Salihuuma vaan mielessä

[maree]

Hei,

On tullut käytyä salilla tässä enemmän ja vähemmän viimeset 5-6 vuotta, nyt on kuitenkin silleen, että diettasin syksyllä -13kg ja rupesin tossa vuoden vaihteessa treenaamaan kovemmin kuin koskaan ja tilanne on se, että lepopäivinäkin vaan miettii, että "voi kun pääsis salille tykittämään", samoin aamulla, kun lähden kouluun niin en tyyliin malta odottaa, että pääsen koulun jälkeen salille. Tää suuri innostus johtuu siitä, että olen laihemmassa kunnossa kuin mitä olen ollut koskaan viimesen 7 vuoden sisään ja kun rupesin pitämään treenipäiväkirjaa niin tulokset noussut 1,5 kk:ssa kiitettävästi verrattuna siihen tyyliin miten ennen kävin salilla että "tehdään nyt näillä painoilla jonkun verran ku viimeksikin tuli tehtyä".

Mua vaan hirvittää ettei toi sali-innostus ja huuma pääse vaikuttamaan mun koulunkäyntiin ja normaaliin elämiseen, eli onko tällänen "alkuhuuma" ihan normaalia ja meneekö se jossain välissä ohitte tai ns. normalisoituu vai pitäiskö ruveta vääntämään taas vanhalla taktiikalla 3x viikossa salia fiilis pohjalta. Nytten teen 4-jakosella ja joka salipäivä myös aerobista.

Kiitos jo etukäteen.

 

[jorimantysalo]

Tuskin voi kukaan vastata tuohon juuri sinun osaltasi. Yksi nyt vaan innostuu nostamaan enemmän rautaa, toinen juoksemaan maratonin nopeammin, kolmas innostuu puolestaan viinanjuonnista.

Itsekin huomaan jonkinlaista koukuttavuutta. Tässä on nörttiä kiinnostavia piirteitä, joista selvin lienee siistit lukuarvot: 50 kg penkki on kiistatta enemmän kuin 47,5 kg. Toiseksi erilaisia systeemeitä voi laatia loputtomasti, ja teoriatietoa lihaskasvusta on luettavissa enemmän kuin ikinä eläessään ehtii.

Ja on varsin jännä huomata, että minussakin on lihaksia, ihan uusi ilmiö se. Viimeksi huomasin, että jonkinlainen sikspäkin protomuoto on syntynyt, ts. äärimmäisen vähäinen vaakasuuntainen syvennys siinä missä joku jänne kulkee vatsalihaksen yli. Tähän saakka vatsa on ollut täysin konveksi kappale napaa lukuunottamatta.

 

[Qvistus]

Luultavasti menee ohi ja todennäköisesti tulee vielä vaihe, että ei vois vähempää kiinnostaa. Vähän niinkuin avioliitossakin, täytyy olla pitkäjänteisyyttä ja kestää huonotkin ajat ja jaksaa treenata vitutuksesta huolimatta.