Siisteistä toimistohommista duunariksi vaihtaminen

[SirMax]

Onko mahdollista että suurin ongelma on tällä hetkellä korvien välissä? Ja ratkaisu löytyy sieltä? En nyt tarkoita tätä vittuiluna.

 

[darker]

Tullut kokeiltua useampaa alaa nuoresta lähtien. Kaikissa on ollut hyvät ja huonot puolensa, unelmahommaa ei ole löytynyt ja tuskin löytyy. Terveydenhuollossa on ollut mukavimmat työkaverit mutta ala on näin miesnäkökulmasta sangen naisvaltainen, useimmille äijille lienee riski joutua ainoaksi miespuoliseksi työntekijäksi, mitä en voi suositella. Ärsyttäviä ihmisiä on varmasti joka alalla, viimeistään asiakkaissa. Voisi ehkä todeta, että duunin vaihtelu on pitänyt meikäläisen pollan kunnossa. Uupumus voi syntyä sekä liian kovasta että vähäisestä stimulaatiosta, olen jossain määrin kokenut molemmat tilanteet ja ehkä siitä on jäänyt jotain käteen. Yrittäjänä tällä hetkellä ja siitä voisi sanoa, että ainakin alussa pitää tykätä epävarmuudesta niin kuin kala vedestä.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Itsellä ei ole pahaa sanottavaa niistä ajoista, kun työskentelin duunarihommissa varastolla, kokoamassa moottoreita ja myöhemmin tutkimassa laatupulmia puoliksi duunarina, puoliksi toimistossa. Silti olen paljon tyytyväisempi nykytyöporukkaan, vaikkei vapaalla aikaa yhdessä vietetäkään. Kaikki on korkeasti koulutettuja ja muutkin asiat kiinnostavat kuin dokaaminen ja mahdollisimman tehokkaasti töiden vältteleminen. Voi puhua taloudesta, tekniikasta, matkustelusta, urheilusta, hyvistä ravintoloista jne. jotka on itselle sydäntä lähellä olevia asioita. Myös kun ulkomailla asuu saa apua käytännön jutuissa, kuten vaikka veroilmoituksessa ja muissa paperihommissa, siivoojan etsimisessä jne jne. Duunarit yleensä puhuivat siinä röökin polton ohessa tojotansa räjähtäneestä moottorista, seuraavan viikonlopun juomista ja jos joskus pillua sais. Myös raha-asioista valittaminen oli todella yleistä, toki asialle ei edes meinattu tehdä mitään, kunhan valitettiin.

Ketjun aloittelija glorifioi duunarien hommia aivan liikaa, todellisuus tullee olemaan toinen.
Mutta kuten jo todettua, turha täällä on kysellä. Mene ja toteuta intohimosi

Edit. SirMaxilla hyvä pointti tuossa ylempänä, itsekin mietin samaa.

 

[Thonglong]

-mikä siinä nollat taulussa tekemisessä on niin pahaa?.

Jos työtä voi tehdä ns. nollat taulussa, niin se tarkoittaa että työ on yksinkertaista ja yksitoikkoista, josta tulee takuulla oman stressin aiheensa ellei sitten ole vähän yksinkertaisempi ihminen, jolle riittää mainiosti esim. kaupassa hyllyjen täyttely yms. Ja tämä ei todellakaan minään kettuiluna.

 

[_Juissi_]

Onko mahdollista että suurin ongelma on tällä hetkellä korvien välissä? Ja ratkaisu löytyy sieltä? En nyt tarkoita tätä vittuiluna.

-en tiedä, jos korvien välissä on ongelmaa se on työperäistä mun mielestä.

Itsellä ei ole pahaa sanottavaa niistä ajoista, kun työskentelin duunarihommissa varastolla, kokoamassa moottoreita ja myöhemmin tutkimassa laatupulmia puoliksi duunarina, puoliksi toimistossa. Silti olen paljon tyytyväisempi nykytyöporukkaan, vaikkei vapaalla aikaa yhdessä vietetäkään. Kaikki on korkeasti koulutettuja ja muutkin asiat kiinnostavat kuin dokaaminen ja mahdollisimman tehokkaasti töiden vältteleminen. Voi puhua taloudesta, tekniikasta, matkustelusta, urheilusta, hyvistä ravintoloista jne. jotka on itselle sydäntä lähellä olevia asioita. Myös kun ulkomailla asuu saa apua käytännön jutuissa, kuten vaikka veroilmoituksessa ja muissa paperihommissa, siivoojan etsimisessä jne jne. Duunarit yleensä puhuivat siinä röökin polton ohessa tojotansa räjähtäneestä moottorista, seuraavan viikonlopun juomista ja jos joskus pillua sais. Myös raha-asioista valittaminen oli todella yleistä, toki asialle ei edes meinattu tehdä mitään, kunhan valitettiin.

Ketjun aloittelija glorifioi duunarien hommia aivan liikaa, todellisuus tullee olemaan toinen.
Mutta kuten jo todettua, turha täällä on kysellä. Mene ja toteuta intohimosi

Edit. SirMaxilla hyvä pointti tuossa ylempänä, itsekin mietin samaa.

-kaikkia korkeakoulutettuja kiinnostaa muu ku dokaaminen vaan sen takia että ne on niin burnouttiin työllistettyjä että niille tulee extra kova ahdistus krapulassa ja siks ne ei voi juoda tosin eipä siinä, vaikka mä oisin alemman koulutuksen työssä, niin en jois paljoa siltikkään, et ehkä toi ei täysin pidä paikkaansa. korkeekoulutetut voi puhua kaikesta sivistyneestä, mut ei ne vaan saa mua nauramaan niiden jutuillaan, niin huonoja ne on, ja sit lisäks korkeekoululaiset joko esittää rentoa (ei oikeesti ole rentoja, koska on burnoutissa mut näyttelee rentoa :D ) tai sit ne on muuten vaan eri aaltopituudella ku mä, "parempia ihmisiä" tuntuvat olevan jotenkin, pukeutuvat hienosti, maksavat auton osa-maksua, esittävät sujuvasti rentoa (unohtamatta sisäistä burnouttia :D ) tietävät kulttuurista ja ravintoloista ja nönnönnöö....mutta kaikesta paistaa läpi sellanen v*tun tylsä epäaitous ja se, että ne ihmiset on oikeesti vaan rahan ahneita paskoja jotka on samaan aikaan perverssillä tavalla rakastuneet insinööritekniikan yksityiskohtiin (no ei nyt kai sentään, kunhan nyt heitän pientä avautumista ilmoille :D )

-itseasiassa mä oon joutunu just tuolla toimistolla välttelee mahdollisimman tehokkaasti töitä, ja siellä mä oon enemmän nähny työn välttelyä kun duunarina. mistähän johtuu? esim ite jos oon sanonu pomoille toimistolla että haluun tehdä tällasta työnkuvaa enkä tällasta, ja mulle kelpaa pienempi palkka, niin ei vaan mee jakeluun. samat hommat roikkuu mulla mitä mun ei pitäny enää tehä. sit joudun alkaa tekee tota "mahdollisimman tehokasta töiden välttelyä" eli surffaan netissä koko päivän ja odotan että ne joskus kolmen kuukauden päästä vihdoin tajuis että mitä ollaan puhuttu että minkälaisia hommia mun piti tehdä.
no ei kai siinäkää vielä ois ongelmaa, mut sit ne pillastuu ku deadlineen mennessä ei oo tullu mitää aikaseks.
ja siellä on muutakin porukkaa, jotka välttelee sitä duunii viimeseen asti, ne ei ees oo välttämättä tajunnu ite pyytää aseman alennusta niinku mä. Kyl mun nykyhetken "duunariuden glorifiointi" näkökulmasta luulis sopivassa duunarin työssä olevan helpompaa tarttuu harjanvarteen ja alkaa harjaa katuu ku että vaa koko päivän ois tekemättä mitää

-mulle sopis tojotan räjähtäneestä moottorista puhuminen jossain määrin, kun itte oon downshiftaaja joka ajelee 500 euron autolla, joka jossain vaiheessa varmaan räjähtää taas. kun en nää mitään mieltä ajaa 10 000e autolla (nähty ja koettu) tai tietenkin nään. mutta en nää mieltä suorittaa itteään burnouttiin silleen ettei pysty rentoutumaan vapaa-ajalla, jonkun auton takia, jota vaan ite käytän siirtymiseen paikasta a paikkaan b.

-toi olis kans varmaan ihan hyvää ajatusten suuntamista naisiin jos töissä puhuttaiskiin pillusta, mua se varmaan vituttais jos joku utelis mun pillu juttuja, mutta silti se suuntais ehkä mun mieltä naisiin päin. tuolla toimistolla kun on insinöörit joko löytäny rakkaan vaimonsa jo lukiossa, niin niitä ei enää suorittamisen ja raatavan oravanpyörässä pyörimisen seassa vois enää naiset vähempää kiinnostaa.
toimistolla ei mun kokemusten mukaan puhuta tippaakaan naisista. no sit siellä on just puolet tyypeistä ilman naista mutta keskustelevat sitten "sivistyneesti" tekniikasta ja taloudesta ja matkustelusta ja urheilusta ja ravintoloista mut pillua ne ei saa koska on liian raskasta mennä kapakkaan ryyppäämään niin että ois ihan oikeestikki hauskaa ilman että tulevan työviikon suoritustehtävät näytön äärellä ja palaverit estäis sitä hauskanpitoa, ja saattais saadakki jonku naisen itelleen antamaan sitä pillua :D

-eli sanoisin että tekis kyllä monelle hyvää siellä toimistolla jos joku niille puhuis ees joskus siitä pillusta, vaikka joutuisivatkin (minä mukaanlukien) olee naamat punasina sellasista puheista, niin saattaispa alkaa tapahtuu kuitenkin vastakkaisen sukupuolen kaa edes joskus jotain jos töissä ois jonkun näköstä tukea tämmösille "pikku jutuillle" niinku pillunkin saaminen.

-kiitos kannustuksesta mut enpähän oo vieläkään päässy duunariks, saa nähä pääsekö tässä elämässä enää ikinä yhtään mihinkään mikä ois hyväks, mulla varmaan päässä on vikaa ja oon menny tonne toimistolle just oikeeta elämää karkuun ja koko mun elämä vaan menee ohi mun silmissä kun en pääse sieltä fyysisen mukavuuden (ja henkisen laimeuden) maailmasta pois enää.

Jos työtä voi tehdä ns. nollat taulussa, niin se tarkoittaa että työ on yksinkertaista ja yksitoikkoista, josta tulee takuulla oman stressin aiheensa ellei sitten ole vähän yksinkertaisempi ihminen, jolle riittää mainiosti esim. kaupassa hyllyjen täyttely yms. Ja tämä ei todellakaan minään kettuiluna.

-nojoo...sanon nyt vaikka näin et nollat taulussa tekemisessä on se hyvä puoli, et päivällä se vituttaa töissä mut illalla pystyy rentoutumaan. tosin oishan se upeeta ku aina olis sopivan haastavaa ja kiinnostavaa työtä. mut ite otan minä päivänä tahansa mieluummin nollat taulussa tekemistä ku liian haastavaa tekemistä liian kireessä aikataulussa

 

[Dopey]

esim ite jos oon sanonu pomoille toimistolla että haluun tehdä tällasta työnkuvaa enkä tällasta, ja mulle kelpaa pienempi palkka, niin ei vaan mee jakeluun. samat hommat roikkuu mulla mitä mun ei pitäny enää tehä. sit joudun alkaa tekee tota "mahdollisimman tehokasta töiden välttelyä" eli surffaan netissä koko päivän ja odotan että ne joskus kolmen kuukauden päästä vihdoin tajuis että mitä ollaan puhuttu että minkälaisia hommia mun piti tehdä.
no ei kai siinäkää vielä ois ongelmaa, mut sit ne pillastuu ku deadlineen mennessä ei oo tullu mitää aikaseks.

Aika ihmeellistä touhua, jos työnantaja on yksityinen yritys. En ole ollut yhdessäkään paikassa töissä, missä ylläolevan kaltaisen perseilyn jälkeen olisi enää tarvinnut haikailla pois nykyduunista.

 

[_Juissi_]

meinaatko että ois jo kengän kuva takapuolessa?

 

[Jami2003]

Aika ihmeellistä touhua, jos työnantaja on yksityinen yritys. En ole ollut yhdessäkään paikassa töissä, missä ylläolevan kaltaisen perseilyn jälkeen olisi enää tarvinnut haikailla pois nykyduunista.

Ettei vaan juissi olisi töissä julkisella puolella jossain toimistossa jossa pyöritellään jotain tyhjänpäiväisiä papereita ja projekteja joilla ei ole mitään merkitystä mihinkään. Siinä tapauksessa jopa hieman ymmärtäisin duunarin hommista haaveilun.

 

[Vieraissa]

Oletko _Juissi_ hakenut muuta duunia? Vaikuttaa olevan sen verran kova kaipuu vastuuttomaan hommaan, että kannattaa ryhtyä totisiin toimiin ennen kuin ritsa venyy liikaa. Pidän ihmeenä, jos ei mitään tuollaista tointa Suomesta löydy. Vai onko se nyt pakosti oltava se huoltomiehen homma? Eikö sellaisia ole yleisesti tarjolla?

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Onkohan tässä kyseessä ihan puhdas trolli. Haluaa vittuilla "paremmille" ihmisille, jotka eivät joudu raatamaan duunarina kuten hän? Oma elämä potkii päähän ja johonkin on kiukku purettava. Tähän ketjuun vain tippuu postauksia. Itse aion ignorata tästä eteenpäin, miksi tuhlata aikaansa munattomaan vätykseen.

 

[Dopey]

meinaatko että ois jo kengän kuva takapuolessa?

Kyllä. Duunien jättäminen tekemättä on yksiselitteisesti pätevä irtisanomisperuste, vaikka olisi ilmoittanutkin, ettei annettujen kaltaisten duunien tekeminen huvita/kiinnosta.

 

[D.Yates]

Juissi kuulostaa pahasti elämäntapa-amikselta. Kaikella kunnioituksella amiksia kohtaan.
Suosittelen vaihtoa duunarihommiin, ne ovat varmasti lähempänä Juissin kiinnostuksen kohteita.

 

[Myssy]

Nooh, mä vaihdoin siisteistä toimistohommista, globaalista manageroinnista ja maailman ympäri lentelystä duunarihommiin. Pari vuotta tein niitä ennenku iski se 2008 lama. Oli todella virkistävää tehdä ihan vaan käsin töitä "liukuhihnalla", kävi oikeastaan lomasta vanhan it-rumban jälkeen. Sit tutkailin että mitä tekis, ja päädyin teollisuuteen kunnossapitoon sähkäriks. Työkaverin kanssa korjaillaan vikoja, joinain päivinä on kiire, toisina ei. Kello pelastaa aina, ja seuraava pari tulee jos ei saanu valmiiks. Mikään "eilinen" homma ei odota kun menee töihin. Mutta vastaavasti työ haastaa ja saa koodaillakin yms välillä, et semmonen mukavan stressitön keskitie löytyi.

Työkaverit o molemmissa paikoissa ollu jees. IT-puolella ei juuri salimörköjä ollu, mutta WoW yms seuraa kyllä. Duunaripuolella taas sitten on enemmän salia harrastavia, mutta vähemmän nörttipuuhia. Mutta ei kyllä tojotan moottorista tai pillun saannista enää tällä iällä puhuta duunaripuolellakaan, kahvipöytäkeskustelut menee arkisemmin esimerkiks talon korjailusta/laitosta puhellessa, muksujen opiskelupaikoista, jne.

Mutta se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.

 

[Ray Lewis]

-kaikkia korkeakoulutettuja kiinnostaa muu ku dokaaminen vaan sen takia että ne on niin burnouttiin työllistettyjä että niille tulee extra kova ahdistus krapulassa ja siks ne ei voi juoda tosin eipä siinä, vaikka mä oisin alemman koulutuksen työssä, niin en jois paljoa siltikkään, et ehkä toi ei täysin pidä paikkaansa. korkeekoulutetut voi puhua kaikesta sivistyneestä, mut ei ne vaan saa mua nauramaan niiden jutuillaan, niin huonoja ne on, ja sit lisäks korkeekoululaiset joko esittää rentoa (ei oikeesti ole rentoja, koska on burnoutissa mut näyttelee rentoa :D ) tai sit ne on muuten vaan eri aaltopituudella ku mä, "parempia ihmisiä" tuntuvat olevan jotenkin, pukeutuvat hienosti, maksavat auton osa-maksua, esittävät sujuvasti rentoa (unohtamatta sisäistä burnouttia :D ) tietävät kulttuurista ja ravintoloista ja nönnönnöö....mutta kaikesta paistaa läpi sellanen v*tun tylsä epäaitous ja se, että ne ihmiset on oikeesti vaan rahan ahneita paskoja jotka on samaan aikaan perverssillä tavalla rakastuneet insinööritekniikan yksityiskohtiin (no ei nyt kai sentään, kunhan nyt heitän pientä avautumista ilmoille :D )

Yleistys on niin rankkaa, että luulen kirjoittajan olevan joko yksinkertainen, katkeruuden/inhon sokaisema tai vähän mielenterveyden suhteen "ylikierroksilla". Tulee mieleen sellainen todella vahva lokeroinnin tarve, joka yleensä loppuu ihmisillä jo teini-iän jälkeen tai ainakin siinä 25 ikävuoden kohdilla viimeistään.

 

[Katharina]

Voisi olla hyvä käydä nyt ainakin työpsykologin kanssa juttelemassa luottamuksellisesti.

 

[vilho_kanuuna]

Ettei vaan juissi olisi töissä julkisella puolella jossain toimistossa jossa pyöritellään jotain tyhjänpäiväisiä papereita ja projekteja joilla ei ole mitään merkitystä mihinkään. Siinä tapauksessa jopa hieman ymmärtäisin duunarin hommista haaveilun.

Osataan sitä näköjään lokeroida ja yleistää muuallakin ....

 

[_Juissi_]

Oletko _Juissi_ hakenut muuta duunia? Vaikuttaa olevan sen verran kova kaipuu vastuuttomaan hommaan, että kannattaa ryhtyä totisiin toimiin ennen kuin ritsa venyy liikaa. Pidän ihmeenä, jos ei mitään tuollaista tointa Suomesta löydy. Vai onko se nyt pakosti oltava se huoltomiehen homma? Eikö sellaisia ole yleisesti tarjolla?

-oon hakenu muutamiin paikkoihin. en oo päässy. no ideaaliammatti ois sellanen huoltomiehen apumies. mut ehkä ne pitää mua ylikoulutettuna. vaikka oon käyny vaan mun koulutuksen sen takia että pääsin mukaviin sisätiloihin pois asennustyömailta ikävän työkaverin seurasta.

Yleistys on niin rankkaa, että luulen kirjoittajan olevan joko yksinkertainen, katkeruuden/inhon sokaisema tai vähän mielenterveyden suhteen "ylikierroksilla". Tulee mieleen sellainen todella vahva lokeroinnin tarve, joka yleensä loppuu ihmisillä jo teini-iän jälkeen tai ainakin siinä 25 ikävuoden kohdilla viimeistään.

-yksinkertainen, joo olen. katkeruuden/inhon sokaisema? välillä. mielenterveyden suhteen ylikierroksilla? kyllä. pitäis päästä sinne huoltomiehen apupojaksi ojentelee työkaluja ni vois ne mielenterveydelliset ylikierroksetki laskea ennen eläkeikää.

-

Voisi olla hyvä käydä nyt ainakin työpsykologin kanssa juttelemassa luottamuksellisesti.

-oon käyny jo juttelee vaikka kenen kanssa.

 

[Jami2003]

Osataan sitä näköjään lokeroida ja yleistää muuallakin ....

Huom jossain, en väittänyt että kaikissa ;)

Eräs tuttu joutunut jonkun verran tekemään julkishallinnon turhauttavia nolla projekteja, kuten esimerkiksi organisaatioiden sisäisiä tehostamiskartoituksia, ja on kyllä tuopin ääressä kironnut että niissä hommissa hajoaa pää jos jossain. Kirjaat jotain tietoja jostain jonnekkin koontitaulukkoon kolme kuukautta, väännät siitä jonkinlaisen raportin, käsittelet raportin jonain iltapäivänä kahvin ja pullan kanssa jossain palaverissa jonka jälkeen raportti jää jonnekkin pölyttymään. Kukaan ei siihen palaa ja itse alat kirjaamaan jotain toisia tietoja ja kehä jatkaa pyörimistä. Ei käy kateeksi vaikka oikeastaan ihan sama miten teet hommat niin palkka juoksee.

 

[uttu]

Ei toimistotyön tarvitse olla helppoa en sitä tarkoittanut, mutta tietyillä keinoilla voi lievittää stressiä ja jättää paukkuja vapaa-ajallekin. Pekka Saurin sanoin musta tuntuu, että sun nyt pitäs vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni :D
Mikäli tilanne on huono sitten vaan muutosta tilanteeseen sen enempää analysoimatta. Vaihda vaikka työnantajaa ensiksi.

 

[SirMax]

Pekka Sauri ja legenda Krunssila!