Salikammo

[Markku Tikka]

Joka paikassa ihmiset toisiaan seuraa ja kyylää... joskus mielenkiinnosta, joskus säälistä, joskus kateudesta, milloin mistäkin syystä. Ei sali siitä ole poikkeus tai eroa mitenkään.
Tuskin jätät kauppaan tai töihin menemättä sen pelossa, että joku katsoo ja miettii, että tietääkö tuokaan mitä on tekemässä.
...joten älä jätä salillekaan menemättä siitä syystä.

 

[Colp]

Itsellä olisi mahdollisuus käyttää salia yhden tahon puolesta ilmaiseksi. Paikkojakin käyty katsomassa. Lähinnä kotitreeniä tehnyt viime vuosina, saanu kehitystäkin sillä, mutta jotkut alueet hoituu kyllä parhaiten salilaitteilla. Täytyy tunnustaa, että vaikka sali on tarpeeksi tuttu paikka muutaman vuoden takaa, niin pientä salikammoa ja empimistä esiintyy meikäläiselläkin.

 

[Bosse]

Mullakin oli salikammoa alussa. Minut pelasti se, että pääsin ihan alkuun perseilemään työpaikan käytännössä aina tyhjällä salilla. Pahimmasta hämmennyksestä liikkeitä ja laitteita kohtaan pääsin eroon jo siis siellä. Etenkin isot liikkeet, kuten kyykky ja maastaveto ovat varmasti monille ne, jotka pelottavat eniten. Ja ymmärrän hyvin miksi. Ovathan ne näkyvimmät liikkeet, mitä salilla voi harrastaa. Isommat painot ja tekniikan korostuminen vielä lisäävät kynnystä.

Kyllä siitä kammosta onneksi pääsi nopeasti eroon. Etenkin yliopiston salilla on kiva treenata, kun puolet väestä on aina naisia. Tulee miehekäs olo, kun omat painot on isommat kuin niillä. Ei tarvi peläten katella niitä roidimonstereita, jotka tuhoaa viimeisetkin itsetunnon rippeet vetelemällä hauiskääntöä sun penkkimaksimilla.

 

[jennilee]

Omasta kokemuksesta voisin neuvoa, että kannattaa vain myöntää se salikammo itselleen rehellisesti ja sitten olla välittämättä siitä: "minähän menen ja teen, vaikka kuinka jännittää". Voi mennä hyvän aikaa, ennen kuin kammo alkaa helpottamaan, mutta sitä suuremmalla syyllä kannattaa ottaa se asenne, ettei sen anna hidastaa ja joka hemmetin kerta vaikka raahautua sinne salille. Olettaen, että salitreeni on sitä mitä haluat tehdä, sillä asennetta se vaatii. Helpointa kun olisi luovuttaa ja jättää menemättä.

Itse totesin oman salikammoni johtuvan omasta epävarmuudestani. En oman tai toistenkaan ulkonäön, olemuksen tai muun sellaisen suhteen, vaan tiedostin ettei itsellä ollut tarpeeksi tietotaitoa ja niin ollen varmuutta oikeista treenitekniikoista, painoista yms. Vielä vähemmän oli rohkeutta pyytää kokeneempia treenaajia neuvomaan salilla. Minä ratkaisin oman ongelmani palkkaamalla pt:n, mutta mikäli se ei ole mahdollista niin kannattaa asiansa osaavan kaverin kanssa suunnitella ja harjoitella yhdessä saliohjelma alkuun ja ottaa myös välitsekkauksia tekniikoista.

Kuten jo useampaan otteeseen sanottu, kyllä se salikammo alkaa helpottamaan. Kun treenaamisen makuun pääsee, niin ei sitä jaksa enää miettiä mitäköhän muut ajattelee - ja todennäkösesti ne ajattelee sitä omaa treeniänsä, aivan kuten sinäkin.

 

[Xornox]

Lisäksi osa kuulokkeita käyttävistä tosiaan keskittyy vain omaan napaansa ja kävelee zombina läpi treenien välttäen katsekontaktia tai moikkaamatta ketään.

Itse trenaan kovemmin kuin kukaan näistä ja osaan sanoa myös että vedän sarjan loppuun ensin jos joku haluaa kysyä jotain.

En lähde salille sosialisoimaan vaan viettämään itsekseni laatuaikaa painoja nostellen ja hyvää musiikkia Spotifysta kuunnellen. Ei voisi vähempää kiinnostaa moikkailut. Lenkilläkin kuuntelen musiikkia enkä varaudu naapurien tervehtimiseen. Ehkä se on joillekin ekstroverteille yllätys, mutta kaikki eivät mene salille juoruilemaan salkkareista ja päivän säästä.

 

[R-Pena]

En lähde salille sosialisoimaan vaan viettämään itsekseni laatuaikaa painoja nostellen ja hyvää musiikkia Spotifysta kuunnellen. Ei voisi vähempää kiinnostaa moikkailut. Lenkilläkin kuuntelen musiikkia enkä varaudu naapurien tervehtimiseen. Ehkä se on joillekin ekstroverteille yllätys, mutta kaikki eivät mene salille juoruilemaan salkkareista ja päivän säästä.

Tämä. Joku saattaa pitää mulkkuna mutta ihan sama.

Moikata voi nyökkäämälläkin ja jos jollain on mulle oikeesti asiaa, niin otan kyllä sen korvanapin pois ja kuuntelen. Harvoin alan itse mitään keskustelemaan, vaikka samalla salilla käy kavereitakin. Paskaa voi jauhaa niiden kanssa sitten paremmalla ajalla, vaikka tuopillisen ääressä.

 

[The Monkey]

Tähän yhteyteen sopii tämä klassikko: