Rojuttajat ja egoilijat kamppailusaleilla

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja tumnus
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Nuorena kikkarissa kävi samoissa treeneissä 3 hemmetin isoa joilla voimaa oli. Ja tekniikka suunnilleen samaa tasoa kuin mulla, aloitettiin kaikki 4 samalla alkeiskurssilla. Kyllä niitä tuli otettua kovempaa kuin muita(tässä muutama poikkeus jotka olivat tekniikassa mua edellä). Mutta näissä sparrauksissa niiden 3 jantterin kanssa otin kovaa ihan sen takia että nää tuli kovaa päälle ja iskivät kovempaa kuin muut. Niin pakko(ja luonnillista) oli vetää kovempaa kuin muita että pysyivät edes vähän aisoissa :) Paljon myöhemmin, elopainossani n. +30 kg tuli kyllä bjj treeneissä käytettyä massaa ja voimaa hyödyksi pienempiä mutta kokeneempiä vastaan.
 
Outlet Pre-Workout, 400 g -40%
On kyllä ketjulla niin trolli aloitus että ihmettelen miten on kuitenkin asiallista keskustelua aloittanut :LOL:
 
Stereotypia kohtasi todellisuuden?

Varsinkin nykyään kehonrakennus/voimaurheilu on todella tieteellistä toimintaa, sitä harva jaksaa edes ajatella. Saati opetella. Ja vielä kokeilla käytännössä...

On helpompi valehdella ja yrittää nollata toisen hommia kuin rakentaa omia.
Rakenna hyvä selkä -> varaa 5-10v(myös arkirutiinisi tulevat muuttumaan "pelkkä 10h uhraus viikkoa kohden ei tule riittämään")
Lyö selkä putkella paskaksi -> varaa kossu
 
On muuten vähän hassua, että sitä jos iso kaveri käyttää voimiaan ja ulottuvuuttaan hyödyksi sparrissa, pidetään jotenkin epäreiluna. Mutta jos pieni kaveri käyttää nopeutta, liikkuvuutta ja ketteryyttä, sitä pidetään fiksuna taktiikkana.

Toki iso koko antaa enemmän etua, eikä isoilla kokoeroilla treenaaminen ole lähtökohtaisesti hyvä juttu, mutta jonkun kanssahan sen salin isoimman jätkänkin pitää treenata. Ja olisi suotavaa, että hänkin voisi harjoitella niitä juttuja, joita oikeasti käyttää matsissa.
 
Pari hyvää ajatusta oli tuosta että mitä siinä voi oppia kun eri ominaisuuksilla otetaan.
Sitten tajusin että paskaahan se on harjoittelijan näkökulmasta.
Ts. toimii paremmin kadulla kuin kehässä ne harjoitukset joissa opetellaan oikea-aikaisia vastaiskuja lyhyempään ja viemään isoa pelottavaa vihua vastaan sarja loppuun välittämättä tuleeko countteria vai ei.
Tosin yleensä pieni hyötyy suunnattomasti, isolla menee vaan pakka sekaisin kun sitten matsissa tuleekin pidempiä iskuja, kovempaa ja korkeammalta.
Kerran harjoitellut ihan tarkoituksella 40cm pidempää vastustajaa vastaan, vaihtui loppuhetkillä vain 20cm pidemmäksi(eli aiempaa lyhyemmäksi), harjoittelin päätä lyhyemmän kanssa lähiottelua paljon. Se sentään tajuttiin että pakkohan siinä on mennä lähelle.
Voi hitto kun oli ekan kerran matsissa omat kädet alimaisina kainaloissa ja tajusi että tää muuten unohtu kuviosta... olin aina luontevasti vaan ottanut ylhäältä kiinni, nyt jouduinkin painimaan kädet esiin että sain koukun -> väsyttää ihan eritavalla kuin yltä pysäyttää pienempi ja sitten poistuessa valita milloin ottaa yläkoukun kautta poistumisen.
No opinpahan koukun kautta poistumisen ja jäi ihan varmasti mieleen :) Jatkossa saa olla hyvät painitaustat jos meinaa päästä break komentoon asti ennen kuin sivaltaa, tai itse ottaa osuman pystypainista.
 
Viimeksi muokattu:
Tähän on nyt pakko kertoa tarina ihan muutaman vuoden takaa, kun ihan normaaleihin bjj- reeneihin marssi pari mustalaista pyörimään tyyliin "voiko tulla kokeilemaan". Yleensähän bjj-reeneissä rakenne on tyyliin lämmittely, tekniikka, teemasparrit. Noh, sattumalta vetäjä vetikin -vieraisiin varmasti mitenkään liittymättä- vähän normaalia napakamman alkulämmön, minkä jälkeen lähdettiin suoraan painimaan. No, nämä sankarit väänsi ihan täysillä. Onneksi sattumalta valikoitui kokeneempaa kaartia heidän pareiksi. Häipyivät sitten salilta 45min kohdalla.
 
koirrah sanoi:
Tähän on nyt pakko kertoa tarina ihan muutaman vuoden takaa, kun ihan normaaleihin bjj- reeneihin marssi pari mustalaista pyörimään tyyliin "voiko tulla kokeilemaan". Yleensähän bjj-reeneissä rakenne on tyyliin lämmittely, tekniikka, teemasparrit. Noh, sattumalta vetäjä vetikin -vieraisiin varmasti mitenkään liittymättä- vähän normaalia napakamman alkulämmön, minkä jälkeen lähdettiin suoraan painimaan. No, nämä sankarit väänsi ihan täysillä. Onneksi sattumalta valikoitui kokeneempaa kaartia heidän pareiksi. Häipyivät sitten salilta 45min kohdalla.
Click to expand...
Oliko niillä stereotyyppisen röyhkeä manneasenne, vai millä mielellä olivat painimassa? Ja siis olivatko taidoiltaan ihan aloittelijoita?
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
koirrah sanoi:
Tähän on nyt pakko kertoa tarina ihan muutaman vuoden takaa, kun ihan normaaleihin bjj- reeneihin marssi pari mustalaista pyörimään tyyliin "voiko tulla kokeilemaan". Yleensähän bjj-reeneissä rakenne on tyyliin lämmittely, tekniikka, teemasparrit. Noh, sattumalta vetäjä vetikin -vieraisiin varmasti mitenkään liittymättä- vähän normaalia napakamman alkulämmön, minkä jälkeen lähdettiin suoraan painimaan. No, nämä sankarit väänsi ihan täysillä. Onneksi sattumalta valikoitui kokeneempaa kaartia heidän pareiksi. Häipyivät sitten salilta 45min kohdalla.
Click to expand...

Jos 15min lämmöt, ni täytyy nostaa hattua jos ovat 30min jaksanu vääntää (ilman lajikokemusta?).
 
Kyllä siinä oli jotain mma-nauhoja katseltu, eivät ihan pystymetsästä olleet. Isoja poikia. Mikä lie aivopieru niille oli tullut, "mennään näyttämään valkolaisille miten painitaan".
 
Egoilijoitahan kyllä löytyy vaikka minkälaista. Tarina siltä ajalta, kun olin juuri aloittanut potkunyrkkeilyn ja siirtynyt peruskurssilta jatkoryhmään.

En ollut kovinkaan hyvä, vaikka minulla oli 14 vuotta taustaa muista lajeista, mutta varsin fyysinen kaveri ja jonkinlainen perustekniikka hallussa. Tämä oli siis jotain joulun tienoota ja samaan ryhmään palasi kesän "luovalta tauolta" edellisenä keväänä treenaamisen aloittanut mies. Minua pienempi, mutta semmoinen keskikokoinen ehkä 35v, selvää kaljamahaa ja olemus ihan sohvaperuna. Tietysti se tuli minun parikseni.

Tämä apusensei katsoi asiakseen korjata jokaista tekemääni suoritusta vaikka oli selvästi havaittavissa, että hän oli taidollisesti minuakin aika paljon heikompi. Siis ihan jokaisen suorituskerran jälkeen tuli kommentti miten teen väärin ja mitä pitäisi tehdä. Tehtiin sitten kiertopotkua vartaloon ja taas tuli jotain neuvoa ja lisäys: "Tolleen sä et saa siihen potkuun voimaa."
Tässä vaiheessa rupesi keittämään jo melko pahasti ja vedin seuraavan potkun niin kovaa kuin ikinä lähti. :hyper: Vaikka siis tiesin, että toinen ei osaa sitä kunnolla blokata ja jonka takia olin aiemmin potkinut kevyemmin. No sattuihan se tietysti, tyyppi horjui taaksepäin ja melkein meni lattiaan kivusta. Mutta sen jälkeen kuului tuskainen ääni: "Älä koeta voimalla vaan tekniikalla."

Jotkut ovat avun ulkopuolella. :kuola:
 
SUPERCARB (3 kg) -25%
Hehheh, minullakin on vastaava kokemus, ja kyllä niitä aiheettomasti neuvojia on ollut paljon vuosien varrella. Joillekin se on selvästi tapa hallita stressiä ja jännitystä mitä treeneihin voi liittyä. Tietysti on niitäkin jotka luulee itsestään liikoja. Mutta on ollut myös sellaisia täysin tuntemattomia mutta luotettavia treenipareja, joiden neuvot on olleet kultaisia. Itse olin aika huono puuttumaan toisten virheisiin ellen itse vetänyt treenejä, eihän se minulle kuulunut ja ei kai sitä suomalainen kehtaa...

Sen sijaan isot lihakset ei minun kokemuksellani ole liittyneet lainkaan suureen egoon kamppailusaleilla. Pikemminkin päinvastoin, monesti liharekoilla on pelko siitä että ne saa pienemmältä turpaan ja ne on tulleet nöyrästi oppia hakemaan. Egokusipäitä on sattunut paljon kohdalle, mutta koko ja näkö on vaihdellut. Eniten ovat ärsyttäneet ne jotka raivostuu kun saa itse osumaa ja joiden ego ei kestä, ja selittelijät jotka on loukkaantuneita tai itse ottaa kovaa vaikka pyytää ottamaan kevyesti.
 
Treenikaverin neuvothan ovat tosi hyödyllisiä ja taidollisesti heikompikin kaveri voi nähdä jotain virheitä. Mutta se, että korjataan jokaista suoritusta ei ole oikein hyvä edes silloin, jos valmentaja on korjaamassa, kun se vain häiritsee tekemistä. Ensin yksi virhe kuntoon, sen puolesta onnistuneita toistoja ja sitten vasta seuraavan ongelman kimppuun.

Mutta tuossa tosiaan oli kyse jostain sellaisesta, että omaa huonoutta peitellään sillä toisen neuvomisella. Tapaus vielä jatkui niin, että jossain myöhemmissä treeneissä sain saman kaverin parikseni sparriin. Tulos oli se, että hän ei käytännössä saanut yhtään suoritusta tehtyä vaan peruutti vain paketissa ja selkää käännellen. Tämäkin oli kuitenkin minun virheeni, kun pitäisi hyökätä selkeillä kombinaatioilla, jotka päättyvät muutaman iskun jälkeen, niin että hänkin voisi tehdä jotain...
 
Kerrotaanpa lisää tarinoita. Vaikka minulla on myös iso ego, en ole tässä jutussa tilanteen sankari vaan sivustaseuraaja.

Tästä on nyt muutama vuosi, vähän ennen kuin IMMAF-amatöörisäännöt tulivat käyttöön. Olin salilla lopettelemassa omaa soolotreeniä ja laitoin ovet auki, että päivän ensimmäisiin virallisiin treeneihin tulevat painijat pääsisivät sisään. Kyseessä oli siis vapaaottelun painitreeni. Paikalle tuli minulle tuntematon kaveri, joka esittäytyi ja sanoi sopineensa että osallistuu treeneihin, kun on käymässä toisesta kaupungista. Tällainen on aivan normaalia vaikkei yleistä Oulun korkeudella. (En mainitse seuraa, kun käsittääkseni hänen asenteensa ei vastaa seuran ohjaajien ihanteita.) Atleettinen muttei bodattu reilu parikymppinen kundi, ottelijan näköinen ja sarja olisi ollut varmaan 70,3 tai 65,8. Sanoi kuitenkin ettei ole vielä otellut, kun piti C-sääntöjä nynnyinä ja odotti IMMAF-sääntöjen tuloa.

Kundi kertoi ensimmäiseksi että hän on Suomen parhaasta lukkopainiseurasta (minun käsittääkseni se ei ole edes kaupunkinsa paras) ja voivansa opettaa meille paljon, kun meillä "tuo pysty on ihan hyvää, mutta paini on vähän kakkosluokkaa". :confused: Erityisesti hän mainitsi erään hänen painoissaan olevan ottelijan, jota mielellään opettaisi. Itse kun en osaa painia enkä tiennyt millainen mestari mies on, niin lähinnä kuuntelin ja myötäilin.

Sitten sinne alkoi valua treenaajia. Mies esitelmöi juttujaan myös heille. Lisäksi hän alkoi puhua tempusta X (en mainitse nimeä), jolla voi helposti hallita ottelua. "Ai ettekö te tunne edes X:ää????" Hän näytti sitä joillekin ja tuntui pitävän sitä suunnilleen Graalin maljan arvoisena painissa. Lopulta paininopettajamme Toni saapui paikalle aivan viimetingassa ennen treenin alkua. Kundi esittäytyi hänellekin ja tarjoutui vetämään ainakin osan treeneistä. Toni siihen, että hän nyt aloittaa treenit ja katsotaan sitten myöhemmin. Asia kiinnosti minua niin paljon, että jäin seuraamaan treenejä.

Lämmöt vedettiin jumppaamalla ja koordinaatioliikkeillä normaaliin tapaan mutta sitten alkoikin varmaan ihan sattumalta saman tien painit eikä tekniikkaa kuten normaalisti. Toni otti tulokkaan ensimmäiseen erään ja innolla ryhdyin katsomaan miten homma sujuu. Tuloksena Toni laittoi vieraan taputtamaan viisi kertaa erän aikana. :LOL: Sen jälkeen ei ollut enää keskustelua siitä, kuka vetää treenit.

IMMAF-säännöt ovat olleet käytössä jo useamman vuoden, mutta en ole törmännyt tähän sankariin kilpailijalistoissa. :unsure:
 
Kamppailusaleista en tiedä, mutta vanhalla salilla, jossa treenasin kävi tällainen 4 nuoren miehen porukka, jotka oli ilmeisesti jonkin verran kamppailulajeja harrastaneet ja todella aktiivisesti seurasivat noita vapaaottelua yms. En ole koskaan ikinä missään nähnyt yhtä kovaäänistä ja typerää sakkia. Juttujen taso oli joka kerta suurin piirtein "näitkö sen ja sen matsin ei helvetti siltä irtos hammas ja tuli vitusti verta hö höhöö sitten siinä toisessa matsissa murtu nenä siltä ei vittu" ja kaikki muut salilla minä mukaan luettuna miettivät, että tukehtukaa jo nuuskaanne. Isoilla painoilla ja surkealla tekniikalla ryskäsivät menemään ja joka treenissä yritettiin alkuun tappaa salilta löytyvä nyrkkeilysäkki. Egolifting at its finest. "Sattumalta" olivat kaikki myös vahvasti tatuoituja. Sellaisia kokemuksia minulla kamppailijoista. Perinteiset lajit kuten nyrkkeily ja nuo itämaiset martial artsit on ihan jees, mutta tämä UFC vapaaottelu väki on kyllä vajainta porukkaa mitä maa päällään kantaa. Eihän niitä UFC-matseja nyt kukaan täysjärkinen halua katsoakaan. Samaa tasoa kuin apinoiden puukkotappelut.
 
Löylyttäjä sanoi:
Kamppailusaleista en tiedä, mutta vanhalla salilla, jossa treenasin kävi tällainen 4 nuoren miehen porukka, jotka oli ilmeisesti jonkin verran kamppailulajeja harrastaneet ja todella aktiivisesti seurasivat noita vapaaottelua yms. En ole koskaan ikinä missään nähnyt yhtä kovaäänistä ja typerää sakkia. Juttujen taso oli joka kerta suurin piirtein "näitkö sen ja sen matsin ei helvetti siltä irtos hammas ja tuli vitusti verta hö höhöö sitten siinä toisessa matsissa murtu nenä siltä ei vittu" ja kaikki muut salilla minä mukaan luettuna miettivät, että tukehtukaa jo nuuskaanne. Isoilla painoilla ja surkealla tekniikalla ryskäsivät menemään ja joka treenissä yritettiin alkuun tappaa salilta löytyvä nyrkkeilysäkki. Egolifting at its finest. "Sattumalta" olivat kaikki myös vahvasti tatuoituja. Sellaisia kokemuksia minulla kamppailijoista. Perinteiset lajit kuten nyrkkeily ja nuo itämaiset martial artsit on ihan jees, mutta tämä UFC vapaaottelu väki on kyllä vajainta porukkaa mitä maa päällään kantaa. Eihän niitä UFC-matseja nyt kukaan täysjärkinen halua katsoakaan. Samaa tasoa kuin apinoiden puukkotappelut.
Click to expand...
Näitähän nyt löytyy joka lajin kannataja joukoista, tyhmää yleistää yhtään sen enempää. Kuvailemasi perusteella eivät kyllä ole kovin perehtyneitä lajiin. Itse oon kyllä ylivoimasesti tyhmimpiin faneihin törmännyt suomalaisten niin rakastaman jääkiekon puolella. Mokomat jonnet tulee salille isolla joukolla änäri snapbackit päässä ja nuuskat huulessa varaten puolet salista itselleen ja perseilevät siellä aikansa saamatta juuri mitään tehtyä. Puhumattakaan siitä millasia urpoja löytyy liigan pelien fani katsomoista.
 
mun mielestä kamppailusaleilla on varsin reilu tunnelma ja yleisesti ottaen kaikki on tervetulleita saamaan turpaansa vaikkei sosiaaliset taidot oliskaan huippuluokkaa. Kyllähän uusille egoilijoille naureskellaan, usein aivan avoimesti. Kaikkivoipainen asenne ei ole kuitenkaan kamppailijalle välttämättä mikään huono ominaisuus, päinvastoin röyhkeä pitääkin olla; varsinkin kisoissa.
Mun mielestä toisia halventavaa urheilukulttuuria nähdään enemmän joukkuepeleissä. Varsinkin jossain junnukiekossa katsomon puolella. Kärsijöinä ovat valitettavasti lapset ja möhömahaiset isukit tekee kaikkensa että oma poika taidoista riippumatta pelaisi ykkösketjussa. Siihen liittyy kaikenlaista muutakin sosiaalista kikkailua mikä oksettaa.
 
En ole bodari, enkä rojuttaja, mutta kuitenkin +100 kiloa ja punttia olen aina treenannut kamppailun ohella. Omien kokemusten mukaan etenkin nyrkkeilyssä pienemmät, sekä (ilman punttitreeniä) isokokoisemmat yrittävät hakata heti kun joku "bodarin" näköinen tulee kehään. Tästä sitten seuraa rumia ja aivan järjettömiä sparreja. Pienempiä ja parempia vastaan tilannetta tilannetta pystyy yleensä hallitsemaan sitomalla ja rumalla nyrkkeilyllä, mutta kovalyöntisten isompien kisaajien kanssa tulee pää kipeäksi kun ei oma ego anna myöskään periksi. Pahimpia ovat sellaiset parimetriset entiset sm-mitalistit, jotka jäähdyttelevät jo uraansa, mutta ovat kuitenkin kovassa kunnossa. Painissa omaa kokoa voi onneksi käyttää hyödyksi myös ilman sikapainia ja satuttamista, mutta se vaatii tietysti jonkin verran taitoa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom