Ryhmään kuuluminen

[nahkahanska]

onhan näitä ryhmiä, bodarit, kriminaalit, gootit/emot ym hevarit, hopparit, amikset, lukiolaiset, poninhäntätukka yli-opistolaiset, feministit, skinit, pissikset... ym ym. esimerkkinä pakkislaisista hyvinki moni voidana laskea ryhmään bodarit, ei sillä että oltais kaikki kimpassa niinku joku jengi, vaan sillä että on se yhetinen ns aate, ja pidetään toisten bodarien puolia muita ns aatteita vastaan, toivottavasti joku tajus pointin.

jokainen kuuluu johonki ryhmään aiva vitun sama miten sitä ajattelee olevansa niin helvetin yksilö, koska nämä "yksilötki" on aina oma ryhmänsä ja usein ne luetaan joihinki yllämainitsemistani ryhmistä.

ite oon aika epäsosiaalinen ihminen sillätavalla että en keräile ympärilleni tukijoukkoja ja elän ja olen yksin mahdollisimman paljon. mutta silti mut voidaan lukea kuuluvaksi vähintään yhteen ryhmään, ja se pitää paikkansa.

mitä selitin äsken ei siis ole sama homma ku konkreettisesti kuulua ryhmään, mutta jokainen löytää paikkansa maailmassa ja kaltaisiaan, mitä sen jälkeen tapahtuu. en tiedä. mutta kyllä se on sanottava että esim punttiksella ollessa tuntee tavallaan kuuluvansa tähän porukkaan mitä paikalla on, sitä se ryhmään kuuluminen on.

ja yleensä johonki "ryhmään" kuuluva henkilö tulee hyvin toimeen samaan ryhmään kuuluvan kaa, se siinä se pointti on.

en tosin tarkkaan tiedä mihin vastasin tällä viestillä mutta ei kai sen niin väliä. kunhan heitin näkemyksiäni kehiin. mutta kaippa pointtini oli että jokaisen persoonan pystyy lokeroimaan tiettyyn kastiin, jokainen on jotain ryhmää, mahdollisesti sama henkilö voi edustaa myös kahtaki ryhmää samaan aikaan. ja ku on omaksuttu paikkansa tietyssä ryhmässä niin siihen takertuu ja alkaa olemaan enemmän samaa ku muut oman ryhmänsä jäsenet.

 

[Viltteri]

Juu, nahkahanska, tarkoitin juuri tuota tuolla "vormulla". Ei sen tarvi olla pukeutuminen, mutta joku asia, millä yritetään olla osa jonkinlaista ryhmää. On tärkeää tuntea olevansa osa jotain porukaa eikä se paha asia ole, näin vaan tapahtuu. Esim voimailijat näkevät toisia voimailijoita, ja tuntevat heti jonkinlaista yhteisöllisyyttä. Eikös?

 

[nahkahanska]

aikalailla näin, kuinka moni meistä ei katso kadulla toista habamiestä ja nyökkää mielessään että -aseveli raudassa vittu-

 

[TML]

Mielenkiintoinen aihe, oli Bodarin koulutehtävä tai ei.

Itse kuulun moneen ryhmään. Väittäisin myös että olen hieman erilainen eri ryhmien seurassa, toki pohjimmiltaan sama tyyppi. Tuo erilaisuus tulee lähinnä siitä että on helpompi estää suurempia erimielisyyksiä periaatteessa myötäilemällä hieman ryhmän periaatteita. Eli toisin sanoen et välttämättä ihan niin äänekkäästi tuo niitä omia mielipiteitä esille joka asiassa, jos on ilmiselvää että joku ottaa siitä itteensä pahastikin. En sanoisi että olen ihan samanlainen vaikka reeneissä (missä on vähän "rososempaa" tyyppiä), ja koulussa jossa taas on hyvinkin taiteellista yksilöä. En nyt tarkoita että yritän olla jotain muuta kuin olen, vaan paljon pienempää muutosta. Eri ryhmissä tuo itsestään esille eri puolia, noin sen voisi kai sanoa.

Itsellä on tuo opiskeluryhmä, alan "porukka" missä duunailen toiminimellä, kaveripiiri, reenikaverit, eräänlainen "sosiaalinen ryhmä" eli tuttavat yöelämässä, ja viimeiseinä ja omalla kohdalla hyvinkin tärkeänä nettiporukka. Nettiporukka on tietenkin aivan eri asia, on pelipiirit, on pakkis, on murot, on netti"tuttavat" esim. IRCissä jo yli kymmenen vuoden takaa, ja mitä muuta ei nyt keksi.

Olen mielestäni erittäinkin sosiaalinen, mutta pidän myös ihan ajasta itsekseni. Ei ole siis hinkua toiseen, jos toisessa on vähän pidempään ollut.

Yksi erikoinen asia ainakin omalla kohdalla uusien ryhmien sisään pääsemisessä. Tuntuu että harrastukset, ja ulkoinen olemus vaikeuttaa ainakin omalla kohdalla ryhmien "hyväksyntää". Tarvii olla yliaktiivinen keskusteluissa, ja jotenkin pitää vakuuttaa että ei ole sitä mitä ulkokuori antaa ymmärtää. Se on todella ärsyttävää. Voi olla että olen aivan väärässäkin... itse siis käyn vakituiseen puntilla, harrastan vapaaottelua, enkä nyt väittäis että rumakaan olen (on muuten harvinaisen typerää sanoa noin, mutta ehkä auttaa kuvailemaan omia mietteitä)... voisin vannoa että ryhmissä katotaan sitten että "jaa tos on joku itsestään huolehtiva punttaaja, varmaan ihan kusipää" tjsp, eikä voi ymmärtää miten kukaan normaali täysijärkinen voisi harrastaa "tappelua". Kyllä nyt varmasti joku muukin vastaavaa ennakkoluuloa kokenut? Tuo ainakin sitten aukeaa, tuo "dilemma", kun esim. kouluporukassa (hyvin "digi" ala) tuleekin ilmi että on hyvinkin innokas nettiropejen harrastaja ym.

Sellasia mietteitä. Hirmu avautuminen.

 

[Viltteri]

Mietin tätä pitkään sosiologin kanssa, ja yksi kriteeri voi olla se, että ulkopuoliset määrittelevät ne ryhmät. Se porukka, joka poikkeaa normeista, muodostaa jonkin ryhmän. Kysymys, olkoonkin vaikka koulutehtävä, oli erittäin hyvä ja herättäköön keskustelua. Voi olla arvo itsessään että kuuluu johonkin ulkopuoliseen ryhmään.

 

[Battle]

Mä kuulun Tampereen torivalvojien ryhmään...meit on 2
Vakavasti ottaen en tunne kkuluvani mihinkään "ryhmään" eikä haittaa pätkän vertaa.

 

[Pyr0]

Duunissa/opiskelijana mun pitää näennäisesti olla ryhmän jäsen, mut "siviilissä" haluan olla lähinnä vain omassa seurassani. Jään mielelläni "vapaaehtoisten ryhmien" ulkopuolelle - taijjanpa olla introvertti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti

Koen "ulkopuolisena"/erakkona menettäväni vain sen, etten saa naissuhteita (SEKSIÄ). On jäänyt sosiaalinen pelisilmä harjaannuttamatta... Oon lisäks sellainen, että inhoan itestäni riippumattomia muutoksia arjessani (en mielelläni lähde mukaan muiden suunnitelmiin).

No joo... Ihan kiva töissä ja salilla on jutella tuttujen tyyppien kanssa (salilla olen usein jopa liian puhelias...), mutta onneks kotona saa olla rauhassa :D On mulla peräti yksi kaveri, mut nään sitä noin parin kuukauden välein. Ihan hyvä että se vaivautuu pitämään yhteyttä - ite en oikein saa edes soitettua, vierailemisesta puhumattakaan.

Jee, viikonloppu! Tää pelimies pelaa pleikkarilla - yksin, en verkossa

Ehkä siihen on syy, miksi olet salilla niin puhelias? :D

Onko semmoista ryhmää kuin työttömät luuserit? Ei sillä että itse kuuluisin ko. ryhmään. Ajattelin vain...

Mie olen yrittänyt kuulua näihin IRC-ryhmiin, mutta nuo IRC-ympyrät on aina hieman sisäänlämpiävää porukkaa.

 

[TML]

IRC-ympyrät on aina hieman sisäänlämpiävää porukkaa.

Hieman ehkä.

 

[Snatch]

Mielenkiintoinen aihe, oli Bodarin koulutehtävä tai ei.

Itse kuulun moneen ryhmään. Väittäisin myös että olen hieman erilainen eri ryhmien seurassa, toki pohjimmiltaan sama tyyppi. Tuo erilaisuus tulee lähinnä siitä että on helpompi estää suurempia erimielisyyksiä periaatteessa myötäilemällä hieman ryhmän periaatteita. Eli toisin sanoen et välttämättä ihan niin äänekkäästi tuo niitä omia mielipiteitä esille joka asiassa, jos on ilmiselvää että joku ottaa siitä itteensä pahastikin. En sanoisi että olen ihan samanlainen vaikka reeneissä (missä on vähän "rososempaa" tyyppiä), ja koulussa jossa taas on hyvinkin taiteellista yksilöä. En nyt tarkoita että yritän olla jotain muuta kuin olen, vaan paljon pienempää muutosta. Eri ryhmissä tuo itsestään esille eri puolia, noin sen voisi kai sanoa.

Itsellä on tuo opiskeluryhmä, alan "porukka" missä duunailen toiminimellä, kaveripiiri, reenikaverit, eräänlainen "sosiaalinen ryhmä" eli tuttavat yöelämässä, ja viimeiseinä ja omalla kohdalla hyvinkin tärkeänä nettiporukka. Nettiporukka on tietenkin aivan eri asia, on pelipiirit, on pakkis, on murot, on netti"tuttavat" esim. IRCissä jo yli kymmenen vuoden takaa, ja mitä muuta ei nyt keksi.

Olen mielestäni erittäinkin sosiaalinen, mutta pidän myös ihan ajasta itsekseni. Ei ole siis hinkua toiseen, jos toisessa on vähän pidempään ollut.

Yksi erikoinen asia ainakin omalla kohdalla uusien ryhmien sisään pääsemisessä. Tuntuu että harrastukset, ja ulkoinen olemus vaikeuttaa ainakin omalla kohdalla ryhmien "hyväksyntää". Tarvii olla yliaktiivinen keskusteluissa, ja jotenkin pitää vakuuttaa että ei ole sitä mitä ulkokuori antaa ymmärtää. Se on todella ärsyttävää. Voi olla että olen aivan väärässäkin... itse siis käyn vakituiseen puntilla, harrastan vapaaottelua, enkä nyt väittäis että rumakaan olen (on muuten harvinaisen typerää sanoa noin, mutta ehkä auttaa kuvailemaan omia mietteitä)... voisin vannoa että ryhmissä katotaan sitten että "jaa tos on joku itsestään huolehtiva punttaaja, varmaan ihan kusipää" tjsp, eikä voi ymmärtää miten kukaan normaali täysijärkinen voisi harrastaa "tappelua". Kyllä nyt varmasti joku muukin vastaavaa ennakkoluuloa kokenut? Tuo ainakin sitten aukeaa, tuo "dilemma", kun esim. kouluporukassa (hyvin "digi" ala) tuleekin ilmi että on hyvinkin innokas nettiropejen harrastaja ym.

Sellasia mietteitä. Hirmu avautuminen.

Mun mielestä toi sun alussa mainitsema juttu erilaisesta käytöksestä eri ihmisten seurassa on fiksua ja sillä saa mukavan miehen maineen ja helpommin tutustuu uusiin ihmisiin. Se ,että ihmisiä on niin erilaisia tarvii jokaisen kanssa löytää joku juttu mikä yhdistää ja helpoiten se ainakin omasta mielestä onnistuu muuntamalla hieman omaa käytöstään ja puheitaan muttei kuitenkaan niin ,että esittäisi jotain muuta kuin mitä oikeasti on.

Ja ennakkoluuloja koettu kyllä runsaissa mitoin. Jokaisessa koulussa jossa olen opiskelut aloittanut niin alussa on joko kiusattu/vittuiltu aika rankastikkin tai muuten vaan syrjitty mutta muutamassa kuukaudessa homma kääntyy toisinpäin ja sitten ollaankin jo ylinpiä ystävyksiä kun opittu tuntemaan. Ulkonäöllä varmasti vaikutusta tähän ollut. Nuorempana (alle20v) olin hieman pyöreä enkä todellakaan mitenkään hyvännäköinen ja nykyisellään mallinhommia tehneenä ulkoinen olemus jotakuinkin kunnossa niin saan aivan uskomattoman paljon parempaa kohtelua kanssa ihmisiltä. Tää on ainakin itselle opettanut sen ettei ulkonäön perusteella tehdä minkäänlaisia päätelmiä ihmisen luonteesta. Tämä siis jos kyse on ihan siististä ihmisestä.

 

[HABA82]

Ehkä siihen on syy, miksi olet salilla niin puhelias? :D

Joo, mutta se ei ole (täysin) sitä mitä luulet. Turha puhuminen on niitä ominaisuuksiani, joista haluaisin eniten eroon. Se on huono tapa, josta ei ole itselleni mitään iloa. Sitä voi tavallaan verrata siihen, että tiedän hyvin miten hyvä olo on aamulla, kun on illalla käynyt ajoissa nukkumaan, mutta silti sitä vaan yleensä tuhlaa hyvää nukkumis/palautumisaikaa esim. telkkarin katsomiseen. Sosiaalinen vuorovaikutus on itsestäni enemmän rasittavaa kuin virkistävää... Yritin kuitenkin "opetella ekstrovertiksi" esim. naisten takia ja puheliaisuudesta tuli sitten tosiaan huono tapa ilman mitään hyötyjä... Eräs tytsy sanoi kerran jotain sen suuntaista, kuin "Pärjäisit muuten tosi hyvin (naisten kanssa) - puhut todella fiksusti ja sua kyllä kuuntelee mielellään, mutta puhut ihan liian paljon". "Rumaa jälkeä" syntyisi varmaan siitäkin, jos ekstrovertti yrittäisi opetella introvertiksi

Itseäni kiinnostaa todella paljon "kelata asioita päässäni", muttei niitä tarvitsisi silti "ulkoistaa muille" (niin kuin nyt :jahas. Pelkkä ajan viettäminen muiden seurassa ja "arkinen jutustelu" ei vain anna itselleni niin paljon energiaa kuin "oma rauha". Olen ns. sisäänpäin kääntynyt, mutten kuitenkaan lähelläkään autistista ääripäätä

 

[proileri]

Onko semmoista ryhmää kuin työttömät luuserit? Ei sillä että itse kuuluisin ko. ryhmään. Ajattelin vain...

Mie olen yrittänyt kuulua näihin IRC-ryhmiin, mutta nuo IRC-ympyrät on aina hieman sisäänlämpiävää porukkaa.

On niitä työttömiä luusereita, ne vaan hengaa kaikki kotona tai löytyvät ryhmästä "alepan ovelta seuraava puska vasemmalle". Sitten o myös pitkäaikaistyöttömät jotka koettaa kovasti olla ei-luusereita, ja hengaavat näissä työttömien yhdistyksissä.

Mutta irkkiporukat o kyl hitaasti lämpeäviä, vaativat sitä kärsivällistä monen kuukauden hengailua. Yleensä ku uusi jantteri pamahtaa kanavalle, ni siihen suhtaudutaan vähän epäluuloisesti että mikähän jannu tuoki o, kunnes sitte hitaasti tottuu henkilön läsnäoloon. Yleensäkki irkki o sellainen juttu, joka o kokoaja koneella auki. Ei toimi siten että mennään sinne ja "moi! puhutaan jostain", vaan keskustelut alkavat spontaanisti ja niihin osallistuu jos sattuu olemaan ääressä.

 

[Claymohre]

JYritin kuitenkin "opetella ekstrovertiksi" esim. naisten takia ja puheliaisuudesta tuli sitten tosiaan huono tapa ilman mitään hyötyjä... Eräs tytsy sanoi kerran jotain sen suuntaista, kuin "Pärjäisit muuten tosi hyvin (naisten kanssa) - puhut todella fiksusti ja sua kyllä kuuntelee mielellään, mutta puhut ihan liian paljon". "Rumaa jälkeä" syntyisi varmaan siitäkin, jos ekstrovertti yrittäisi opetella introvertiksi

Itseäni kiinnostaa todella paljon "kelata asioita päässäni", muttei niitä tarvitsisi silti "ulkoistaa muille" (niin kuin nyt :jahas. Pelkkä ajan viettäminen muiden seurassa ja "arkinen jutustelu" ei vain anna itselleni niin paljon energiaa kuin "oma rauha". Olen ns. sisäänpäin kääntynyt, mutten kuitenkaan lähelläkään autistista ääripäätä

Yritin opetella itsekin tässä viimeaikoina ekstrovertiksi. Se ei vain toimi. Tekee väsyneeksi, jopa rasittuneeksi. Eikä jaksa sitten katsoa KETÄÄN, ei edes hyviä kavereita. Helvetin mieluusti puhuu samalla aaltopituudella olevien kanssa korkeintaan parin ihmisen kanssa. Vähänkin isommat ryhmät niin menen tuppisuuksi. Kun tuota äsken kokeilin kaksi viikkoa niin nyt lomalla huomaa miten yksinolo lataa akut aivan eri tavalla. Muutama hyvä kaveri, enempää ei tarvitse.

Seurassa voi olla, kunhan pääsee välillä rauhoiittumaan eikä "ole osallistuttava" Että voi olla itsekseen.

 

[Geisha]

Suomalaisen luonnotonta osallistua mihinkään. Koskaan en ole kenellekään puhunut enkä naida saanut.