AndyS
Mode
- Liittynyt
- 3.3.2004
- Viestejä
- 13 520
Haistan, että lukko iskee kohta, joten pistetäänpä vielä muutama ajatus.
Muutama asia pitäisi olla ilmiselvää kaikille osapuolille:
- Kaikkea douppausta ei saada koskaan lopetettua.
- Dopingista on suurta etua, eihän sitä muuten huiput käyttäisi.
- Myös doupattu ottelija voi olla ja usein onkin sekä lahjakas, taitava että ahkera harjoittelija.
Näistä ei kuitenkaan seuraa se, että dopingtestit pitäisi lopettaa tai että testien kannattaminen olisi naivia, mikä jälkimmäinen syytös tuntuu nyt olevan kovin muodissa.
Dopingtestien päämäärä tulisikin olla käytön rajoittaminen mahdollisimman vähiin. Mitä suurempi on kiinnijäämisriski, sitä isommat rahat pitää olla kyseessä, että se riski kannattaa ottaa. Ja kun tämä koskee myös muita ottelijoita kuin itseä, sitä korkeammalla tasolla ja isommista rahoista on mahdollista otella natuna. Tämä on mielestäni toivottava tavoite. Tällöin myös ne jotka douppaavat, douppaavat toivon mukaan vähemmän ja vahingoittavat terveyttään vähemmän. Tämäkin on toivottavaa.
Jos testaus lopetettaisiin, niin mitä seuraisi? Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Jos kaikki tietävät, että tietyllä tasolla vaaditaan douppausta, niin sille pyrkijät tietenkin douppaavat kaikki, kun kiinni ei voi jäädä. Pl. ne, jotka luopuvat pelistä terveyssyistä. Sitten kun nämä alemman tason kaverit douppaavat, alkavat doupata ne, jotka haluavat nousta heidän tasolleen.
Lopputulos on jo joissain lajeissa näkyvissä. Vapaaottelusta en tiedä, mutta uskon, että potkunyrkkeilyn SM-kisoissa ei ollut tänä vuonna yhtään dopingia käyttänyttä ottelijaa. (Testejä oli.) Mutta on olemassa (ei kamppailu-) lajeja, joiden SM-kisoissa tuskin on yhtään natua. - Näissä lajeissa ei ole testejä. Pahinta on se, että ko. lajeissa jopa monet kilpailemattomat harrastajat vetävät horppaa. En totisesti halua nähdä sitä päivää, kun porukka alkaa meillä syödä nappeja päästäkseen nopeammin oranssin vyön kokeesta läpi.
Jos kokemus tulee pääosin voimailupiireistä, ei se anna välttämättä ihan vääristymätöntä kuvaa dopingin yleisyydestä muussa urheilussa. Fighterin foorumilla ei ole palstaa, jossa porukka kyselisi oppeja ampullien sahaamiseen tai neuvoja kuurin aikana ilmenneisiin eturauhasvaivoihin. Pakkiksella on ja tähän eroon on varmaan jokin syy.
Otteluiden viihdyttävyydestä. Satasen aikoja ja voimanoston tuloksia on helppo vertailla, mutta kamppailijoiden taitoa ei voi verrata ennen kuin kaverit ovat samassa kehässä - ellei ero siis ole todella iso. Vielä tänä päivänäkin keskustellaan siitä, olisiko Ali tai Tyson pärjännyt nykyajan huippuja vastaan. Oli se asia miten vain, osoittaa tämä vertailun vaikeuden. Siksi etenkään massafanit eivät kaikkoa vaikka otteluiden taso huononisi, jos niiden viihdearvo vain pysyy.
Massafani pitää hyvänä otteluna sellaista, jossa lyödään paljon ja joka päättyy brutaaliin ground and poundiin. 5x5min mattovääntö ei ole läheskään yhtä myyvää, vaikka ottelijat olisivat paljon vahvempia, nopeampia ja taitavampia kuin aiemman ottelun osapuolet. Tietenkään natu ei luultavasti myllytä doupattua huippuottelijaa, mutta tavoitehan olisikin saada kaksi natua muksimaan toisiaan. Kuntopuoli ei ole natuille ongelma, joskin voimatasoista on tietenkin sitten pakko tinkiä.
Se, mikä on dopingia, pitäisi ratkaista ensisijassa aineen vaarallisuuden perusteella. Jos se on vaaratonta, sitä pitäisi saada käyttää, koska sitä voi silloin jokainen käyttää halutessaan ilman terveyden uhraamista. Näihin kuuluu esim. proteiinijauheet tai vaikkapa kofeiini, joka onneksi poistettiin dopelistalta.
Mitä kiinnijääneisiin henkilöinä tulee, niin douppaaminen ei tietenkään mitätöi kenenkään saavutuksia kokonaisuudessaan. Ertyisen vastenmielistä on tämmöinen "Haa, kirottu huijari. Nyt jäit kiinni. Aloittakaa julkinen kivitys." mitä näkee joidenkin pettyneiden ex-fanien kohdalla ja mitä iltapäivälehdet lietsovat. Minusta Francan suhtautuminen: "Minulla oli kovat voittopaineet, käytin siksi dopingia ja pyydän anteeksi faneiltani." on se fiksuin tapa ja paljon parempi kuin jotkut talonmiesselitykset.
Muutama asia pitäisi olla ilmiselvää kaikille osapuolille:
- Kaikkea douppausta ei saada koskaan lopetettua.
- Dopingista on suurta etua, eihän sitä muuten huiput käyttäisi.
- Myös doupattu ottelija voi olla ja usein onkin sekä lahjakas, taitava että ahkera harjoittelija.
Näistä ei kuitenkaan seuraa se, että dopingtestit pitäisi lopettaa tai että testien kannattaminen olisi naivia, mikä jälkimmäinen syytös tuntuu nyt olevan kovin muodissa.
Dopingtestien päämäärä tulisikin olla käytön rajoittaminen mahdollisimman vähiin. Mitä suurempi on kiinnijäämisriski, sitä isommat rahat pitää olla kyseessä, että se riski kannattaa ottaa. Ja kun tämä koskee myös muita ottelijoita kuin itseä, sitä korkeammalla tasolla ja isommista rahoista on mahdollista otella natuna. Tämä on mielestäni toivottava tavoite. Tällöin myös ne jotka douppaavat, douppaavat toivon mukaan vähemmän ja vahingoittavat terveyttään vähemmän. Tämäkin on toivottavaa.
Jos testaus lopetettaisiin, niin mitä seuraisi? Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Jos kaikki tietävät, että tietyllä tasolla vaaditaan douppausta, niin sille pyrkijät tietenkin douppaavat kaikki, kun kiinni ei voi jäädä. Pl. ne, jotka luopuvat pelistä terveyssyistä. Sitten kun nämä alemman tason kaverit douppaavat, alkavat doupata ne, jotka haluavat nousta heidän tasolleen.
Lopputulos on jo joissain lajeissa näkyvissä. Vapaaottelusta en tiedä, mutta uskon, että potkunyrkkeilyn SM-kisoissa ei ollut tänä vuonna yhtään dopingia käyttänyttä ottelijaa. (Testejä oli.) Mutta on olemassa (ei kamppailu-) lajeja, joiden SM-kisoissa tuskin on yhtään natua. - Näissä lajeissa ei ole testejä. Pahinta on se, että ko. lajeissa jopa monet kilpailemattomat harrastajat vetävät horppaa. En totisesti halua nähdä sitä päivää, kun porukka alkaa meillä syödä nappeja päästäkseen nopeammin oranssin vyön kokeesta läpi.
Jos kokemus tulee pääosin voimailupiireistä, ei se anna välttämättä ihan vääristymätöntä kuvaa dopingin yleisyydestä muussa urheilussa. Fighterin foorumilla ei ole palstaa, jossa porukka kyselisi oppeja ampullien sahaamiseen tai neuvoja kuurin aikana ilmenneisiin eturauhasvaivoihin. Pakkiksella on ja tähän eroon on varmaan jokin syy.
Otteluiden viihdyttävyydestä. Satasen aikoja ja voimanoston tuloksia on helppo vertailla, mutta kamppailijoiden taitoa ei voi verrata ennen kuin kaverit ovat samassa kehässä - ellei ero siis ole todella iso. Vielä tänä päivänäkin keskustellaan siitä, olisiko Ali tai Tyson pärjännyt nykyajan huippuja vastaan. Oli se asia miten vain, osoittaa tämä vertailun vaikeuden. Siksi etenkään massafanit eivät kaikkoa vaikka otteluiden taso huononisi, jos niiden viihdearvo vain pysyy.
Massafani pitää hyvänä otteluna sellaista, jossa lyödään paljon ja joka päättyy brutaaliin ground and poundiin. 5x5min mattovääntö ei ole läheskään yhtä myyvää, vaikka ottelijat olisivat paljon vahvempia, nopeampia ja taitavampia kuin aiemman ottelun osapuolet. Tietenkään natu ei luultavasti myllytä doupattua huippuottelijaa, mutta tavoitehan olisikin saada kaksi natua muksimaan toisiaan. Kuntopuoli ei ole natuille ongelma, joskin voimatasoista on tietenkin sitten pakko tinkiä.
Se, mikä on dopingia, pitäisi ratkaista ensisijassa aineen vaarallisuuden perusteella. Jos se on vaaratonta, sitä pitäisi saada käyttää, koska sitä voi silloin jokainen käyttää halutessaan ilman terveyden uhraamista. Näihin kuuluu esim. proteiinijauheet tai vaikkapa kofeiini, joka onneksi poistettiin dopelistalta.
Mitä kiinnijääneisiin henkilöinä tulee, niin douppaaminen ei tietenkään mitätöi kenenkään saavutuksia kokonaisuudessaan. Ertyisen vastenmielistä on tämmöinen "Haa, kirottu huijari. Nyt jäit kiinni. Aloittakaa julkinen kivitys." mitä näkee joidenkin pettyneiden ex-fanien kohdalla ja mitä iltapäivälehdet lietsovat. Minusta Francan suhtautuminen: "Minulla oli kovat voittopaineet, käytin siksi dopingia ja pyydän anteeksi faneiltani." on se fiksuin tapa ja paljon parempi kuin jotkut talonmiesselitykset.