Se mikä on ongelmana suomalaisessa koulupolitiikassa, on jokin ihmeellinen tasa-arvoillistaminen ja rahoituksen määräytyminen aloituspaikkojen määrän perusteella. Tasa-arvoillistamisella tarkoitan sitä, että entiset opistotasoiset tutkinnot piti väkisin rinnastaa samanarvoiseksi yliopistotutkinnon kanssa, eli molemmat ovat nyt sitten korkeakoulututkintoja. Sitten mentiin vaatimaan väkisin että esim. terveydenhoitajan tutkinnosta pitäisi korvata yliopistotutkintoon(lääkäri) jotain 80 ov, vaikka yliopistojen tutkintolautakunnat näkivät AMK-tason tutkinnosta korvattavan arvoisia opintoviikkoja vain noin kahdeksan ov:n verran. Olikohan sillä mitään merkitystä, että Maija Rask(opetusministeri) oli itse käynyt tämän AMK-tason tutkinnon? Tästähän nähtiin vasta vähän aikaa sitten lääketieteiden opiskelijoiden ulosmarssi. Sitten on vielä se AMK-jatkotutkinto, jolla ei ole vielä edes kunnon nimitystä ja on muutenkin ihan mieletön.
Sitten AMK:t saavat rahoituksensa aloituspaikkojen määrän perusteella, ei sen perusteella mitkä ovat valmistuneiden määrät. Tämä taas johtaa siihen, että kyseisiin puljuihin pääsee sisälle melkein kaikki sinne hakijat, joka taas tarkoittaa sitä, että opiskelijoiden taso heikkenee. Kun opiskelijoiden taso heikkenee, myös opetuksen tasoa on heikennettävä, että valmistuneiden määräksi saataisiin edes jotenkin siedettävät luvut. Mutta keskeyttäneiden määrät ovat siltikin suuret, ja he ovat taas omalta osaltaan kuluttaneet valtion määrärahoja ihan turhaan.
Sitten valmistuneiden taso eurooppalaisiin saman koulutuksen saaneisiin verrattuna tulee olemaan yllättäen Euroopan huonointa. Suomessa taitaa olla Euroopan maista prosentuaalisesti eniten "korkeakoulutettua" kansaa, mutta taas koulutuksen taso on Euroopan huonointa. Muistaakseni tästä löytyy tutkimus TEK ry:n lehdestä joskus viime keväältä, mutta en jaksa kaivella sitä nyt esille.
Kun opetuksen tasoa pudotetaan koko ajan oppilaitokseen pääsyrajan kanssa käsikädessä, tulee saadusta tutkinnosta heikkotasoinen ja keskeyttäneiden määrät tulee kasvamaan, kun materiaali ei ole enää niin laadukasta mitä aikaisemmin vaadittiin samasta tutkinnosta. Euroopassa vaaditaan edelleenkin. Myös valmistumisajat tulee pitenemään, kun ei saada opintotukeen vaadittavia opintoviikkomääriä läpi, vaan elämiseen vaadittavat rahat on ansaittava työstä. Tämä vie valtiolta rahaa, kun näitä "kulkijoita" tason laskun johdosta päästetään entistä enemmän kouluihin sisälle. Myös yliopistojen ylioppilaskunnat ovat vaatineet useasti, että koulutuksen tasoa ei saisi laskea sisäänottomäärän noustessa, mutta näinhän siinä käytännössä on päässyt käymään. Lisäksi tuntuu olevan joku buumi päällä, että jokaiseen pikkukylään pitää perustaa vähintään TKK tai edes yliopisto, esim. olikohan se nyt T&T-lehti, missä oli selvitetty vastavalmistuneiden diplomi-insinöörien sijoittuminen työelämään ja joillakin aloilla se oli kohtalaisen korkea, mutta esim. ympäristötekniikan DI:stä oli muistaakseni n. 67% työttömyyskortistossa ja silti sille alalle haetaan lisää aloituspaikkoja!
Jotakin pitäisi tehdä, että tutkinnon taso ei laskisi ja valmistumisajat saataisiin taas entiselleen.
Minusta se Sailaksen lainasysteemi olisi hyvä, koska sillä saataisiin karsittua sitä opiskelijoiden määrää, saataisiin mahdollisesti nostettua laatua ja saataisiin opiskelijoille pelkoa perseeseen valmistumisajan suhteen. Tuskin kukaan viitsisi enää lähteä ikiopiskelijaksi, kun joutuu lainalla rahoittamaan opiskelunsa.
Jotain porkkanaa pitäisi olla ja Sailaksen ehdotus on minun mielestä kokeilemisen arvoinen. Mitä nopeammin valmistut, sen vähemmän koulutuksestasi maksat, siinähän sitä porkkanaa pitäisi riittää. Ameriikasta kannattaisi ottaa myös mallia siitä, miten sieltä koulusta lentää ulos jos ei tule riittävästi credittejä. Suomessahan saa opiskella niin kauan kuin itse haluaa.
? Vai?
