- Liittynyt
- 16.11.2005
- Viestejä
- 1 622
- Ikä
- 44
Niin tuosta savusaunasta vähän vielä. Se on vanha kuin taivas. Mummo on syntynyt tuossa rannassa, ja asui siinä koko nuoruutensa, ennen kuin muutti ukin kanssa järven toiselle puolelle. Se sauna on ollut siinä niin kauan, eikä mummo muistanut, mistä se sauna on siihen alunperin tuotu. Mummo kuoli muistaakseni vuonna 2002 ollessaan 92-vuotias. Sauna oli aika pitkään käyttämättä ja pääsi kohtalaisen huonoon kuntoon, mm. katto meni melko vituilleen ja eteisen nurkasta pääsi vesipadan takaa hirret lahoamaan. Alunperinhän siinä oli ollut luonnollisesti pärekatto, sittemmin huopa ja nyt sitten ollaan isäukon kanssa laitettu siihen peltikatto. Eteisen lattia on laitettu aikojen saatossa betonille, samoin kiuas on nykyisin rakennettu betonin päälle. Kaikki muu on edelleen täysin autenttista, lauteista lähtien. Lauteet on muuten sen verran pitkät, että kyllä siihen helposti 7-8 normaaliukkoa vierekkäin istuu, normipakkislaisia sitten joku vähemmän. Kiuaskin on vanhan mallin mukaan rakennettu. Tai ei täysin, valehtelin, pesän ympärille on joskus menneinä vuosikymmeninä laitettu jotain rautaa tueksi. Turvallisuuden vuoksi laitettiin joskus siihen kiukaan ympärille seiniin ja kattoon tulisuojalevyt. Savusaunan lämmittäminenhän ei ole alkuunkaan äkkinäisen hommaa. Aikaa ja malttia siihen pitää varata, ja jos ei tiedä mitä tekee, ei kyllä kannata yrittääkkäään. Palaa nimittäin koko sauna aika helposti. Tuon hyvään lämmittämiseen saa hyvinkin varata viidestä seitsemään tuntia. Koko päivän kun malttaa lämmittää, niin tuon kokoisen kivikasan saa niin lämpimäksi, että aamulla saa vielä aika nasakan hien pintaan. Ja ne löylyt, ai saatana. Sitä hämyistä tunnelmaa ja tuoksua ei voi sanoin kuvata. Kaikki ne tuhannet lämmityskerrat aistii kerta toisensa jälkeen paremmin. Ja jokaisen saunomiskerran jälkeen tuntee päässeensä hitusen lähemmäksi taivasta. Sielunpyhättö nykymaailmassa, sitä se on.