin asiat kiinnostavat kuin dokaaminen ja mahdollisimman tehokkaasti töiden vältteleminen. Voi puhua taloudesta, tekniikasta, matkustelusta, urheilusta, hyvistä ravintoloista jne. jotka on itselle sydäntä lähellä olevia asioita. Myös kun ulkomailla asuu saa apua käytännön jutuissa, kuten vaikka veroilmoituksessa ja muissa paperihommissa, siivoojan etsimisessä jne jne. Duunarit yleensä puhuivat siinä röökin polton ohessa tojotansa räjähtäneestä moottorista, seuraavan viikonlopun juomista ja jos joskus pillua sais. Myös raha-asioista valittaminen oli todella yleistä, toki asialle ei edes meinattu tehdä mitään, kunhan valitettiin.

Ketjun aloittelija glorifioi duunarien hommia aivan liikaa, todellisuus tullee olemaan toinen.
Mutta kuten jo todettua, turha täällä on kysellä. Mene ja toteuta intohimosi

Edit. SirMaxilla hyvä pointti tuossa ylempänä, itsekin mietin samaa.

No kyllä auton ropaamisesta, autojen jobbailuista & hyvistä diileistä muilla rintamilla, tuontiautohakureissuista, kavereiden autojen vioista ja sen sellaisista on helvetin mukava jauhaa. Vanhat hyvät ryyppyjutut, panotarinat ja naisista valittaminen on hyvänä kakkosena. Urheilu on hyvä aihe, jokaisella on siihen mielipide (ainakin jos seuraa valtavirtalajeja ei pelkkää pesäpalloa) sen lisäksi hyviä aiheita on ulkomaanmatkat ja vaikkapa lentokoneet. Politiikka, mikään henkilökohtainen asia (tunne-elämä, vaikeudet, sukulaisten poismenot, uskonto, parisuhteet) tai tälläiset ei ole hyviä. Siksi puhutaan autoista ettei koskaan tarvitsisi kertoa omia syvimpiä tuntojaan kenellekään, se on vähän sijaispuheenaihe. Vähän kun säästä puhuisi mutta vaan vähän teknisemmin orientoituneesti. Ja ainakin mun mielestä ihan kivan kevyt keskusteluaihe. Ei mua ne niin kauheasti jaksa aina kiinnostaa mutta pitää sen verran selvillä olla että on yhteistä maaperää muiden kanssa. En mä ainakaan ole paljastanut todellisia ajatuksia ja tunteita jne kenellekään, eikä mulla ole käynyt vieraitakaan kun muutaman kerran sitten lapsuusaikojen. En mä usko että mua kukaan ihan oikeasti tuntee, siksi ainakin puhun näistä ettei tarvitse avautua toisille ihmisille liikaa.. en mä mitään suuria salaisuuksia haudo mutta en vaan ole sellainen ihminen joka laskisi muita oikeasti kovin lähelle (mut voi luulla irl tuntevansa mutta ne erehtyy suuresti)

Mutta suunnilleen ton takia mm autoista ja panojutuista puhutaan

Sulla on kyllä helvetin ihmeelliset käsitykset duunarihommista. En ole yhdeltäkään duunarilta kuullut että työ olisi varsinaisesti leppoisia. Vähänkään pienemmässä firmassa painetaan tukka putkella työmaasta toiseen. Kirjoitit aikaisemmin että ottaisit mielellään jonkun leppoisen apumies duunin 2000e/kk palkalla. Voin kertoo että semmosta sä et tuu koskaan saamaan koska niitä ei juuri ole. Leppoisasta huoltomiehen apumies duunista saa sen mukaista palkkaa, ja se on melkoisen paskaa. Tässä kohtaa voit vedota downshiftaamiseen, mutta sitten kun perhe tulee kuvioihin niin 1500e/kk palkalla ei perhettä elätetä.

Itse veikkaan että sulta on burnoutin jälkeen jäänyt asioita käsittelemättä. Itse en ainakaan missään nimessä vaihtaisi hyväpalkkaisia toimistohommia duunarihommiin siksi että siellä voisi olla hyviä jätkiä. Toi on aivan järjetöntä. Hyvänä jätkänä kavereita saat mistä tahansa, ei se siitä työpaikasta ole kiinni.

Jep. Miksi kaverit pitää yleensäkään saada töistä? Työasiat on työasioita ja työihmiset on työihmisiä ja kaverit kavereita. Sitävarten on siviilielämä että eletään sitä elämää sitävarten taasen on työelämä että sitä siviilielämää voi elää.. Ne taas on hyvinkin erilliset lokerot.

 

[_Juissi_]

Sulla on kyllä helvetin ihmeelliset käsitykset duunarihommista. En ole yhdeltäkään duunarilta kuullut että työ olisi varsinaisesti leppoisia. Vähänkään pienemmässä firmassa painetaan tukka putkella työmaasta toiseen. Kirjoitit aikaisemmin että ottaisit mielellään jonkun leppoisen apumies duunin 2000e/kk palkalla. Voin kertoo että semmosta sä et tuu koskaan saamaan koska niitä ei juuri ole. Leppoisasta huoltomiehen apumies duunista saa sen mukaista palkkaa, ja se on melkoisen paskaa. Tässä kohtaa voit vedota downshiftaamiseen, mutta sitten kun perhe tulee kuvioihin niin 1500e/kk palkalla ei perhettä elätetä.

Itse veikkaan että sulta on burnoutin jälkeen jäänyt asioita käsittelemättä. Itse en ainakaan missään nimessä vaihtaisi hyväpalkkaisia toimistohommia duunarihommiin siksi että siellä voisi olla hyviä jätkiä. Toi on aivan järjetöntä. Hyvänä jätkänä kavereita saat mistä tahansa, ei se siitä työpaikasta ole kiinni.

-toi on mun lempikohta toi
"Tässä kohtaa voit vedota downshiftaamiseen, mutta sitten kun perhe tulee kuvioihin niin 1500e/kk palkalla ei perhettä elätetä."
eli kannustat tekemään eri tavalla elämässä kuin mitä mä haluan elämässä, ja oletat että rupeaisin olemaan suhteessa jonkun kanssa tilanteessa jossa elän eri tavalla kuin haluan elää, ja sitä kautta tulisi perhe?
voin sanoa että jos en pyri sitä kohti mitä haluan, ja jos en saa jotain sinnepäin mitä haluan, niin naisrintamalla ei tuu tapahtuu mitään. ja jos naisrintamalla ei tuu tapahtumaan mitään niin se perheen syntyminenkään ei tapahdu koskaan. eli jos nyt rupean tekemään raivolla töitä joita tehdessä voin pahoin kokonaisvaltaisesti, niin en ihan 100% varmasti tapaa ketään. se on sellasta luonnonlakia se.
ja toisekseen. mä en välttämättä tee perhettä koskaan. mua ei haittaa vaikka en ikinä tekis lapsia. ja sit se, että jos joskus siltä tuntuis,että on se muija ja asiat rullaa niin että on hyvä olla, ja on pidempään ollut suhteessa, niin sit voi kattoa että jos tekisi vaikka yhden lapsen, ehkä. ja pienilläkin tuloilla on maailmassa perheitä elätelty. tosiaan ajan, ja haluan ajaa 500 euron autolla jne. mulle tärkeempää on oma viihtyvyys ku tulot.
ihan täysin absurdia ENNAKOIDA jotain perheen perustamista mitä ei välttämättä ikinä tule...pitää elää nykyhetken mukaan eikä elää jonkun tulevaisuus illuusion varassa.
ja sitten toisekseen jos perhettä elättäessä huomaisin että tarvitsisin lisää rahaa, voisin taas pyrkiä sellaiseen työhön, missä sitä rahaa saa enemmän. tai tekemään ylitöitä, tai ajamaan taksia viikonloppuisin. sitten taas stressi ja kärsimys lisääntyisi ja pahoinvointi, mutta sitähän perhe-elämä (mun näkökulmasta, voitte sanoa mitä haluatte) on.

 

[_Juissi_]

No kyllä auton ropaamisesta, autojen jobbailuista & hyvistä diileistä muilla rintamilla, tuontiautohakureissuista, kavereiden autojen vioista ja sen sellaisista on helvetin mukava jauhaa. Vanhat hyvät ryyppyjutut, panotarinat ja naisista valittaminen on hyvänä kakkosena. Urheilu on hyvä aihe, jokaisella on siihen mielipide (ainakin jos seuraa valtavirtalajeja ei pelkkää pesäpalloa) sen lisäksi hyviä aiheita on ulkomaanmatkat ja vaikkapa lentokoneet. Politiikka, mikään henkilökohtainen asia (tunne-elämä, vaikeudet, sukulaisten poismenot, uskonto, parisuhteet) tai tälläiset ei ole hyviä. Siksi puhutaan autoista ettei koskaan tarvitsisi kertoa omia syvimpiä tuntojaan kenellekään, se on vähän sijaispuheenaihe. Vähän kun säästä puhuisi mutta vaan vähän teknisemmin orientoituneesti. Ja ainakin mun mielestä ihan kivan kevyt keskusteluaihe. Ei mua ne niin kauheasti jaksa aina kiinnostaa mutta pitää sen verran selvillä olla että on yhteistä maaperää muiden kanssa. En mä ainakaan ole paljastanut todellisia ajatuksia ja tunteita jne kenellekään, eikä mulla ole käynyt vieraitakaan kun muutaman kerran sitten lapsuusaikojen. En mä usko että mua kukaan ihan oikeasti tuntee, siksi ainakin puhun näistä ettei tarvitse avautua toisille ihmisille liikaa.. en mä mitään suuria salaisuuksia haudo mutta en vaan ole sellainen ihminen joka laskisi muita oikeasti kovin lähelle (mut voi luulla irl tuntevansa mutta ne erehtyy suuresti)

Mutta suunnilleen ton takia mm autoista ja panojutuista puhutaan



Jep. Miksi kaverit pitää yleensäkään saada töistä? Työasiat on työasioita ja työihmiset on työihmisiä ja kaverit kavereita. Sitävarten on siviilielämä että eletään sitä elämää sitävarten taasen on työelämä että sitä siviilielämää voi elää.. Ne taas on hyvinkin erilliset lokerot.

-miksi kaverit pitäis saada töistä?
vastaus: sen takia että työt on se paikka missä mä käyn. ei mun kotiin tuu uusia kavereita mistään. enkä lähe ulos kadulle repimään ihmisiä hihasta että "ootko mun kaveri"
ja ei, en mene potkunyrkkeilykurssille sen takia että saisin kavereita, koska en halua mennä potkunyrkkeilyyn.

 

[Deleted member 43228]

Jep. Miksi kaverit pitää yleensäkään saada töistä? Työasiat on työasioita ja työihmiset on työihmisiä ja kaverit kavereita. Sitävarten on siviilielämä että eletään sitä elämää sitävarten taasen on työelämä että sitä siviilielämää voi elää.. Ne taas on hyvinkin erilliset lokerot.

Mutta miksei hankkia työkavereita töistä, jos se on mahdollista? Itse ainakin sain ex-työpaikalta loistavan kaveripiirin. Edelleen nähdään, osaa harvemmin ja osaa useammin. Ollaan tosin kaikki saman henkistä porukkaa ja samassa sopassa keitetty, niin aika tiiviiksi porukaksi kasvettiin. Edelleen nähdään vaikka osa muuttanut pitkin suomea. En vaihtais kyllä pois

Sehän oli juuri mahtavuutta, kun voi töissä sopia porukalla että töiden jälkeen safkalle ja juomaan muutamat oluset. Työntekokin sai olla vaikka kuinka paskaa, niin kaverit aina samassa kusessa. Ei haitannut :D

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Mutta miksei hankkia työkavereita töistä, jos se on mahdollista? Itse ainakin sain ex-työpaikalta loistavan kaveripiirin. Edelleen nähdään, osaa harvemmin ja osaa useammin. Ollaan tosin kaikki saman henkistä porukkaa ja samassa sopassa keitetty, niin aika tiiviiksi porukaksi kasvettiin. Edelleen nähdään vaikka osa muuttanut pitkin suomea. En vaihtais kyllä pois

 

[Deleted member 43228]

I see what you did there:D

Ei ollut oma päätös. Eikä ollut edes isompien päälliköiden päätettävissä tuo touhu. Politiikkaa, politiikkaa ;) Sain valita, muuta 800 km tai irtisanoudu. Ja samaa rataa muille, en ollut ainut siis.

"En vaihtais kyllä pois" -meinasin tuota ex-työporukkaa. Tosin en ois töitäkään vaihtanut, ellei ois myllerretty.

 

[_Juissi_]

Tällaisia juttuja lukiessa on pakko kuitenkin haastaa kirjoittajaa katsomaan peiliin. Glorifioitko kuitenkin liikaa duunariaikojasi? Onko sinulla hieman liian yleistävä näkemys duunareista? Muuttuuko mikään riittävästi duunia vaihtamalla, vai onko sittenkin tehtävä muutoksia henk.koht. elämään tai jopa elämänasenteeseen. Tunnen yhdenkin kaverin, joka muutti pikkukaupungista ensin 100t asukkaan kaupunkiin "aloittamaan puhtaalta pöydältä" ja "oikeasti elämään". Pian piti muuttaa Stadiin ja kaikki kuulemma muuttuisi; löytyisi kavereita ja ensimmäinen tyttöystäväkin löytyisi. Siellä parin vuoden jälkeen kaikki oli kuulemma ihan perseestä (sielläkin) ja mies muutti Berliiniin. Siellä hän asuu nyt jo kuudetta vuotta. Elämä on edelleen perseestä. Kun hän jossain vaiheessa muuttaisi oikeasti tiettyjä asioita asenteestaan, niin se elämä lähtisi rokkaamaan. Silloin hän toki voisi palata Suomeenkin, koska ne sosiaalisen elämän ongelmat ovat olleet siellä ihan omien korvien välissä.

no sanoppas nyt. miten sitä asennetta siellä korvien välissä muokataan niin että toimistotyössä tulee se sama perjantai-fiilis kun duunariaikoina? ja ei, en tarkoita nyt sitä, että rupeaisin "ryhdistäytymään" ja esittämään sellasta fiilistä jota ei ole, ja iskemään silmää tyylikäästi työkavereille perjantai-illan merkiksi, vaan puhun aidosta sisäisestä huokeuden fiiliksestä. nyt ei ole ku se että menee tympääntyneenä kotiin, henkisesti stressaantuneena, psykosomaattisia oireita keho täynnä, omituisia pistelyitä päässä ja vihlontaa hampaissa.
.ei tuu sitä jotain tiettyä "kipinää" että voi vaa mielessään hykerrellä tyytyväisenä että "ah, perjantai" ja sit esim. viikonloppuna ois motivaatiota lähtee tapaa jotain kaveria.

Mulle tuli mieleen myös se, että ehkä nuorempana oli sitä menoa töiden jälkeen enemmän kuin tänäpäivänä, kuinka monta vuotta siitä sitten onkaan.

duunareilla meno ei lopu koskaan. niille maistuu kalja hautaan asti viikonloppusin ;) niillä ei oo suunnattu huomio kavereista pois "tärkeämpiin" asioihin. paitsi ehkä jollain, mut ei niiden huomio oo suunnattu tärkeeseen työntekoon toimistolla kaverien ja työn ulkopuolisten kivojen asioiden kustannuksella!!

 

[Kride]

Minulle on jäänyt fiilis, että olet _Juissi_ tehnyt jo päätöksesi vaihdoksesta: puolustat ajatusta vaihtamisesta niin jääräpäisesti, vaikka täällä on tullut hyviä toisenlaisia pointteja ja näkökulmia.

Se saattaa silloin hyvinkin olla sinulle oikea ratkaisu, ja kokeilemallahan se selviää. Jos ei maistu, niin pääseehän sitä takaisin toimistoonkin.

 

[_Juissi_]

Minulle on jäänyt fiilis, että olet _Juissi_ tehnyt jo päätöksesi vaihdoksesta: puolustat ajatusta vaihtamisesta niin jääräpäisesti, vaikka täällä on tullut hyviä toisenlaisia pointteja ja näkökulmia.

Se saattaa silloin hyvinkin olla sinulle oikea ratkaisu, ja kokeilemallahan se selviää. Jos ei maistu, niin pääseehän sitä takaisin toimistoonkin.

Kiitos vastauksesta.
Totuus on, että mä haastan kaikkia näkökulmia, ja samalla nään itekkin onko mun jutuissa mitään pointtia.
Todellisuudessa alan vaihdos tulee tehtyä pitkän sisäistämisen kautta tavallaan silleen että kamelin selkä katkee lopullisesti.

Jos alanvaihtoa tulee tehtyä.
Koska totuutta on paljon siinä mitä mulle jo vastattiin, että asenne on se joka ratkaisee.
Sit sen asenteen kautta työpaikka voi joko vaihtua tai olla vaihtumatta.

Mut yks asia on varmaa. Pitää oppia esittämään toiveitaan nykyisessä työssään. Sen varaan rakentuu koko elämä.
Eli se, että ilmoittaa a:palkkatoiveensa ja b:ne tehtävät, joita haluaa kyseisellä palkalla tehdä, mitä ei halua tehdä, niin että tämä toive kohtaa palkkatoiveen rajat.

Siksi pitää ilmoittaa toiveensa, jotta pystyy "maksimoimaam" työn ja vapaan tasapainon. Ja sitäkautta sen sisäisen "asenteen" ja olon.
Eli sen, että voi keskittyä:
-Harrastuksiin (Mulla punttisali, Tietyt PC pelit jotka kiinnostaa, irccaaminen, jne)
-Joskus työkavereiden kanssa tai muiden kavereiden kanssa kaljalle menooon, niin että aidosti on jäänyt työn ja vapaan tasapainon johdosta energiaa ja fiilistä lähteä rentoutumaan kaljalle
-jne

Eli idea on siinä, että pitää ilmoittaa toiveensa, olipa missä vaan töissä.

"ongelma" (jos ongelmaa on) on se, että oon niin epästereotyyppinen persoona.
joku toinen saa kaiken toimii ja kokee mielekkääks elää silleen, mihin mua yritetään "puskea" ympäristön toimesta elämään.

Eli tarviin niin "meditatiiviset" työ tehtävät kuin mahdollista, jotta en
a:masennu tai
b:alkaa menemään "liian lujaa"

Tää kaikki aiheuttaa nyt sellasta että mikäli haluun elää, niinkun mä haluun elää, niin mulle tapahtuu seuraavaa:
-jokainen, siis ihan jokainen päivä mä oon "paiseessa" koska töissä, (duunariaikoina jo) pomot ja muu yhteisö halus että mä teen eri asioita kuin mitä mä itse halusin

Sillonkun olin nuorempi, halusin enemmän palkkaa ja siitä väännettiin ihan hulluna.

Sit lopulta etenin, ja sitä palkkaa alko tulee mun mittapuulla oikeen tosi paljon, seurauksena koko oman elämänhallinnan menetys ja burnout, sellasta "rennon elämän" esittämistä mut samaan aikaan sisäisesti ihan paskana. ei syytä elää niin.

Nyt oon niin kummallisessa tilanteessa että oon joutunu 6-7 kuukautta vääntää siihen suuntaan että saan nykyisen työn toimii vapaa-ajan kaa synkassa, ja on sellasta vääntöö kyl et nytki oon nukkunu n.4h/yö koko viikon. eli siis oon neuvotellu työtehtävien räätälöinnistä ja mun palkkapyynti on melkeen puolet siitä mitä ennen. jos ei firmasta löydy sellasia töitä ni munhan on pakkoki lähtee harjanvarteen.

Mut elämä kehittyy jatkuvasti, uusia paikkoja tulee tutkittua, kaikenmaailman talonmiehen virat voi haistella...pikkuhiljaa jnejne....tää on kaikki keskusteluu

Nyt meen jatkaa heroes&generals pelii-