Lahjatki vielä ostamatta, taitaa jäädä taas aatonaattoon
. Toivottavasti sillon on vielä jotain muitakin kun 500g ja 20kg:n kinkkuja jäljellä, kun ei taida ehtiä ruokiakaan ostaa aikasemmin. Ja ei meillä ole vielä edes kynttelikköjä ikkunoissa, hyi miten jälkeenjäänyttä :D.
Todella mukava vuosi on takana, jotenkin tuntuu että on kasvanut kaikinpuolin ja itseluottamusta tullut rutkasti lisää... Sukulaisiltakin on tullut kommenttia, että onpas toi teidän tyttö järkiintynyt/aikuistunut sitten viimenäkemän:jahas::D.
Alkuvuosi oli aika raskas, kun kuukauden sisään jouduin kahteen liikenneonnettomuuteen (toinen autolla, toinen kävellen:hyvä
ja jälkimmäisessä murtui jalka --> kepeillä maaliskuuhun asti. Näin jälkeenpäin ajatellen oli oikeestaan onni joutua noihin onnettomuuksiin, nykyään osaa arvostaa elämää ihan erilailla ja on saanut takaisin jotain siitä hölmön positiivisesta elämänasenteesta, millainen oli joskus kakarana kun joka päivä oli jotain jännää/kivaa. Työkaveritkin aina kyselee, että vedänkö jotain muutakin kun kofutabuja
("eeen, täs on vaan heraa ja maltoo..." --> "niin MITÄ?!!!:wtf:") . Pääkin tais ottaa sen verran osumaa auton kanssa ojassa pyöriessä, että urasuunnitelmat vaihtuivat poliisista ensihoitajaksi.
Vuoden jatkuessa on meno vaan parantunut: yo-kirjotukset kunnialla (tai ainakin melkein...) läpi, ajokammosta irti pääseminen, eka työpaikka, paljon uusia kavereita, pari ihan mielettömän kivaa uutta harrastusta (sali;) ja spinning), eka oma auto, juoksun alottaminen uudelleen kuntoutumisen jälkeen... Ei tässä oikeen muuta voi olla, kuin onnellinen
. Helmikuussa sain vielä otettua itteäni niskasta kiinni ja pistettyä postiin vapaaehtosen asepalveluksen hakupaperit viimesenä hakupäivänä ja kiltti lääkärisetäkin antoi A:n paperit, vaikka oli jalka paketissa (ja pääsin vieläpä just sinne paikkaan, minne hainkin). Parin viikon päästä selviää, oliko tää positiivinen juttu vai ei:lol2:.
