Siisteistä toimistohommista duunariksi vaihtaminen

[Thonglong]

-urakehityksiä ja haaveita punnitessa tällä hetkellä voisin nähdä itteni jossain sopivan leppoisassa duunarin työssä...jossain jonkun alan huoltomiehenä ajelemassa pakettiautolla ympäri pk-seutua ja tekemässä mielenkiintoisia ja vaihtelevia ja sopivan haastavia huoltotehtäviä, jonkun mukavan työparin kanssa. ja tässä vielä se että työ ei olis liian hektistä ja aikataulupaineista.

Eipä taida nykyää mitään aikataulupaineettomia kuljetushommia olla. Ja vielä työparin kanssa. Unohda koko juttu.

 

[_Juissi_]

Vaihda duunariksi. Turha sitä muilta on kysellä mitä OMALLA elämällään tekee.
Itse en vaihtaisi millään, mutta en olekaan sinä.

-hyvä pointti. jos ois 100% päätös tehtynä vaihdosta niin en muilta kyseliskään.

Voisit nähdä itsesi jossain leppoisassa firmassa tekemässä leppoisia töitä leppoisan työkaverin kanssa. Jos, jos ja vielä kerran jos. Mikset samantien keskity unelmoimaan lottovoitosta? Siltä tuo nimittäin kuulostaa, unelmalta. Mitäs kun ne huoltohommat onkin aina sitä samaa ja haastavuuskin tulee lähinnä siitä, että kädet on liian isot mahtumaan huoltoluukusta sisään?



Taitaa tuo burnout ja muu sekavuus painaa vielä taustalla. Kaiken pitäisi olla mukavaa ja leppoisaa ja nykyisessäkin paikassa olet mennyt taaksepäin.



Glorifioit. Viimeiset kymmenen vuotta menty vähän miten sattuu ja kun meno hiljenee niin elämä murenee.



Mitäs kun se työpari onkin tuppisuu tai vihaa sua? Sitä ei kiinnosta jutella muuta kuin pakolliset töihin liittyvät ja muuten mennään naama yrmeänä ja hiljaa.



Mäkin haluisin et kaikki mun työkaverit ois älykkäitä ja osaavia nuoria seksipommeja. Helpottais omia töitä kun ei joudu muiden sotkuja siivoamaan ja ois samalla toimisto täys silmänruokaa. Haluta saa mitä huvittaa, mutta jos et itse firmaa pistä pystyyn niin mahdollisuudet vaikuttaa työkavereihin on aika rajalliset.

-ensinnäki, pitäähän sitä unelmia olla yleensä porukka menettää mahollisuudet mahollisimman lepposaan työntekoon sillä, et sitä rahaa pitää saada palkaks niin paljon. sitku sitä palkkaa tavotellaa ja tavotellaa
ni vastineeks tulee sit sitä epälepposuutta ja suorittamista. jos ois hyvä duuni voisin mennä 2000e/kk palkalla.
-aina samaa ne on toimistotyötkin mulla. ja vielä niin pahasti ettei ees maisema vaihdu.
-burnouttia, glorifiointia. no jos se onni ei tuu vaihtamalla leppoisampaan ja pienempi palkkaiseen duunariammattiin niin mistä se elämän mielekkyys tulee?
-jos työpari ois tuppisuu ja vihais mua, se ois ikävää. todennäkösesti duunarifirmassa sellasia tulis vastaan. mut sit sielä tulis vastapainona hyviäki tyyppejä.

Eipä taida nykyää mitään aikataulupaineettomia kuljetushommia olla. Ja vielä työparin kanssa. Unohda koko juttu.

-ei kuljetus, mut jonku näköstä huoltoo? nojoo kylhän kaikes on aikataulut. eipä muuten tulis mitää rahaa kellekkään. Mut ku on olemassa aikatauluja ja sit on olemassa riittämättömiä aikatauluja.

 

[Deleted member 43228]

Onkohan mökkitalkkareille hommaa? Tai jotain vastaavaa puuhaa. Toki riippuu missä asut. Koita pykätä oma toiminimi pystyyn ja tee nykyisten töiden rinnalla jotain. Saat tuntumaa miltä tuntuu ja toiminimen pystytys ei paljon rahaakaan vie. Siellä ne hyvät tyypit löytyy sitten toki asiakkaista, mutta se nyt taas onkin sitten jo omista sosiaalisista ominaisuuksista kiinni.

 

[Katharina]

Eräs kiinteistöhuoltoalan tyyppi kertoili joskus, että kun asiakkaana oli myös jonkinlainen tuetun asumisen talo, niin siellä pahimmalla keikalla sekava asukas vahti aseen kanssa koko huoltotoimituksen. Tää soitti tietty poliisille heti, kun homma oli valmis ja ulos sieltä huoneistosta pääsi lähtemään. Eli niitäkin hommia on tosiaan monenlaisia. Työparia harvoin näkee kenelläkään, paitsi ehkä muuttofirmoissa.

 

[Jami2003]

Meet kunnalle töihin tekniselle puolelle. Siellä ei ressi eikä aikataulut paina. Pystytätte aamupäivällä yhden montuista kertovan kyltin ja iltapäivällä toisen. Suurin haaste on jaksaa kuunnella ne samat mökki ja hirvestysjutut kahvitunnista toiseen...

 

[Tukezu]

Mites tuo harrastus puoli? en huomannu että kukaan olis ottanu sitä vielä esille.. Jos mulla olis tylsä duuni ni keksisin vaan jonkun mielenkiintoisen harrastuksen. Itseasiassa mulla on jo.

 

[_Juissi_]

Onkohan mökkitalkkareille hommaa? Tai jotain vastaavaa puuhaa. Toki riippuu missä asut. Koita pykätä oma toiminimi pystyyn ja tee nykyisten töiden rinnalla jotain. Saat tuntumaa miltä tuntuu ja toiminimen pystytys ei paljon rahaakaan vie. Siellä ne hyvät tyypit löytyy sitten toki asiakkaista, mutta se nyt taas onkin sitten jo omista sosiaalisista ominaisuuksista kiinni.

-vaikee lähtee tollaseen hommaan ilman mitään "punasta lankaa" eli et ois joku kokemus tai tie joka ois johtanu tollaseen. ei mulla oo mitää talkkarin kokemusta ni waikeeta on..........

Eräs kiinteistöhuoltoalan tyyppi kertoili joskus, että kun asiakkaana oli myös jonkinlainen tuetun asumisen talo, niin siellä pahimmalla keikalla sekava asukas vahti aseen kanssa koko huoltotoimituksen. Tää soitti tietty poliisille heti, kun homma oli valmis ja ulos sieltä huoneistosta pääsi lähtemään. Eli niitäkin hommia on tosiaan monenlaisia. Työparia harvoin näkee kenelläkään, paitsi ehkä muuttofirmoissa.

-no, olipahan sillä kaverilla jännitystä ainakin töissä, ei päässy tylsyys iskemään

Meet kunnalle töihin tekniselle puolelle. Siellä ei ressi eikä aikataulut paina. Pystytätte aamupäivällä yhden montuista kertovan kyltin ja iltapäivällä toisen. Suurin haaste on jaksaa kuunnella ne samat mökki ja hirvestysjutut kahvitunnista toiseen...

-tää kuulostaa periaattees ihan hyvältä, kuhan vaa tulis ensin työpaikkailmotus vastaan jossa haettais kunnalle tollasta työntekijää ni miksen hakis!

Mites tuo harrastus puoli? en huomannu että kukaan olis ottanu sitä vielä esille.. Jos mulla olis tylsä duuni ni keksisin vaan jonkun mielenkiintoisen harrastuksen. Itseasiassa mulla on jo.

-täs on just se juttu, oon aikasemmin yrittäny (n.10 vuotta) ratkasta noita työn epäkohtia vapaa-ajan harrastuksilla. mut ongelma on siinä ettei se vaan toimi. nimittäin oon tehny jopa niin, et oon lopulta jo harrastanu ja kokeillu juttuja mitkä ei ees kiinnosta mua oikeesti, ihan vaan et saisin elämäni toimimaan, oon käyny tuolla kaikki maailman hirvimetsät ja sulkapallot ja kamppailulajit ja luoja ties mitkä läpi.
mun mielest se on nii, et elämä menee ihan nurinkuriseks jos pitää oikeen keksimällä keksii jatkuvasti jotai harrastuksia vapaa-ajalle, että sais toimimattoman työelämän toimii. mieluummin niin päin et harrastukset ikäänku on osa sitä elämää. Eli esim käy vaikka ihan perus tylsästi nyt vaikka punttisalilla kolistelee rautoja sit töiden jälkeen, ja tavallaan siit työ+punttisali yhdistelmästä tulis niinku se henkinen ja fyysinen puoli just sopivassa suhteessa ravittua ja elämä toimis. eli jos siit työstä puuttuu jotain henkistä ravintoa jota siel pitäis olla, ni ei sitä kyl mun mielestä saa kompensoitua harrasteilla, ainakaan pitkäks aikaa ja ainakaan sillee et kaikki henkinen vointi on pelkästään harrastusten varassa.

 

[loops]

Periaatteessa ihan sama tilanne ko _Juissilla_.

Ite ratkasen asian niin että pistän kämpän myyntiin ja lähden vuoden vaihteessa mailmalle. Ei täällä ole mitään hävittävää. Jos mailmalla ei tartu mitään käteen ja joutuu joskus vuoden päästä tuleen maitojunalla takas niin saapahan alottaa puhtaalta pöydältä ihan alusta.

 

[vilho_kanuuna]

Moi.
Oon perhanan vaikeassa tilanteessa kun elämästä puuttuu "se jokin"
Eli tavallaan elämässä on liikaa tasapaksuutta, tylsyyttä ja väljähtyneisyyttä.

Ajattelin että hommahan ratkeaisi työtä ja näkökulmaa vaihtamalla old school tilanteeseen eli rehellisiin duunarin hommiin lähteminen voisi olla hyvä suunnanmuutos. Löytäisi mahdollisesti jotain oikeasti mielenkiintoista työtä ja saisi vaihtelua koneella istumiseen kun vapaa-ajallakin koneella istun paljon.

toimistotyön ominaisuudet:
mukavuus, sisäsiisteys, tylsyys, väljähtyneisyys, stressi, persoonattomat työkaverit (sori)

duunarihommien ominaisuudet
ajoittaiset tosi paskat hommat, kiinnostavat hommat, vittumaiset työkaverit, viihdyttävät työkaverit

ongelma on siinä, että oon "ansassa" näiden toimistotöiden kanssa, elämä on ihan pysähdyksissä ja pitäis saada siihen uutta jytyä. Mutta en saa aikaan lähteä toimistolta kun siellä on niin mukavaa ja sisäsiistiä. Ja muistissa on vielä aikaisemman elämän duunaripuolen ikävät kokemukset (jotkut "ilkeet" työkaverit jotka on vähän sellasia koulukiusaajilta haiskahtavia, joidenkin paskahommien hirvittävyys jne)
mutta toisaalta jos en tee jotain vaihdosta niin oon vielä 60 vuotiaanakin samassa neutraalin väljähtäneessä elämäntilanteessa...ystävyyssuhteet kuivuneet pois, uusia ei synny kun toimistolla ei oo kukaan samalla aaltopituudella. perjantaisin ei oo työviikon jälkeen hyvä fiilis...kaljaakaan en enää juo kenenkään kanssa kun ei yksinkertaisesti ole aitoa fiilistä lähteä juomaan.
Ja niille jotka mahdollisesti ehdottaa että mun pitäis hakea työelämän ulkopuolelta uutta hohtoa mun elämään. niin turha ehdottaa, kaikki vapaa-ajan härväämiset ja hääräämiset on kokeiltu jo, ja työ on elämän perusrunko minkä varaan muut asiat rakentuu niin....
Myöskin ongelma on siinä että en oo saanu toimistohommissa nyt 10 vuoteen samanhenkisiä kavereita vapaa-ajalle.
Jotenkin tuntuu että duunaripuolella ne leppoisat kaverit on, (en nyt meinaa laiskureita, vaan lupsakoita ja leppoisia kavereita)

Onko muita samassa tilanteessa? Onko kellään ehdotuksia miten sais ittensä liikkeelle? Eikai siinä muuta ku alkais soittelee duunarihommien perään muttakun siinä on sekin mutta että ei ne ees ota noin vaan töihin....

Kinkkinen tilanne, on niin mukavaa olla sisäsiisteissä töissä mutta tällä hetkellä tuntuu että koko elämä on sen takia jumissa....

Aika paljon samoja ajatuksia mtä mulla lähiaikoina päässä pyörinyt. Ikää täällä tosin lähes kymmenen enemmän. Duuni on siisti sisätyö ja palkkaankin pitäisi olla tyytyväinen. Valtiolla kun ollaan niin uusia tyyppejä ei juurikaan enää palkata, ainkaan tälle meikäläisen "osastolle" ja niistä parista kaverista, jotka on yhtään samalla aaltopituudella, toinen jäi eläkkeelle ja toinen jää pian. Toimin ns. hajautetussa organisaatiossa, eli yhtään kolleegaa ei ole samassa paikassa töissä. Lähinnä vanhoja akkoja istuu kaffipaussilla samassa pöydässä.

Sen verran realisti olen että mihinkään duunarihommiin en edes ajattale lähteä. Toisaalta ei ole hajuakaan mihin suuntaan lähtisi ilman että palkka huononisi. Opiskelulla olen yrittänyt pumpata tyhjiötä täyteen. Nyt syksyllä alkaisi sitten päiväpuolella yliopistossa pari omaan alaan liittyvää mm. oikeuskurssia joilla saan käydä OTOna jos töiden sekaan sopii. Katotaan nyt jos vaikka opiskelu ja mahdollinen tutkinto muuttaisi tilannetta jollain lailla. Rupee vaan olemaan tässä iässä jo kiire isommille liikkeille.

 

[Tartsan]

Ihan yhtälailla sekin voi alkaa stressaamaan fiksua kaveria, jos päätyy tekemään jotain sellaista "nollat-taulussa" -hommaa, jossa on oma ajattelu kielletty. Minä ainakin ensin yrittäisin antaa niille nykyisille työkavereille mahdollisuuden ja alkaisin juttelemaan
heidän kanssaan enemmän ja katsoa, josko sieltä sittenkin löytyisi mielenkiintoisia tyyppejä. Kukaties vaikka sinä itse olisit se työpaikan tylsimys, josta ei saa mitään irti? Ymmärrän hyvin, että kaikille meistä tuntemattomien ihmisten kanssa juttelu ei ole kovin luontaista,
mutta ei sitä tarvitse niin haudanvakavasti ottaa.
En kuitenkaan usko, että alan, tai edes työpaikan, vaihtaminen olisi tässä se toimivin ratkaisu, koska kuitenkin joudut raahaamaan oman itsesi mukanasi sinne uuteen työpaikkaan. Pientä piristystä se voi tuoda, mutta ihmiset tuppautuvat takertumaan kaavoihinsa ennen pitkää.

 

[Vieraissa]

Jos tuntuu siltä, että on vaihdon paikka, niin mitäpä tuossa kokeilless menettää. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan usko, että yksin työ tekee ihmisen onnelliseksi. Toinen juttu, minkä olen _Juissin_ kommenteissa pannut merkille on, ettei minkään ehdotettu oikein kelpaa. Enkä pitäisi kalkkuna löytää rinnalle - onnea onnellisen elämän etsimiseen.

Edit:
Ja ne mukavat työkaverit eivät vissiin ole alasta kiinni. Joka mestassa on mulkeroita, normaaleja, asiallisia ja hyviä tyyppejä. Jos ei halua stressata duunikavereista, itsenäinen työ on parasta. Silloin tosin jää niiden hyvienkin tyyppien seura pois.

 

[_Juissi_]

Periaatteessa ihan sama tilanne ko _Juissilla_.

Ite ratkasen asian niin että pistän kämpän myyntiin ja lähden vuoden vaihteessa mailmalle. Ei täällä ole mitään hävittävää. Jos mailmalla ei tartu mitään käteen ja joutuu joskus vuoden päästä tuleen maitojunalla takas niin saapahan alottaa puhtaalta pöydältä ihan alusta.

-tavallaan hyvä ratkasu, nostan hattuu. itteä ei vaa nappaa lähtee maailmalle, ku en oo sellanen luonne. ite haluun panostaa elämään arjessa ja pienissä asioissa, en tarvii suuria seikkaluita. mut tossa on se hyvä puoli että tosiaan nollaa koko elämän asetukset, pääsee irti mahollisesti töistä tarttuneesta tunnelikatseisuudesta.

Ihan yhtälailla sekin voi alkaa stressaamaan fiksua kaveria, jos päätyy tekemään jotain sellaista "nollat-taulussa" -hommaa, jossa on oma ajattelu kielletty. Minä ainakin ensin yrittäisin antaa niille nykyisille työkavereille mahdollisuuden ja alkaisin juttelemaan
heidän kanssaan enemmän ja katsoa, josko sieltä sittenkin löytyisi mielenkiintoisia tyyppejä. Kukaties vaikka sinä itse olisit se työpaikan tylsimys, josta ei saa mitään irti? Ymmärrän hyvin, että kaikille meistä tuntemattomien ihmisten kanssa juttelu ei ole kovin luontaista,
mutta ei sitä tarvitse niin haudanvakavasti ottaa.
En kuitenkaan usko, että alan, tai edes työpaikan, vaihtaminen olisi tässä se toimivin ratkaisu, koska kuitenkin joudut raahaamaan oman itsesi mukanasi sinne uuteen työpaikkaan. Pientä piristystä se voi tuoda, mutta ihmiset tuppautuvat takertumaan kaavoihinsa ennen pitkää.

-mikä siinä nollat taulussa tekemisessä on niin pahaa? monet pelkää sitä mut sit samat ihmiset on just stressaantuneita. kyllähän joku simppeli käsillä tekeminen on psyykkisesti just sitä parasta juttuu, ku aika kuluu ku on jotain tekemistä, ja silti se tekeminen ei oo sellasta epäselvää paskee missä ei pääse eteenpäin. ihminen oikeesti tarvii päähän väljää tilaa. sit ku päivällä tekee tollasta nollat taulussa hommaa missä saa ajan kuluu ilman stressii, niin illalla jaksaa vielä tehä juttuja jotka itteä kiinnostaa. ja ei tuu sellasta ruuhkaa päähän että jää kaikki elämän asiat käsittelemättä ja ahistaa.

Jos tuntuu siltä, että on vaihdon paikka, niin mitäpä tuossa kokeilless menettää. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan usko, että yksin työ tekee ihmisen onnelliseksi. Toinen juttu, minkä olen _Juissin_ kommenteissa pannut merkille on, ettei minkään ehdotettu oikein kelpaa. Enkä pitäisi kalkkuna löytää rinnalle - onnea onnellisen elämän etsimiseen.

Edit:
Ja ne mukavat työkaverit eivät vissiin ole alasta kiinni. Joka mestassa on mulkeroita, normaaleja, asiallisia ja hyviä tyyppejä. Jos ei halua stressata duunikavereista, itsenäinen työ on parasta. Silloin tosin jää niiden hyvienkin tyyppien seura pois.

-ehkä tää on illuusio mikä mun jutuista jää että "mikään ei kelpaa" jos nyt pitäis hahmotella mitä haluisin, niin ehkä joku ison toimistotalon huoltomies(iv huoltomies, tai tavallinen huoltomies, tai joku tekninen huoltomies), sillee että olis ny ainaki 1 huoltomies työkaverina ettei tarttis yksin häärätä pelkästää. mistähä tollasen duunin bongais...

 

[Jami2003]

Sitä vaan ihmettelen että mistä oot keksinyt että duunarina löytäisit mukavia työkavereita. Mahdollista se toki on mutta oman kokemuksen mukaan siellä ne pahimmat jäärät ja kaikesta valittajat on.

 

[SirMax]

JA pikkusieluisimat ihmiset! Kokeilehan Juissi hermolomaa, esim muutama viikko "pattijoelle" saattaisi piristää elämää. Raksahommat on fyysisiä, itse ottaisin siistin sisähomman ihan milloin vain mielummin.

 

[uttu]

Olen tehnyt duunarin hommia kusipäisen pomon alla. Silloin oli onneks hyvät työkaverit, mutta se fiilis tuli enempi siitä kun kaikilla oli sama paska jaettavana vähän kuten intissä.
Nyt kun teen siistiä sisätyötä en kaipaa noita hommia yhtään. Välillä olisi kiva saada tehdä töitä ulkona, mutta vain silloin kun on hyvä keli

* Siisti sisätyö mahdollistaa paljon paremmin harrastukset yms. jos oletetaan, että on säännöllinen työaika. Harrastusten kautta lähtisin itse ensin tuota miettimään. Tai sitten hanki koira tai jotain :D
* Missäspäin olit töissä? Oletko ajatellut, että muuttaisit vaikka Pohjois-Suomeen hommiin? Jos nyt et ole menossa Leville yökerhoon blokkaamaan niin tuskin on samanlaista kiirettä töissä kuin ruuhka-suomessa. Ainakin omien tuttujen mukaan työtahti on kivempi.

 

[Tartsan]

-mikä siinä nollat taulussa tekemisessä on niin pahaa? monet pelkää sitä mut sit samat ihmiset on just stressaantuneita. kyllähän joku simppeli käsillä tekeminen on psyykkisesti just sitä parasta juttuu, ku aika kuluu ku on jotain tekemistä, ja silti se tekeminen ei oo sellasta epäselvää paskee missä ei pääse eteenpäin. ihminen oikeesti tarvii päähän väljää tilaa. sit ku päivällä tekee tollasta nollat taulussa hommaa missä saa ajan kuluu ilman stressii, niin illalla jaksaa vielä tehä juttuja jotka itteä kiinnostaa. ja ei tuu sellasta ruuhkaa päähän että jää kaikki elämän asiat käsittelemättä ja ahistaa.

Jos käsillä tekeminen tai valmiin lopputuloksen näkeminen on tärkeintä työssä, niin sitten kannattaa ilman muuta vaihtaa hommia. En kuitenkaan laskisi sen varaan, että tulevat työkaverit olisivat yhtään sen parempia kuin nykyiset.

 

[loops]

Ite oon kokeillu ihan kaikkea vuosien varrella, lehdenmyynnistä, tavaran ajamiseen ja kokouksissa istumiseen. Voin kertoa että loppupeleissä kaikki ne vituttaa. Ainoa asia mikä muuttuu on se korvaus menetetystä vapaa ajasta.

Olen ollu aina töissä. 16-v ikäsestä kaikki kesät ja koulujen jälkeen vaihtanu aina suoraan paikasta toiseen. Ikää nyt 33 ja tuntuu ettei työelämä vain ole itteä varten. Sen takia täys irtiotto ja sen jälkeen sitten mietitään kokeillaanko yrittäjänä vai mitä muita mahdollisuuksia elämä vastaan tuo.

 

[_Juissi_]

Sitä vaan ihmettelen että mistä oot keksinyt että duunarina löytäisit mukavia työkavereita. Mahdollista se toki on mutta oman kokemuksen mukaan siellä ne pahimmat jäärät ja kaikesta valittajat on.

-No duunareista löytyy varmaan pahimmat k*sipäät mutta myös sit ne rennoimmat tyypit. molemmat ääripäät. toimistolla on sit tasapaksumpaa porukkaa..

JA pikkusieluisimat ihmiset! Kokeilehan Juissi hermolomaa, esim muutama viikko "pattijoelle" saattaisi piristää elämää. Raksahommat on fyysisiä, itse ottaisin siistin sisähomman ihan milloin vain mielummin.

-joo ei, voin kuvitella että pattayalla on paljon ihmisiä jotka on liian stressaavassa ammatissa ja elämä on tyhjän päällä, sit lähetää thaimaahan h*oriin ja dokaamaan. sit tullaan sen jälkeen takas kotiin jossa se kuntoon järjestelemätön elämä odottaa samoine ongelmineen ja sama elämän toimimattomuus hyppää silmille.

Olen tehnyt duunarin hommia kusipäisen pomon alla. Silloin oli onneks hyvät työkaverit, mutta se fiilis tuli enempi siitä kun kaikilla oli sama paska jaettavana vähän kuten intissä.
Nyt kun teen siistiä sisätyötä en kaipaa noita hommia yhtään. Välillä olisi kiva saada tehdä töitä ulkona, mutta vain silloin kun on hyvä keli

* Siisti sisätyö mahdollistaa paljon paremmin harrastukset yms. jos oletetaan, että on säännöllinen työaika. Harrastusten kautta lähtisin itse ensin tuota miettimään. Tai sitten hanki koira tai jotain :D
* Missäspäin olit töissä? Oletko ajatellut, että muuttaisit vaikka Pohjois-Suomeen hommiin? Jos nyt et ole menossa Leville yökerhoon blokkaamaan niin tuskin on samanlaista kiirettä töissä kuin ruuhka-suomessa. Ainakin omien tuttujen mukaan työtahti on kivempi.

-mun mielestä toimistotyöt vie ilon harrastuksista, kun toimistotyöt on stressaavampia kuin duunarintyöt. joten ei saa samaa sisäistä kokemusta illalla harrasteista. Tietysti jos ois toimistotyö jossa ei pitäis tehdä mitään henkisesti stressaavaa niin silloin se olis totta, että toimistotyöt olis parempia harrastusten kannalta. pitäis vaan ensin päästä siihen tilaan et tekis helppoja juttuja toimistolla. mun pomot ei taho mun antaa tehä helppoja juttuja toimistolla vaikka oon pyytäny palkan alennusta ja kaikenlaista.
helkkarin ärsyttävää kun pitää ilmeisesti jättää vaan vaikeat hommat tekemättä ja odottaa että joku tajuis ylemmässä portaassa antaa niitä helppoja hommia ja vähemmän sitä palkkaa sit.

-joo ja en ota koiraa mun vapaa-ajassa on kaikki ne asiat ihan ok mitä pystyn siellä hallitsemaan. koira ois lisärasite joka ois sitova. tuskin otan ikinä koiraa.
-en oo miettiny muualle miettimistä. voishan se työtahti ollakki kivempi landella...mut töissä ois vähemmä valinnanvaraa siellä kaiketi

Jos käsillä tekeminen tai valmiin lopputuloksen näkeminen on tärkeintä työssä, niin sitten kannattaa ilman muuta vaihtaa hommia. En kuitenkaan laskisi sen varaan, että tulevat työkaverit olisivat yhtään sen parempia kuin nykyiset.

-no käsillä tekemisessä on se hyvä puoli, että omaa jonkun oikean taidon. se on omaksi iloksi kiva asia. tuleepahan tehtyy muutakin ku oltuu tietokoneella ja harrastettuu liikuntaa.

 

[_Juissi_]

asiasta moottorisahaan, miten muuten saa signaturen lisättyä viesteihin? siis tonne loppuun joku motto tai iskulause joka tulee joka viestin perään?

 

[Jokeri512]

Mene vaikka lähihoitajaksi. Noissa hommissa taitaa nähdä aikalailla erilaisia ihmisiä ja asiakkaita ja ainaki sun on pakko avata suuta. Hommiakin taitaa olla aikalailla erilaisia jos käsillä tehdyt likaiset hommat eivät siinä nappaa ;) .
Itse muistan, että mukavin työilmapiiri (työntekijöiden kesken) tähän asti oli puhelinmyynnin ja aspan hommissa joka johtui työyhteisön nuoresta iästä ja siitä että kaikkia hajotti ja nauratti työt samaan aikaan. Samanlaisia kokemuksia oli myös intissä.