Ryhmään kuuluminen
- Keskustelun aloittaja Bodari
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 30.11.2007
- Viestejä
- 5 131
Pakkotoisto on yksi hyvä esimerkki tällaisista ryhmistä. Muita voivat olla esim. koululuokka, työpaikka, harrastus, perhe yms. Jokainen kuuluu johonkin ryhmään ja useat useampaankin.
Hard Justice
Dirdy birdy
- Liittynyt
- 20.10.2007
- Viestejä
- 3 084
Yläasteiässä oli kova paikka kun jäi vähän niiden parempien piirien ja suosittujen tyyppien piireistä ulos. Tämä alkoi kuin tyhjästä kun siirryttiin ala-asteelta yläasteelle ja loppui yhtä äkillisesti kun siirryttiin yläasteelta lukioon. Nuorten elämä on rankkaa. Pitää kuulua piireihin ja niihin pitää yrittää päästä.
Voiko nettiforumia verrata IRL tapahtuvaan kanssakäymiseen?
- Liittynyt
- 12.3.2007
- Viestejä
- 7 193
Kyllä mun mielestä voi, etenkin jos sitä kautta tutustuu samanhenkisiin IRL.
- Liittynyt
- 9.4.2007
- Viestejä
- 806
Sama. Taitaa olla ihan suoraan tehtäväksianto kirjoitettu tuohon ketjun ekaan viestiin.
- Liittynyt
- 11.9.2003
- Viestejä
- 3 118
Mun mielestä on kivaa kuulua kieliryhmään, sosioekonomiseen luokkaan ja valkoihoisiin suomalaisiin. Lisäksi kuulun tahtomattani ryhmään, joka käyttää t-paitoja yli 15 kilsan lenkillä takin alla, koska muuten nännit hiertyy puhki. Minua vituttaa etten kuulu romanikerjäläisten heimoon.
Lukion psykologian essee? KVG, sopivaa jauhantaa löytyy netistä vaikka kuinka paljon.
Lukion psykologian essee? KVG, sopivaa jauhantaa löytyy netistä vaikka kuinka paljon.
- Liittynyt
- 30.11.2007
- Viestejä
- 5 131
Periaatteessa joo, ja pakkiskamat ovat aika hyvä todiste siitä. Muutenkin tulee pakkiksen kautta tutustuttua ihmisiin, joita ei ehkä muuten koskaan tapaisi.
- Liittynyt
- 20.8.2006
- Viestejä
- 2 978
Pitää muistaa että webbifoorumit ovat aika tuore tapa ihmisten pitää yhteyttä, eli sinänsä hakee vielä kanssakäymismuotona tapojaan. Kuitenki o huomannu että porukka ryhmäytyy tehokkaasti sellaisissa paikoissa, missä hengailee vuosia. Pakkiksellakin on oma konkariporukkansa ja sitten ne uudet naamat. Sama pätee tehokkaammin sellaisilla kanavilla minne voidaan hyväksyä ja mistä voidaan poistaa jäseniä erikseen, kuten keskustelupalstat, irc-kanavat jne., jolloin valikoidaan sitten se asiallisena pidetty aines, eli ryhmän jäsenyys on tietyllä tapaa hyväksyntä muiden ihmisten taholta.
- Liittynyt
- 8.10.2006
- Viestejä
- 3 347
Ei tämä ole minun mielestäni ollenkaan huono keskustelunaihe, olen itse pohtinut juuri tätä aihetta ihan omalla kohdallani viime aikoina.
Kuulun moneen toisistaan aika lailla erilliseen ja erilaiseen sosiaaliseen ryhmään (kuten varmasti moni muukin), ja nyt kun aloitin taas opiskelut (joka sekin lisää ryhmien määrää vielä yhdellä), alkaa aika käymään vähiin ja ennen kovinkin tärkeiltä tuntuneet ryhmät ihmisineen menettävät merkitystään. Tai ainakin se tuntuu vähenevän. Joutuu miettimään mitkä asiat ovatkaan omassa elämässä niitä tärkeitä, mihin "uhraa" aikaa ja energiaa, mitä milläkin saavuttaa, seurauksena kaikenlaista priorisointia ja hyvinkin erilaisten tavoitteiden tärkeyden keskinäistä vertailua. On tosiystäviä, taiteilijakavereita (joihin yhteydenpito ollut jo pitkään aika vähäistä), kädenvääntökavereita, jotka osaltaan tekevät koko harrastuksesta mielekkään, baarikavereita, "queer-kavereita", ja sekalainen ryhmä yksittäisiä ihmisiä, joihin tulee pidettyä liian vähän yhteyttä... Sukulaiset. Ai mitkä? Tämä on myös identiteettikysymys mitä suurimmassa määrin, ainakin itselleni, koska eri ryhmät voivat olla toisilleen hyvinkin vastakohtaisia.
Kuulun moneen toisistaan aika lailla erilliseen ja erilaiseen sosiaaliseen ryhmään (kuten varmasti moni muukin), ja nyt kun aloitin taas opiskelut (joka sekin lisää ryhmien määrää vielä yhdellä), alkaa aika käymään vähiin ja ennen kovinkin tärkeiltä tuntuneet ryhmät ihmisineen menettävät merkitystään. Tai ainakin se tuntuu vähenevän. Joutuu miettimään mitkä asiat ovatkaan omassa elämässä niitä tärkeitä, mihin "uhraa" aikaa ja energiaa, mitä milläkin saavuttaa, seurauksena kaikenlaista priorisointia ja hyvinkin erilaisten tavoitteiden tärkeyden keskinäistä vertailua. On tosiystäviä, taiteilijakavereita (joihin yhteydenpito ollut jo pitkään aika vähäistä), kädenvääntökavereita, jotka osaltaan tekevät koko harrastuksesta mielekkään, baarikavereita, "queer-kavereita", ja sekalainen ryhmä yksittäisiä ihmisiä, joihin tulee pidettyä liian vähän yhteyttä... Sukulaiset. Ai mitkä? Tämä on myös identiteettikysymys mitä suurimmassa määrin, ainakin itselleni, koska eri ryhmät voivat olla toisilleen hyvinkin vastakohtaisia.
- Liittynyt
- 26.8.2004
- Viestejä
- 320
Ryhmät/ihmissuhteet
Duunissa/opiskelijana mun pitää näennäisesti olla ryhmän jäsen, mut "siviilissä" haluan olla lähinnä vain omassa seurassani. Jään mielelläni "vapaaehtoisten ryhmien" ulkopuolelle - taijjanpa olla introvertti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti
Koen "ulkopuolisena"/erakkona menettäväni vain sen, etten saa naissuhteita (SEKSIÄ). On jäänyt sosiaalinen pelisilmä harjaannuttamatta... Oon lisäks sellainen, että inhoan itestäni riippumattomia muutoksia arjessani (en mielelläni lähde mukaan muiden suunnitelmiin).
No joo... Ihan kiva töissä ja salilla on jutella tuttujen tyyppien kanssa (salilla olen usein jopa liian puhelias...), mutta onneks kotona saa olla rauhassa :D On mulla peräti yksi kaveri, mut nään sitä noin parin kuukauden välein. Ihan hyvä että se vaivautuu pitämään yhteyttä - ite en oikein saa edes soitettua, vierailemisesta puhumattakaan.
Jee, viikonloppu! Tää pelimies pelaa pleikkarilla - yksin, en verkossa
Duunissa/opiskelijana mun pitää näennäisesti olla ryhmän jäsen, mut "siviilissä" haluan olla lähinnä vain omassa seurassani. Jään mielelläni "vapaaehtoisten ryhmien" ulkopuolelle - taijjanpa olla introvertti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti
Koen "ulkopuolisena"/erakkona menettäväni vain sen, etten saa naissuhteita (SEKSIÄ). On jäänyt sosiaalinen pelisilmä harjaannuttamatta... Oon lisäks sellainen, että inhoan itestäni riippumattomia muutoksia arjessani (en mielelläni lähde mukaan muiden suunnitelmiin).
No joo... Ihan kiva töissä ja salilla on jutella tuttujen tyyppien kanssa (salilla olen usein jopa liian puhelias...), mutta onneks kotona saa olla rauhassa :D On mulla peräti yksi kaveri, mut nään sitä noin parin kuukauden välein. Ihan hyvä että se vaivautuu pitämään yhteyttä - ite en oikein saa edes soitettua, vierailemisesta puhumattakaan.
Jee, viikonloppu! Tää pelimies pelaa pleikkarilla - yksin, en verkossa
- Liittynyt
- 17.8.2006
- Viestejä
- 15 060
- Ikä
- 34
Duunissa/opiskelijana mun pitää näennäisesti olla ryhmän jäsen, mut "siviilissä" haluan olla lähinnä vain omassa seurassani. Jään mielelläni "vapaaehtoisten ryhmien" ulkopuolelle - taijjanpa olla introvertti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti
Koen "ulkopuolisena"/erakkona menettäväni vain sen, etten saa naissuhteita (SEKSIÄ). On jäänyt sosiaalinen pelisilmä harjaannuttamatta... Oon lisäks sellainen, että inhoan itestäni riippumattomia muutoksia arjessani (en mielelläni lähde mukaan muiden suunnitelmiin).
No joo... Ihan kiva töissä ja salilla on jutella tuttujen tyyppien kanssa (salilla olen usein jopa liian puhelias...), mutta onneks kotona saa olla rauhassa :D On mulla peräti yksi kaveri, mut nään sitä noin parin kuukauden välein. Ihan hyvä että se vaivautuu pitämään yhteyttä - ite en oikein saa edes soitettua, vierailemisesta puhumattakaan.
Jee, viikonloppu! Tää pelimies pelaa pleikkarilla - yksin, en verkossa
Lol. Aivan täsmälleen samat ajatukset aiheesta!! Pelottavaa:D
- Liittynyt
- 12.3.2007
- Viestejä
- 7 193
Jee, viikonloppu! Tää pelimies pelaa pleikkarilla - yksin, en verkossa
X-boxi on parempi...old shcool.
- Liittynyt
- 4.3.2003
- Viestejä
- 689
Miksei kukaan ota puheeksi erilaisten ryhmien uniformuja: gootit, hevarit, punkkarit, pissikset, fruittarit ja mitä näitä onkaan. Vanhemmalla iällä sitten vaikka businespuvut yms. Kun on vormu päällä, saa itseluottamusta ja voi ajatella koko ryhmän ominaisuuksien kuuluvan myös itselle.
Delgado
Base animal
- Liittynyt
- 9.1.2010
- Viestejä
- 13 453
- Ikä
- 40
Mä en ole koskaan (tai ainakaan enää sitten lapsuuden) ollut kovinkaan sosiaalinen ja uusien ihmisten seurassa useimmiten pönötän hiljaa. Poislukien humalatilat. Oikeasti en ole ujo enkä hiljainen, jahka pääsen vauhtiin, mutta suurin osa porukasta esim. koulussa ja töissä todenäköisesti kuvittelee mun olevan juurikin sitä. Pidän kyllä seurasta ja kaipaankin sitä, mutta lämpenen aika hitaasti enkä oikein osaa hankkia kavereita. Tarvitsen toisaalta myös paljon omaa aikaa ja mun sosiaaliset tarpeet tyydyttää vähempikin tapaaminen. Tällä hetkellä kuitenkin koen, että mulla ei montaa kaveria ole ja seurasta on pulaa silloin, kun sitä sitten kaipaisin. Omaa syytähän tämä tilanne tietenkin on, kun en osaa uusia tuttavuuksia oikein tehdä. Olen tosin myös taipuvainen ajattelemaan, että kukaan ei mun kanssa edes haluaisi olla, ja se on aika surkeaa. Tämä sosiaalinen kyvyttömyys mulla liittyy siis omaan sukupuoleen: seurustelusuhteiden ja vastaavien luominen musta ei ole koskaan ollut vaikeaa enkä pelkää miesten lähestymistä.
En koe kuuluvani luontevasti kovinkaan moneen ryhmään. Äitinä mä periaatteessa lukeutuisin nettifoorumeilla ja livetapaamisissa kerhoissa ym. sulavasti porukkaan, mutta en oikein ole ikinä jaksanut pyöriä niissä piireissä, koska siellä täytyy jaksaa jauhaa loputtomasti lapsenhoidosta ja vanhemmuudesta eikä mulla ole juuri halua sellaiseen. Opiskelut mulla on kohta ohi enkä ole kohta kolmeen vuoteen juuri edes laitoksella käynyt mistään opiskelijamenoista puhumattakaan, joten sinne meni sekin ryhmä. Netissä on joitain ihmisiä, jotka koen samanhenkisiksi ja joiden kanssa mulla on pitkä historia. Siitä porukasta saan jonkin verran yhteisöllisyyden tunteita.
Tämä sosiaalinen kyvyttömyys mulla liittyy siis omaan sukupuoleen: seurustelusuhteiden ja vastaavien luominen musta ei ole koskaan ollut vaikeaa enkä pelkää miesten lähestymistä.En koe kuuluvani luontevasti kovinkaan moneen ryhmään. Äitinä mä periaatteessa lukeutuisin nettifoorumeilla ja livetapaamisissa kerhoissa ym. sulavasti porukkaan, mutta en oikein ole ikinä jaksanut pyöriä niissä piireissä, koska siellä täytyy jaksaa jauhaa loputtomasti lapsenhoidosta ja vanhemmuudesta eikä mulla ole juuri halua sellaiseen. Opiskelut mulla on kohta ohi enkä ole kohta kolmeen vuoteen juuri edes laitoksella käynyt mistään opiskelijamenoista puhumattakaan, joten sinne meni sekin ryhmä. Netissä on joitain ihmisiä, jotka koen samanhenkisiksi ja joiden kanssa mulla on pitkä historia. Siitä porukasta saan jonkin verran yhteisöllisyyden tunteita.
